Pääasiassa hiphop-levyjä julkaisevalla Monspilla on "tallissaan" muun muassa DJPP, Kemmuru, Nopsajalka, Ruudolf sekä Steen1. Homma pyörii pitkälti kaveripohjalta, sanoo pienlevy-yhtiö pomo Keijo Kiiskinen. Miten homma oikein sai alkunsa?
– Julkaisin kaverin punkbändin seiskatuumaisen joskus vuonna 1997. Siitä seurasi muuta sinkku, jonka jälkeen oli muutama vuosi taukoa. Vuonna 2002 aloin taas julkaista levyjä. Tarkoitus oli tehdä myös omaa musaa, mutta sitten ne soittohommat jäivät.
– Alussa se meni ihan nuoruuden innolla. Ei sitä kelannut sen enempää. Varmaan nyt olisi paljon vaikeampaa alkaa tehdä, kun miettisi kaikkea niin paljon tarkemmin.
– Monspin eka varsinainen kiinnitys oli Nollaseiska, joka lähti kahden sinkun jälkeen Sonylle. Sitä kautta ne tekivät yhden pitkäsoiton, joka myi ehkä 1500 kappaletta. Toista ei koskaan tullut.
– Toinen oli Memmy Posse, joka tavallaan oli myös Monspin eka bändi. Memmy-tyyppien kautta aloin julkaista enemmän ja enemmän sen tyylistä musiikkia. Siitä alkoi räppi-jutut, joita Monspilla on nykyään aika paljon. Välillä tosin haluan tehdä muutakin, että tämä olisi ihan oikea levy-yhtiö, eikä mikään räppiklikki.
– Nyt teen yhteistyötä Tehosekoittimen Oton punkbändin kanssa. Voi olla, että se jää yhteen seiskatuumaiseen, mutta silti kiva tehdä irtiottoja. Otto on tuttu monen vuoden takaa, joten ihan mukava jeesata. Välillä näinkin päin.
Taustavaikuttaja
– Bisnespäätökset tehdään fiilis- ja kaveripohjalta. Mutta kyllä nykyisin on myös bändejä, joita en ole aiemmin tuntenut. Homma on mennyt hieman kokonaisvaltaisemmaksi. Aiemmin jaksoi syynätä levynkannet läpi ja etsiä virheitä, nykyään ei enää niinkään.
– Aika täyspäivästä työtä tämä on. Jos esimerkiksi lähtee bändin kanssa dokaamaan, niin voi koko ilta mennä duuniasioiden jauhamiseen. Mutta kyllä se myös sitouttaa työhön.
– Musiikin tekemiseen en ota oikeastaan osaa. Varmistan että artistilla on joku paikka tehdä levyä, jotta tiedän että levyllä on mahdollisuus valmistua. Ja sitten kun se alkaa olla valmis, niin asetan deadlinen. Pääasiassa suurin osa materiaalista tulee mulle valmiina. Onhan se ihan kohteliasta käydä studiossa moikkaamassa, ja sitä pitäisi varmaan tehdä enemmän. Ei tulisi sitten erimielisyyksiä esimerkiksi sinkkubiisien valinnassa. Mutta enemmän se on ohjailua kuin tuottamista.
Musiikkibisnes
– Ennen pystyi vähän lupailemaan artisteille että jos kaikki menee hyvin, niin tästä voi jäädä jotain käteen. Nykyään levyjä myydään niin vähän, että ei niillä perhettä elätetä. Ala on muuttunut niin paljon, ettei levymyynti ole enää se ainoa tulonlähde.
– Mä tulin mukaan siinä vaiheessa, kun jengi ei vielä ollut sisäistänyt miten helppoa levyjen tekeminen on. Sain alussa tehtyä jonkinlaisen maineen aikaan. Nyt parikymppiset tietävät jo miten halvalla levyjä voi tehdä ja minkälaisia markkinointikanavia on olemassa.
– Joskus käy mielessä hankkiutua isoon levy-yhtiöön hommiin. Olisi mielenkiintoista nähdä miten iso koneisto saa esimerkiksi levyjä soittoon radioon. Mutta toisaalta mä tykkään siitä että Monsp on oma juttu, eikä kukaan esimerkiksi pysty antamaan mulle potkuja.
– Vuosina 2005–2006 tapahtui alalla netin myötä muutos ja levymyynti lopahtivat. Mutta en mä näe sitä ongelmana, vaan uutena tilanteena. Keikkamyynti ja paitakauppa ovat nykyään jo iso osa bisnestä. Muutenkin voisi miettiä pitäisikö satsata pitkäsoittoja pienempiin julkaisuihin. Markkinoinnissa albumin elinkaari on kuitenkin todella lyhyt. Uskon että albumi formaattina lopulta häviämään, mutta en tiedä mitä siihen tulee tilalle.
Tulevaisuus
– Monsp on kustantanut myös Seppo Lampelan Hullu Klovni –kirjan. Se oli mielenkiintoinen projekti. Me tehtiin tuhannen kappaleen painos ja nyt se on myyty loppuun. Steenin tapaus oli kuitenkin helppo tapaus, kun hänellä on jo jonkinlaista nimeä. Paljon vaikeampaa olisi löytää hyvä kirja, jossa ei voisi ratsastaa tekijällä ollenkaan. Tarkoitus olisi jatkaa myös kustannustoimintaa. Prosessina se on aika samanlainen kuin levyjen julkaiseminen.
– On tullut kelailtua sukupolvenvaihdosta artistipuolella. Suurin osa meidän artisteista on jo kolmekymppisiä, nyt pitäisi löytää uusia nimiä kaveripiirin ulkopuolelta.
– Me tehdään yleensä yhden levyn sopimuksia, mikä ei ehkä ole kovin järkevää. Toisaalta se on reilua, että molemmilla osapuolilla on mahdollisuus irtautua jos juttu ei toimi.
– Se pohjautuu ajatukseen, että olisi kivaa että kaikilla olisi kivaa.