Voisiko kukaan supertähti enää olla sympaattisempi ja rennompi seisoessaan 12 tuhannen katsojan edessä läpikuultava paita yllään kuin Lily?
Arvokasta, viimeisteltyä ja lumoavaa. Grace Jones veti sanattomaksi. Shown jokainen liike oli mietitty kuten näytelmässä, jossa katsoja unohtaa paikan ja ajan.
TV on the Radio pehmensi Ankkarockin raskasta palettia kiehtovalla yhdistelmällään indierockia, jazzia ja triphopia.
Viipale ajatonta historiaa ja alkuvoimaista sykettä, honey.
Kohtaaminen täydellisen bilebändin kanssa johtaa hikiseen lopputulokseen.
Glasvegas ensiesiintymisellä Suomessa: Ruisrockin Paviljonkilavalla suuria tunteita ja haikeutta kuin partioleirin viimeisellä iltanuotiolla.
Eppu Normaalin tutut laulut yllyttivät Ruisrockin vieraat hurmioon lauantai-iltapäivällä.
Vaihtoehtorockin kummisetä, musiikkirajojen rikkomisen edelläkävijä Faith No More -yhtye tuli takaisin! Ja niin yleisökin.
"Viisaat sanasi ikuisia ovat. Mikseivät ole viiksesi myös?"
Miehet rautaa, taivas tulta. Manowar paukutti Törnävän yli helvetillisin elkein.
Ihana Brian Molko, ihana Placebo ja ihana teinimelankolia?
Mustaa nahkaa ja kipeitä niskoja. Ja luonnollisesti muutamat yleisöstä vilahtaneet rinnatkin. Tampereella soi viikonloppuna jokin muu kuin indiepop.
"You can tell Brian if he calls, that I was so touched by all of those rock and roll songs." Eikä se ole vale. The Gaslight Anthem osaa tehdä iskeviä kappaleita.
Deerhunterin keikasta muutaman biisin karsimalla olisi saanut sykähdyttävämmän. Tai ainakin vartin pituisen välitarinoinnin olisi voinut koittaa tiivistää.
Artturi astuu valokeilaan, olisi voinut olla Rubikin lauantaisen keikan virallinen otsikko.
"Helsinki on cool muun maailman vikistessä taloudesta ja flunssasta.", heitti Vic Ruggiero yhtyeensä iskiessä ska-biittiä lattiaa tömistelevälle yleisölle, jonka Capital Beat oli loistavasti lämmittänyt.
Verileikkejä, sirkustaiteilua, nuoria naisia suutelemassa ja siinä välissä muutamat synkistelybiisit. Emilie Autumnin keikalla Helsingin Nosturissa nähtiin dark cabaret -teatteria, joka pohjasi näyttävään goottimystiikkaan.
Sähäkkää komppia ja armotonta groovea, Samarskista ja Aavikolta
Olihan heitä jo odotettukin. Kiertuepuutumuksesta huolimatta, fanien kannustuksen ansiosta saatiin kokea hyvä ilta.
Lapko @Monsters of Puck, Nosturi 2.1.2009
Rokkia täydellä sydämellä ja hikistä tunnelmaa Tavastian lattialla kun Ruotsin sleaze rockin pioneerit kävivät vierailulla.
Sielukkaan mahtipontista musiikkia tanskalaisen indiepop-yhtyeen Efterklang esittämänä Tavastialla.
"Mä tahdon pois tästä synkkyydestä!"
Ja kuin toivomuksesta tuli rytmi ja lämpö, tuli Festival Balacubaco, brasilialaisen musiikin juhla Helsingissä.
Halloween-jatkobileet vai marraskuinen Zombiewalk? Pimeyttä, rintaan koskevia bassoniskuja ja kahjomaista eläytymistä lauluihin. Näillä eväin IAMX, eli Chris Corner, hypnotisoi goottiyleisönsä.
Vaihtoehtorockin tähtibändi Supergrass kävi torstaina sytyttelemässä Nosturia. Kivasti kipinöi, muttei leimahtanut.
Wu-Tang Clanin perustajajäsen, räppäri GZA esitti Helsingin keikalla Liquid Swords -klassikkonsa kokonaisuudessaan.
Ikämiessarjalaiset Briteistä tarjosivat tuulahduksen vakuuttavaa rockia.
Riehakasta trendirokkia tanskalaisen Dúnén vetämänä. Ainakin kovasti yrittivät.
Rock 'n roll -konkareiden Michael Monroen ja Andy McCoyn Hanoi Rocks esitti vaisuhkon keikan Tampereen Pakkahuoneen täydelle salille. Liekö miesten mielissä jo tulevat kuviot?
Telttalavalla heti Five Corners Quintetin jälkeen esiintynyt Plutonium 74 on vankistanut mainettaan erinomaisena live-bändinä tämänkesäisten keikkojen perusteella.
Aivan kuin esiintyjien liioitellusti viimeistellyn pinnan alla olisi kulkenut moninkertainen sähköjännite heidän fender pro preverbeihin verrattuna.
Kaikille keikoille riitti reilusti yleisöä, mutta innokkaimmat kannattajat eturivissä tuntuivat olevan The Ark'n ja Hanoi Rocksin yleisössä.
Ruisrockin avauspäivä oli kuin ratakiskojen vieressä vietetty yö. Näistä metallinraskaista tunnelmista odotukset siirtyvät laajempiskaalaisiin tunnelmiin, joita lauantai ja sunnuntai tuonevat tullessaan.
Kuten Foo Fightersin keulamies Dave Grohl lupasi, kovalla rahalla maksetuille festarilipuille tuli kansan saatua reilusti rockvastinetta.
Lauantaista muodostui kaiken kaikkiaan upean värikkääksi musiikin herkkupöydäksi, josta jäänee vielä nautittavaksi vähintäänkin yhtä reilu annos herkuteltavaksi sunnuntaille.
Juhlat käynnistyivät nousujohteisesti kuin esileikki, joka sai odotukset viikonloppua kohti korkealle.
Virkeänoloinen Neil Young esitti torstaina täpötäydelle Areenalle laajan otoksen tuotannostaan.
"Kunpa minulla olisi hiuksia, sillä tämä on kylmin keikkamme ja päätäni paleltaa!"
"Ottakaa paidat pois ja hypätkää lavalle!" kehottaa laulaja Pedro D'Eyrot lattialla tanssivalle yleisölle.
Bruce Dickinson hyppii poikamaisella innolla ympäri lavaa ja johtaa stadionintäyteistä fanijoukkoa aggressiivisin kädenheituksin sekä "Scream for me Helsinki" -huudoin.
Maanantai-iltana Tavastialle oli kerääntynyt utelias joukko ajan hermolla tasapainoilevia musiikkidiggareita nähdäkseen yhden tämän hetken kuumimmista uusista bändeistä.