Irwin Goodmanin vuoden 1976 hittibiisin alkuun oli vuonna 2008 pelottavan usein helppo yhtyä. Viime vuonna teki mieli hakata päätä seinään monta kertaa uutisia lukiessa. Lex Nokia, Astrid Thorsin maahanmuuttolaki ja Suvi ”en hyväksy keskustelua sensuurista” Lindénin edesottamukset ovat saaneet monet suomalaiset pyörittelemään silmiään, minut mukaan lukien.
Aivan erityistä myötähäpeää ovat aiheuttaneet muutamat sosiaali- ja terveysministeriön ehdotukset. Ensimmäisenä mieleen tulee tietenkin aivan aiheesta haukuttu uusi tupakkalaki. Se kieltäisi nuuskan lisäksi tupakkatuotteiden ulkonäköä jäljittelevät maikeiset, kuten kaikkien rakastamat lakupiiput. Ovatkohan tupakkatyöryhmällä olleet ideat vähissä? Nuuska on asia erikseen, mutta lakupiippujen kieltäminen olisi suoranaista idiotismia. Olen monien muiden suomalaisten tapaan syönyt lakupiippuja nautinnolla pienestä pitäen, eikä mieleeni ole kertaakaan tullut aloittaa tupakoimista. Nuuskamuikkunen ei myöskään ole kannustanut tunkemaan biittiä huuleen eikä vehnäjauho sniffaamaan kokaiinia. Maamme päättäjiä tuntuu vaivaavan vakava kieltomania. Ongelmiin pyritään löytämään ratkaisu kieltämällä jotain. Asennekasvatuksen kaltaiset keinot eivät tietenkään tule kysymykseen.
Tosin, joiden asioiden kohdalla salliminen voi olla aivan yhtä älytöntä. Huomattavasti raivostuttavampi sosiaali- ja terveysministeriön hanke on poikien ei-lääketieteellisen (uskonnollisten) ympärileikkausten salliminen.
Kelatkaas nyt hetki.
Suomen valtio on sitoutunut ryhtymään toimiin lapsen terveydelle haitallisten perinnäistapojen poistamiseksi. Lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin Suomessa 1984, laki uskonnonvapaudesta säädettiin jo 1922. Lapselle tehty uskonnollinen ympärileikkaus loukkaa paitsi tämän fyysistä koskemattomuutta, myös uskonnonvapautta, koska uskonnollisesta toimenpiteestä jää pysyvä jälki vaikka uskontokunnasta myöhemmin eroaisikin. Mutta perusteiden ollessa lähinnä uskonnollisia silpominen on melkein immuuni kritiikille ja arvostelijoille näytetään keskisormea samalla kun pakasta vedetään suvaitsemattomuuskortti. Hohhoijaa.
Saa nähdä, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Nyt pistän soimaan Juice Leskisen klassikon Siniristiloppumme.
- kirjoittaja on helsinkiläinen opiskelija, joka on kiinnostunut kielistä, kirjoittamisesta ja yhteiskunnallisista asioista. Hän ei pidä matemaattisista aineista eikä talven pimeydestä mutta pitää räiskintäpeleistä, elokuvissa käymisestä sekä raskaasta musiikista.
