Viron itsenäistymisprosessissa 80- ja 90-lukujen taitteessa musiikki sai huomattavan roolin.
80-luvun lopuilla Tallinnan laulukentälle kerääntyi suunnattomia ihmismassoja kuuntelemaan konsertteja ja laulamaan ilman silloisten neuvostoviranomaisten lupaa.
Nyt, kun pöly on saanut laskeutua parisenkymmentä vuotta, vietetään Tallinnassa paraikaa Tallinn Music Week -vientimusiikin tapahtumaa.
Ensimmäistä kertaa järjestettävän tapahtuman tarkoituksena on tuoda Viroon eurooppalaisen musiikkiteollisuuden edustajia ja antaa virolaisille yhtyeillä mahdollisuus solmia kontakteja Eurooppaan.
”Tallinn Music Week on yhtä virolaista kuin HIMin vieminen suomalaista”
Suomen Viro-asiantuntija, tai ehkä paremmin virolaisen musiikin ja rockin asiantuntija Harri Rinne on sitä mieltä, että Tallinn Music Week -tapahtumalla ja Virolaisella itsenäistymisen ajan musiikkiperinteellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
- No ei tällä tapahtumalla kyllä ole mitään tekemistä Viron lauluperinteen kanssa. Virolaisen musiikin vieminen on yhtä virolaista kuin HIMin vieminen ulkomaan markkinoille on suomalaista, Rinne kommentoi.
- Totta kai myös virolaiset yhtyeet haluavat viedä musiikkiaan ulkomaille ja menestyä, se on ihan luonnollista. Pitää kuitenkin muistaa, että virolaisilla bändeillä oli aikanaan 260 miljoonan ihmisen markkinat, missä levymyynti ei toisaalta silloinkaan ollut ”se juttu”, täsmentää Rinne.
Harri Rinteellä on vahva kosketus virolaiseen musiikkielämään. Mies julkaisi mm. Viron laulavan vallankumouksen kunniaksi vuonna 2007 kirjan Laulava vallankumous – Viron rock-sukupolven ihme, joka käsittelee virolaisen musiikin osuutta Viron itsenäistymisprosessia.
Itsenäistymisen ajan bändit kärsivät nykyisin ”Rolling Stones” -ongelmasta, itsenäisyyden ajan alussa leivän puutteesta
Rinteen mukaan virolainen musiikkielämä on ja ei ole muuttunut. Kun hän katsoo ainoastaan virolaista musiikkia soittavan Raadio Elmaarin listoja, löytyy listalta useita itsenäistymisen ajan yhtyeistä.
- Siellä soi edelleenkin 80- ja 90-luvun aikaisia kappaleita. Mutta sitten taas esittäjillä itsellään on sellainen tunne, että juttu, joka on ollut juhlallisessa paikassa itsenäisyydessä, ei sovi sattumanvaraiseen tapahtumaan. Vähän niin kuin ”Rolling Stones” -ilmiö: bändi ei voi tehdä keikkaa ilman Satisfactionia, kertoo Harri Rinne.
Itsenäistymisen ajan alussa keikkailu kohtasi totaalisen inflaation. Leipä loppui muusikoilta välittömästi sosialismin astuttua syrjään.
- Yleisesti ottaen. Ensinnäkin muusikoilta loppui itsenäistymisen alkuvuosina leipä välittömästi. Pari kolme vuotta vietettiin hyvin tyhjää keikka-aikaa, kunnes asiat saatiin taas rullaamaan talouden noustessa jaloilleen, kertoo Rinne.
- Kun mentiin ”mikään ei maksanut mitään” -mallista suoraan kapitalismiin, tämä siirtyminen teki todella huonoa virolaiselle ”live-bisnekselle”, jatkaa Rinne.
Kansallishenki on harvakseltaan läsnä nykyajan virolaisessa musiikissa ja kulttuurissa
Vuonna 2007 Laulavan vallankumouksen 20-vuotisjuhlassa esiintyi huomattava määrä vanhoja ja uusia kasvoja. Itsenäistymiseen ja Viron kansallishenkeen liittyi myös täysin uuden tekijän Chalice-yhtyeen kappale Minu Inimesed (Minun ihmiset).
- Chalicen Minu Inimesed, siitä on tullut 20 vuotta myöhemmin samantapainen laulu, ikään kuin se puhe, joka silloisen presidentin olisi silloin pitänyt pitää.
Toisena esimerkkinä itsenäistymisen ajan kiinnostuksesta Harri Rinne mainitsee virolaisen superjulkkiksen Mihkel Raudin tuoreen Musta pori näkku (Mustaa kuraa kasvoilla) -kirjan, jota on myyty jo yli 30 000 kappaletta.
Mihkel Raud oli yhteiskuntakriittisen ja ironisen punk-yhtye Singer Vinger:in kitaristi. Musta pori näkku kuvaa rehellisesti ja koruttomasti hänen itsensä ja siinä sivussa myös muiden virolaisten rockmuusikoiden työtä, elämää ja vapaa-aikaa läpi 1980-luvun.
Venäläiset kärsivät kansallisen itsetunnon vääristyneisyydestä
Harri Rinteen mukaan maanantaisten venäläisten Naši-nuorten mielenosoituksen motiivien selkeyttämiseksi tarvittaisiin pari opusta luettavaa.
- No paikalla tuntui olevan enemmän mediaa kuin varsinaisia mielenosoittajia. Lisäksi mielenosoittajista suurin osa oli suomalaisia, Rinne kertoo.
- Kokonaan mielenosoitukseen liittyvät ongelmat ovat parin opuksen arvoinen asia. Tämä kaikki liittyy siihen, että jokaisen kansan tulee tuntea yhteyttä. Suurista kansoista ainoastaan venäläiset eivät hoksaa esimerkiksi maansa suurimpia taiteilijoita, Rinne tarkentaa.
- Venäläinen kansallinen itsetunto on kovasti nivoutunut toiseen maailmansotaan ja natsien kukistamiseen, ja tämä perinne tuntuisi jatkuvan edelleen, kiteyttää Harri Rinne.