Poliittisesti latautuneina aikoina oltiin tarkkana siitä, mitä radiossa voi soittaa. Nykyään poliitikot eivät sensuroi radiota, vaan toimittajat saavat käyttää harkintakykyään. Mutta vaikka ajat ovat muuttuneet, joitain lauluja ei radiossa soiteta.
Vielä 60-luvulla Yleisradion Hallintoneuvosto päätti mitä kansa saa kuulla. ”Luettelo esitysrajoituksen alaisista äänilevyistä 1.1.1966 – 1.2.1968” sisältää pitkän listan kielletyistä viisuista. Esimerkiksi ”Yhteiskunnallisten normien ja yleisesti hyväksyttyjen moraalikäsitysten halventaminen” oli pätevä syy estää kappaleiden radiosoitto. Näin kävi mm. Irwin Goodmanin Yli vaan – kappaleelle, jossa Ylen hallintoneuvoston mukaan ”maantiegangsterismi esitettiin näennäisen myönteisesti”.
Nykyään virallisia kieltolistoja ei Yleisradiossa ole. Siitä huolimatta Impaled Nazarenen Nyrkillä tapettava huora tai Kylähullujen Lisää persettä rättipäille ei luultavasti soi keskellä päivää yhdelläkään radiokanavalla.
Mutta toki radiot tarkastavat soittolistansa jos maailmalla tapahtuu jotain ikävää. Monikansallinen mediajätti Clear Chanel teki 9/11–iskun jälkeen pikapikaa listan lauluista joita ei ollut soveliasta radioaalloilla soittaa. Lyriikat tai biisin sanoma eivät olleet ainoat kriteerit kielloille. Bändin tai kappaleen nimi riitti. Esimerkiksi Foo Fightersin Learn to Fly, Van Halenin Jump sekä Sinatran New York, New York eivät radioketjun kanavilla terrori-iskun jälkeen soineet. Ja oli listalla suurpiirteisesti myös koko Rage Against The Machinen tuotanto.
Nurinkurisinta taitaa kuitenkin olla levy-yhtiöiden harrastama omaehtoinen sensuuri, jossa rumat sanat korvataan piippauksella. Artistin on vaikeaa kehua jengikokemuksellaan ja vankilatuomioillaan, kun tuhma levypomo piippaa kirosanat piiloon.
Piipkele!