Näihin haasteisiin The Sixty One -niminen tuore palvelu myös suhteellisen hyvin vastaa. Yllättäen myös palvelun musiikki on mielenkiintoista.
Indie on ainoa 2000-luvulla syntynyt musiikkigenre
Indie-musiikki on ehkä yksi musiikkiteollisuuden nerokkaimpia ja todennäköisesti myös viimeisiä koskaan näkemiämme tuotteita, ainakin tässä nykyisessä muodossaan. Indie on jo pitkään ollut jotain, joka saa kuuntelijansa tuntemaan, että hän kuluttaa jotain erilaista ja että hän on nimenomaan valinnut sen itse.
Meillä on markkinoilla kuitenkin sellaisia indie-artisteja kuten Placebo, Cut Copy, MeW, Arctic Monkeys. Hell, meillä on markkinoilla sellaisia tyyppejä kuten Jose Gonzales tai Jack Johnson. Edelleen puhutaan indiestä vaikka bändit kiertävät maailmalla ja levyjäkin myydään ihan kiitettävästi.
Edelleen joku saattaa erehtyä luulemaan, ettei näiden musiikkien päätyminen lopulta omiin korviin olisi muuta kuin nerokkaan tuotteen ja nerokkaan markkinastrategian tuotosta. Ei sinänsä, etteikö edellisten kahden sisään mahtuisi aitoutta, rehellisyyttä tai rakkautta musiikkia kohtaan.
Lisäksi tällä akselilla ei puhuta enää valtakunnallisista vaan globaaleista asioista. Ja katso, kaikki valuu lopulta radioon ja sen merkityksen vähenemiseen musiikkimediana. Ihan jo lähtien siitä ajatuksesta, että ollakseen suosittuja, kappaleiden ei tarvitse enää kuulostaa tietynlaisilta, eli radioon sopivilta.
Pahimman kulttuurijäärän ja rock-konservatiivin apokalypse on lähellä: ”mitä ihmiset kuuntelevat, jos he oikeasti saavat kuunnella mitä he haluavat.” Musiikkiteollisuudessa pelätään karaoke-kulttuuria ja mitä siihen nyt voi enää sanoa, kitinä on ikuista. The Sixty One yhtenä palveluna osoittaa, että uutta musiikkia kyllä tehdään ja tarjoillaan koko ajan, siitä syntyvät tuotot tai hyödyt vain jakautuvat jonnekkin muualla. Käytännössä nuoremman polven musiikkiyrittäjille mutta etenkin artisteille ja tekijöille itselleen.
Kaikessa puhtaudessaan, jos sellaisesta nyt voidaan edes puhua, indie-musiikki sekä tapa tuottaa ja jaella sitä, heijastaa todella montaa nyky-kulttuurissa ja eteenkin teknolgian nopeassa kehityksessä tapahtuvaa ja tapahtunutta muutosta.
The Sixty One on radio, ainakin aluksi
Käytännössä, kun The Sixty Onen "laittaa päälle", se no Indie-musiikkia soittava radio. Kuudestatoista tarjotusta genrestä huolimatta, tässä tapauksessa ”radio” mikä soittaa kaikki genrejä (käsittääkseni), on defaultoitu soittamaan tietyn tyyppistä tavaraa, siis indie-musiikkia.
Indie-musiikki on Sixty Onen tapauksessa joko MeWltä kuulostavaa rokkia, Cut Copylta kuulostavaa elektroa ja Jack Johnsonilta tai Tori Amokselta kuulostavaa ns. ”singer-songwriter”-tavaraa.
Ja katso, taisin vahingossa genrettää kaiken markkinoilla olevan indie-musiikin. Joka tapauksessa The Sixty Onen musiikki on ihan selkeästi tietyn tyyppistä.
The Sixty One panee runsauden kuriin peluuttamalla musiikin
Jos musiikkia on paljon, on myös olemassa huomattava määrä musiikkipalveluita. Osa jälkimmäisistä ehkä jopa kilpailee nykyisin keskenään. The Sixty One itse asiassa pyrkii vastaamaan molempiin haasteisiin: kilpailuun sekä runsauden kokoamiseen.
The Sixty One on kokonaisuudessaan ikään kuin peli, missä hankitaan pisteitä pitämällä tietyistä kappaleista.
Pitäessäsi kappaleesta voit ns. pumpata sitä ylöspäin antamalla sille sydämen. Kun muut käyttäjät pumppaavat samaa kappaletta antamalla sydämiä, ansaitset pisteitä. Pisteillä pääset taas ylemmälle käyttäjätasolle, joka avaa sinulle palveluun uusia käyttöominaisuuksia.
Onko The Sixty One sitten Spotifyn tuore haastaja?
Siinä mielessä ehkä, että Spotifyn indie-tarjonta on suhteellisen heikkoa, myös ehkä siinä mielessä, että The SIxty One on palvelu nimenomaan uuden musiikin löytämistä varten.
Lähitulevaisuudessa suurin kilpailuvaltti tämän tyyppisillä palveluilla tulee kuitenkin olemaan niiden mobiilissa käytettävyydessä ja se, että tarjoilet kaiken maailman musiikin ilmaiseksi ei enää riitä mihinkään.
“Highway 61 was the road by which people left to find better opportunities. And by leaving they took their music to the world.”
The Sixty One
Onneksi mauttomuus ei ole kadonnut maailmasta, jossa jylläävät teknologiset kehityssuunnat. Ainakaan vielä.