Jani Jalkasen sydäntä lähellä ovat roots-pohjainen musiikki ja vanha suomalainen iskelmä. Muusikoksi mies ajautui vahingoissa, samaan tapaan kuin hänen isänsä Kari Tapiokin. ”Mä halusin pikkupojasta asti soittaa isoveljeni kanssa. Me oikeastaan luiskahdettiin tälle alalle. Vähän samalla lailla kävi faijallekin. Se vain imi mukaan”, Jalkanen kertoo.
Nyt Jani Jalkanen ja Hänen Orkesterinsa työstää ensimmäistä levyään. Tekeillä on roots-pohjainen iskelmälevy. ”Iskelmästä löytyy hienoja melodioita ja rootsissa diggaan soundeista ja toteutustavasta. Jos ne sais fuusioitumaan, siitä vois tulla aika mielenkiintoista”, Jalkanen tuumaa.
Omimpana musiikkinaan Jalkanen pitää esimerkiksi vanhaa sinkkuaan Varjo seuraa. Mies pitää yksinkertaisesta ja rennosta musiikista, joka on sekä hienoa että vaikeaa.
Jani Jalkaselle tärkeintä on olla rehellinen sille musiikille, mitä tekee, jotta se on myös yleisölle uskottavaa. Työssään hän arvostaa myös isältään saamiaan neuvoja. Isä neuvoi poikaansa pitämään silmänsä ja korvansa auki ja suunsa kiinni. Lisäksi tulee olla vastaanottavainen ja nöyrä, mutta ei nöyristellä. Ja pitää soittaa sellaista musiikkia, josta jengi diggaa.
Jani Jalkasen tunnelmia kyseli Pasi Hiihtola. Lisää Jalkasen mietteitä ja livesoittoa voi kuunnella Radio Suomen Leirinuotiolla -ohjelmasta pitkäperjantaina 22.4.2011 klo 10.
Kommentit (0)
Ei kommentteja.