Let's face it. Kaikki artistit eivät ole vahvimmillaan lauluja tehdessään, joten ulkopuoliselle avulle on tarvetta. Ruotsissa teosmyynnistä on jo kasvanut iso osa musiikkiteollisuutta, ja Suomessa tullaan vanavedessä. Vaikka laulubisnes on epävarma yksittäiselle tekijälle, niin alana se on varmempi kuin suhdanneherkkä levybisnes. Suomessakin on ymmärretty alan vetovoima. Musex on järjestänyt Biisilinna-leiriä ja Sibelius-Akatemia on tarjonnut Hittitehdas-koulutusohjelmaa.
Muun muassa idols-tuomari Patric Sarin, Scandinavian Music Groupin ulkojäsen Kyösti Salokorpi sekä Darudea ja Fintelligensia tuottanut Jukka Immonen ovat suuntamassa kansainvälisille markkinoille. Ja mikseivät suuntaisi. Suomen mittakaavassa on toimeentulon kerääminen tuskan takana. Ulkomailla on enemmän mahdollisuuksia.
Nykyään biisit tehdään tiimeissä, joissa sävelletään ja tuotetaan demo yhdessä. Enää ei riitä pianolla sävelletty neliraituridemo.
- Toki vanhanaikaisiin poplauluihin riittää kitaralla tai pianolla vedetty demo. Mutta nykyään biisit ovat niin saundi- ja tuotantovetoista, että demon pitää olla melkein valmis tuote. Varsinkin nykyisessä poppihutusta saundi identifioi artistit, selittää Suomen suurimman musiikkikustannusyhtiö Warner/Chappellen A&R -pomo Tom Frisk.
Rankka bisnes
Moderni biisintekijä on kaukana kitaraa rämpyttävästä, inspistä odottavasta taiteilijasta. Lauluja pitää tehdä urakalla, jopa liukuhihnatyylillä.
- Se on rajua hommaa. Jos haluaa leipänsä tienata lauluja tekemällä, niin pitää vaan pragmaattisesti vetää aamuysiltä kahvit ja painua työhuoneelle tekemään. Ei inspiraatiota ole varaa jäädä odottamaan, kertoo Frisk.
Pitää myös tietää minkälaisia ja kenties jopa kenelle lauluja tekee.
- Kun esimerkiksi Saksan Sony hakee heidän idolskakkoselle biisejä, niin siitä on todella tarkat speksit. Minkälaista musaa se on, minkälainen artistin maailma on ja niin edelleen. Pitää päästä artistin pään sisään. Ja sitten istua alas ja alkaa säveltää, Tom Frisk toteaa.
Kansainvälisyys
Jos haluaa leipänsä biisejä rustaamalla ansaita, niin ulkomaille on yritettävä. Suomi on niin pieni maa, että harva täällä lauluja säveltämällä elää. Onneksi alalle pääsee myös suurien maiden, kuten Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian ulkopuolelta. Hyvä kappale ei tunne kansallisuutta.
Suomessa on jo pitkään ollut osaamista. Nyt löytyy tekijöitä, joilla on myös kontaktit ja sosiaaliset taidot kansainvälistä luokkaa. Totta kai kaikki, joilla on talenttia katsoo ulkomaille, toteaa Frisk.
Yhdysvallat on edelleen suurin ja mahtavin viihdeteollisuusmaa, mutta samalla se on myös kilpailluin markkina-alue. Pitää opetella kävelemään, ennen kuin juoksee. Ihan sukkana ei amerikkalaistähdille lauluja pääse kirjoittamaan.
- Tällä hetkellä rapakon takana haetaan eurooppalaistyylistä saundia, joten suomalaisilla on nyt hyvä sauma saada jalkaa oven väliin. Toinen suuri markkina-alue on Kaukoitä, Frisk kartoittaa.
Saako biisinikkari makkaraa leivän päälle?
Rahallisesti ala on varman epävarmaa. Tilitykset ovat harvoin, eikä ennakkoon pysty arvioimaan kuinka paljon korvauksia saa. Suomen kokoisessa maassa ei voikaan laitta kaikkia munia samaan koriin. Harva tienaa elantonsa pelkästään lauluja kirjoittamalla, kertoo Teoston Anu Prinkkilä.
Ja vaikka tekisi priimaa, niin tilipäivä on kaukana tulevaisuudessa. Tämän vuoden radiohitistä saa biisintekijä rahansa vuoden, parin päästä.
