Kohti vihreämpää rokkia

Julkaistu Ma, 26/01/2009 - 12:55
  • Festarit (Kuva: decade_null @ Flickr)
  • Rock-konserttien ja festareiden ekologinen- ja hiilijalanjälki on valtava. Yhtyeet joko lentävät tai tulevat kymmenien rekkojen kanssa keikkapaikalle. Sitten yleisö ajaa sinne autoillaan ja alkaa roskata.

National Geographicin Green Guiden laskelmien mukaan stadionkeikasta tulee 500 - 1000 tonnin hiilidioksidipäästöt. Se on 55 - 110 kertaa enemmän, kuin mitä keskiverto suomalainen saastuttaa vuodessa. Ja laskelmissa ei edes ole liikennettä, jonka paikalle saapuvat fanit aiheuttavat.

Pahimmillaan ilmasto- ja ympäristöasioihin ei kiinnitetä lainkaan huomiota, parhaimmillaan koko kiertue nollaa hiilijalanjälkensä ja sivistää siinä samalla yleisöä.

Monet kansainväliset artistit ovat jo alkaneet rahallisesti kompensoida kiertueidensa jalanjälkiä sekä levittää tietoa kierrätyksestä ja ilmaston tilasta. Pearl Jam on lahjoittanut rahaa ympäristöjärjestöille, John Mayer tehnyt yhteistyötä Reverb-järjestön kanssa nollatakseen kiertueensa hiilijalanjäljen ja monet festivaalijärjestäjät ovat ottaneet ekoilun tärkeäksi teemaksi tapahtumissaan. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa, mutta paljon olisi vielä tekemistä.

- Ihan ensimmäiseksi pitäisi helpottaa julkisella liikenteellä kulkemista. Ja tehdä yksityisautoilu vaikeammaksi. Tehdä sopimuksia paikallisten kuljetusfirmojen kanssa. Sähköä ja energiaa ylipäänsä pitäisi säästää ja ostaa se vihreänä sähköä. Myös kierrätyksen pitää olla kunnossa. Jollain festivaaleilla on jopa kokeiltu pantillisia kestomukeja. Euron pantti estää tehokkaasti mukien joutumisen roskien sekaan. Kertakäyttöroskan vähentäminen vaikuttaa myös viihtyvyyteen, muistuttaa Greenpeacen ilmastokampanjavastaava Kaisa Kosonen.

Käytännöt kuntoon

Vihreys jää usein suunnitelmiksi, jos kukaan ei pidä huolta että toimintatapoja noudatetaan. Ekologinen jalanjälki ei pienene pelkästään suunnittelemalla.

- Maailma kylässä –festivaaleilla oli kierrätysvalvojat varmistamassa, että roskat meni oikeaan astiaan. Sen lisäksi siellä oli hyvin luomuruokaa tarjolla. Faces- festivaaleilla on myös satsattu ekologisuuteen, kehuu Kosonen.

Mutta mitä konserttikävijä voi tehdä? Tuntuu hassulta ostaa festarikojusta tarroja pienentääkseen ekologista jalanjälkeään. Oheissälällä on tarkoitus maksaa kompensaatiota saastuttamisesta, samalla tavalla kuin vapaaehtoisella lentomaksulla.

- Kompensaatiohankkeissa on isoja eroa, varoittaa Kosonen. – Esimerkiksi metsän istutus on usein kehno idea. Jos vahinko tehdään nyt, niin istuttamisen hyödyt tulevat liian myöhään - jos tulevat lainkaan. Vaarana on että istutetut puut kaadetaan liian aikaisin. Kestävämpi tapa on tukea uusiutuvaan teknologiaan keskittyneitä järjestöjä.

Keikkakansan sivistäjät?

Järjstäjien satsauksien lisäksi kansalaisjärjestöt ovat usein festivaaleilla infoa jakamassa. Mutta meneekö sivistystyö hukkaan rock-konserin yhteydessä? Keskimääräinen festarikävijä on luultavasti valvonut 48h putkeen, juonut kolme mäyräkoiraa olutta ja menettänyt edellisiltana kuulonsa kiipeilemällä pa-laitteissa. Onko tiedon jakaminen tuhoon tuomittu yritys?

- Ei suinkaan, sanoo Kaisa Kosonen. - Festariporukka on otollista maaperää. Ihimiset ovat iloisissa tunnelmissa ja pelastavat mielellään maailmaa muutaman promillen humalassa.

Suomi on pitkien välimatkojen maa, jossa festivaaleja järjestetään usein kaukana isoista kaupungeista. Varsinkin täällä olisi tehokasta ottaa ekologisuus tosissaan. Mutta vaikka hyviä esimerkkejä on ollut, niin kynnys on silti vielä korkea.

- Oma-aloitteinen mukaan lähteminen on Suomessa pienempää kuin ulkomailla. Täällä pelätään leimautumista, ihmettelee Kosonen.

Bändit mukaan, oikeasti

- Paljon enemmän idolit voisivat käyttää hyväksi vaikutusvaltaansa niihin, jotka heitä ihailevat. Toivon, että yhä enemmän otettaisiin kantaa. Mitä jos bändi puhumisen sijasta esimekiksi heittäisi keikan hiilivoimalan hiilikasan päällä? Aika olisi sille kypsä.

- Kannattaisi miettiä uusia seksikkäitä tapoja vaikuttaa. Ilmastonmuutos ja siitä puhuminen on jo valtavirtaa, sillä ei voi enää ratsastaa, Kosonen muistuttaa.

Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse lähteä syyllistämis- tai saarnauslinjalle. On hyvin monenlaisia tapoja vaikuttaa. Ja tekipä keikkajärjestäjät, artistit ja tavalliset tallaajat mitä tahansa säästääkseen maapalloa, on se fiksumpaa kuin Sheryl Crown ”käytä vain yksi vessapaperin palanen” -kampanja.