YLE Teemalla 11.06.2008

Rappio kuului taiteeseen ainakin vielä 80-luvulla, studiokeskustelussa Matthau Mikojan, Paleface, Vappu Rossi. Kolmikkoa ottaa päähän, että Suomessa muusikon pitäisi olla 24h valmis juomaan jokaisen vastaantulijan seuraksi pullo kossua, muuten tulee syytöksiä siitä että on pissa noussut päähän. Matthau puolustaa perinteistä oletusta: krapula ON luova olotila. Paleface lähettää Bryan Adamsille terveisiä: ei ole mitään ankeampaa kuin läpipuhtoinen rokkari. Kitkerien Neitsyiden keikkabussissa ei väärinkäytetä päihteitä, mutta silti Kaurismäen Arvottomat saa Vappu Rossissa positiivisen levottomuuden tunteen aikaan.

Rappiosuosikkinsa Iggy Popista Barfly-elokuvaan esittelevät Krista Kosonen ja Japanderi Black Magic Sixistä. Nikki Sixxin ja Ozzy Osbournen sekoiluja hehkuttaa Liken Kristiina Sarasti, ja Matti Johannes Koivu pureutuu Irwin Goodmanin rappion ytimeen.

Luvassa paljastus Motörheadin Lemmyn juomatavoista by nuoristotutkija Mikko Salasuo.

yle.fi/pop-toimituksen TOP-5-rappiobiisit

1. Hassisen Kone: Rappiolla
2. Eppu Normaali: Baarikärpänen
3. Hector: Juodaan viinaa
4. Eric Clapton: Cocaine
5. Lou Reed: Take A Walk On The Wild Side

TOP-5 rappiokirjallisuus, Kristiina Sarasti (kustannustoimittaja, Like kustannus):

1. John Milton: Kadotettu paratiisi
Miltonin Saatana on kaikkien kapinallisten myyttinen esi-isä, joka edustaa sorrettujen ja leimattujen mahdollisuutta luoda identiteettinsä uudelleen. Tämän langenneen enkelin slogan ”Better to reign in hell than serve in heaven” uhkuu kirottujen ylpeyttä ja rappeutuneeksi määritellyn elämän mahdollista vitaalisuutta.

2. Charles Baudelaire: Pahan kukat
Turmion ja kuoleman kukat hehkuvat kaikissa mustan sävyissä
dekadenssin hovirunoilijan puutarhassa. Katolinen syyllisyydentunto ja tietoisuus hyvän ja pahan erosta tehostavat niiden dramaattisen jylhää loistoa.

3. Joris-Karl Huysmans: Vastahankaan
Kirjallisen dekadenssin ohjelmajulistus ylittää arjen banaaliuden
kuoleman, perversioiden ja rappion estetisoiduilla kuvilla. Des Esseintes pakenee porvarillista ympäristöään omiin keinotekoisiin paratiiseihinsa ja juhlistaa siten ihmisen vapautta luonnon, yhteiskunnan ja mekanisoivan järjen kahleista.

4. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
Tarina elostelijasta, jonka henkilökohtainen rappeutuminen näkyy vain piilossa pidetyssä muotokuvassa. Teos testaa esteettisesti motivoidun immoralismin rajoja: provokatorisen snobismin ja pahalla hekumoinnin alta pilkistää traagisia sävyjä.

5. Neil Strauss & Mötley Crüe: The Dirt – Törkytehdas
Tämä modernin rappioromantiikan raamattu on definitiivinen
dokumentti rockkulttuurin pimeistä puolista ja seinähulluuden urbaaneista
muodoista. Aineksensa seksin, huumeiden ja rock’n’rollin epäpyhästä kolmiyhteydestä ammentava Mötley Crüe -eepos pursuaa rikoksia ja rikkomuksia niin lakia, läheisiä, ihmisarvoa kuin henkiinjäämisviettiäkin vastaan ja on sellaisenaan miltei virkistävän pahanhajuinen löyhähdys siinä ilmastoidussa painajaisessa, joksi kulttuuri-ilmastomme tuntuu tulosajattelun ja terveysfasismin paineissa muuttuvan.

TOP-5 rappiobiisit, Lew Siffer / Black Magic Six:

1. The Stooges: Down On The Street
"3 sekuntia riffin alkamisesta on pakko päästä radalle”

2. Motorhead: Motorhead
”Nimi kertoo kaiken”

3. AC/DC: It´s a Long Way To The Top If You Want To Rock´n´Roll
“Jep”

4. The Beasts Of Bourbon: Chase The Dragon
“Kuinka paljon heroiinin salakuljetuksesta pyllyssä kertova biisi voikaan rokata”

5. Hanoi Rocks: Motorvatin´
”Et näytä tarpeeksi hyvältä ajaakseni mun Cadillacia, hähä”

TOP-5 Rappioleffat, Krista Kosonen:

1. Aki Kaurismäen kaikki leffat
2. Fear and Loathing in Las Vegas – Terry Gilliam
3. Unelmien sielunmessu – Darren Aronofsky
4. Leaving Las Vegas - Mike Figgis
5. Barfly - Barbet Schroeder