- Ala on aika järkyttävää pienyrittäjän omariskikeikkaa. Usein tarvitaan mesenaatti, joka tasaa kuluja ja sponsoroi. Usein se on kustantaja, joka antaa demotuotantotukea, maksaa kuukausipalkkaa tulevia teostotuloja vastaan ja edistää biisien myymistä, valottaa Tom Frisk.
- Osumatarkkuus on tällä alalla todella huono. Edes legendaarinen Diane Warren ei saa jokaista biisiään läpi. Yleisesti ottaen hukkapaloja tulee paljon. Kymmenestä laulusta ehkä neljä päätyy levylle ja yksi niistä on hitti. Ja alkupääomaksi tarvitaan ehkä sata biisi. Täytyy olla aika luova, jotta pystyy tuottamaan tuollaisen määrän kappaleita, vakuuttaa Tom Frisk.
Nykyinen musiikkibisnes on hyvin hittipainotteista, joten ns. täytebiisejä on levyillä paljon. Kaikki biisintekijän tulot kuitenkin riippuvat biisin ja levyn suosiosta. Teoskohtaista könttämaksua ei alalla tunneta.
- Laulu annetaan artistille. Parhaimmassa tapauksessa siitä on moni kiinnostunut, jolloin voidaan miettiä kuka tuottaa biisistä eniten rahaa tekijälle, sanoo Frisk.
Paljon irtoaa per biisi?
Biisin tuotto riippuu monesta asiasta. Levymyynnistä, esityskorvauksista ja radiosoitosta.
- Kun laulua soitetaan konsertissa tai pubin nurkassa, niin tekijälle kertyy siitä tuloja. Radiosoitosta saatu korvaus riippuu radiokanavan koosta. Valtanunnallinen kanava maksaa useita kymmeniä euroja per minuutti, kun taas pieni paikallisradio ehkä viisi senttiä, arvioi Anu Prinkkilä Teostosta.
Mutta mitä se tarkoittaa konkretisoituna biisinikkarin lompakkoon?
- Mutuna laskettuna oikein iso crossover-hitti, joka soi joka kanavalla Suomessa ja myy platinaa tuottaa noin 10 000e euroa laulun tekijälle ensimmäisenä vuonna, Frisk arvioi.
Kymppitonni on iso raha, mutta harvalle osuu niin isoja hittejä kohdalleen. Kansainvälisillä markkinoilla on jo paljon suuremmat rahat kyseessä. Kilpailu on kovempaa kuin kotimaan markkinoilla, mutta jo pelkistä albumiraidoista voi irrota mukava toimeentulo.
- Ei ne todellakaan ole murusia. Jos puhutaan laulusta, joka ei soi radiossa ja jota artisti ei edes ota livesettin, niin fyrkat tulee levymyynnistä. Jos artisti myy puoli miljoonaa levyä, mikä on ihan realistinen määrä keskitasolla, niin yhden biisin tekijä saa 10 senttiä per myyty levy eli 50 000 euroa, kalkyloi Tom Frisk.
Maailmanlaajuinen hitin todennäköisyys on ehkäpä lottovoiton luokkaa, mutta niin on siitä saatavat tulotkin.
- Kansainvälisesti iso hitti, joka soi kaikkialla tuottaa tekijälle ainakin miljoonan, Frisk laskee.
Lukuja tarkastelemalla ei siis tarvitse juuri ihmetellä miksi lauluntekijät suuntavat Suomen rajojen ulkopuolelle.
Arvostusta, kiitos!
Esiintyvä taiteilija saa usein kredibiliteettipisteitä jos on itse kirjoittanut biisinsä. Muille biisejä tekevät ammattilaiset sen sijaan unohdetaan helposti. Ovatko lauluntekijät aliarvostettua porukkaa?
- On. Heitä voisi ainakin huomioida mediassa enemmän. Ja tulonjaossa toki myös. Euron maksavasta itunes-biisistä tilitetään kahdekan senttiä biisintekijälle, mikä on todella pieni osuus ottaen huomioon missä asemassa biisintekijä tässä ravintoketjussa on. Koska mitä musiikkiteollisuus olisi ilman lauluja? kysyy Tom Frisk.
Ja vastaa itse:
-Ilman niitä tätä bisnestä ei olisi.