Enää ei olla levy-yhtiöiden tiedotteiden tahi myspace-sivujen armoilla. Blogit ovat niin last season, varsinkin kun harvalla artistilla kunnollista sellaista edes on.
Nyt trendikkäintä on välittää fiiliksiä ja tekemisiä kätevästi 160 merkin mittaisina mikrobloggauksina Twitterillä. Monelle suora ja nopea kommunikointi on myös kannanotto. Väline on viesti.
Twitter on otettu hyvin vastaa fanien keskuudessa. Sitä on helppo seurata ja kaupallinen diipadaapa loistaa yleensä poissaolollaan. Artistin twitter-feedia ei yleensä (ainakaan vielä) päivitä levy-yhtiön tiedottaja, vaan artisti itse.
Julkkiksille Twitter antaa alustan kertoa tekemisistään lyhyesti ja usein. 160 merkin rajoitus on usein hyvä syy olla miettimättä liikaa sisältöä. Kynnys on matala ja toisin kuin blogeissa, twitterviesteissä ei aina tarvitse olla järkeä tai varsinaista asiasisältöä.
Henkilökohtaista
“Eating one of my favorite meals in bed. CPK'S BBQ chicken chopped salad/half/tossed/avocado on the side. Fun, long day. 17 magazine shoot!” - katyperry
Twitterissä rajat yksityisyyden rajat ovat huomattavasti blogeja ja myspacea alempana. Artistit pääsevät smalltalkaamaan lukijoiden kanssa ja fanit lukemaan lähes reaaliajassa mitä laulajat ja muut julkkikset puuhaavat.
Twitterissä voi tapella, väitellä ja pitää hauskaa.
Twittersodat
“You know that feeling you get when somebody embarrasses themselves so badly YOU feel uncomfortable? Heard Chris Cornell's record? Jesus.” - trent_reznor
“What do you think Jesus would twitter?" Let he who is without sin cast the first stone" or "Has anyone seen Judas? He was here a minute ago" - chriscornell
Kyllä, myös Twitterissä on alhainen julkaisukynnys. Toisten haukkuminen on helppoa, ja sillä voi päästä jopa otsikoihin.
80-luvulla fanien kuului kannattaa yhtä bändiä ja haukkua toista. Van Halen on kova, mutta WASP on ihan paska jne.. Nykyään artistit hoitavat tappelun keskenään. Turvallisesti verkossa.
Tavallaan kuitenkin hienoa, että send-nappi on herkässä myös julkisuuden henkilöillä. Siinä juuri on Twitterin viehätys. Harva haluaisi nähdä mikrobloggauksen muuttuvan tiedotemaiseksi mainostekstiksi.
Trent Reznor – sosiaalisen median esimerkkiartisti
”Hello everyone. I've waited a LONG time to be able to make the following announcement: as of right now Nine Inch Nails is a totally free agent, free of any recording contract with any label. I have been under recording contracts for 18 years and have watched the business radically mutate from one thing to something inherently very different and it gives me great pleasure to be able to finally have a direct relationship with the audience as I see fit and appropriate. Look for some announcements in the near future regarding 2008.” – Trent Reznor vuonna 2007.
Aktiivinen ja omaehtoinen Nine Inch Nailin perustaja Trent Reznor on hyvä esimerkki muusikosta, joka on ottanut internetin tehokkaaseen käyttöön.
Kollegojen haukkumisten lisäksi Reznor on muun muassa ottanut tiukasti kantaa konserttilippumyynnin epäkohtiin, kehittänyt NIN-sovelluksen iPhoneen ja kysellyt Twitterin lukijoilta ehdotuksia bändinsä settilistaan.
Reznor on määrätietoisesti ohittanut väliportaat ja tarjoilee musiikkiaan suoraan kuuntelijoille Nine Inch Nailsin nettisivuilla.
Mitä seuraavaksi?
Mitä ilmeisimmin mikrobloggausilmiö yleistyy nopeasti ja kohta kaikenmaailman Frederikit lähettävät lomatunnelmiaan Teneriffalta.
Luultavasti juuri tälläkin hetkellä kovapalkkainen markkinointikonsultti esittelee mikrobloggauksen mahdollisuuksia jonkun levy-yhtiön kokoushuoneen fläppitaululla. Seuraavaksi Twitterin valtaavat korporaatioiden tiedottajat ja artistien avustajat.
Kamalinta kuitenkin lienee levy-yhtiön Twitteriin komentamat artistit, jotka mikrobloggaavat vain ja ainoastaan edistääkseen levymyyntiä.