Suomen rautalanka-aika 1961-1963

Johnny and The Sounds

Kun rautalanka-aalto alkoi levitä Suomen nuorison keskuudessa loppuvuodesta 1961, edusti se kaikkea muuta kuin vaalimisen arvoista ja musiikillisesti tärkeää. Instrumentaalirockin suosio oli 60-luvun alussa maailman laajuinen ilmiö, mutta Suomessa rautalangasta- kuten uutta kitarasoundia alettiin Ruotsista lainatulla termillä kutsua- tuli ohimenevää muotivillitystä kauaskantoisempi tyylisuunta. Rautalangan eli stålrådmusikin myötä meikäläinen nuoriso sai oman musiikkinsa, joka oli nuorten tekemää nuorille.

Ensimmäinen Suomen markkinoille tarkoitettu rautalankalevytys oli Ruotsissa levytetty ja loppuvuodesta 1961 The Feenades-nimellä julkaistu Theme from Leningrad. Uuden kitaratyylin ituja oli täällä kuultu jo vuonna 1959.  Suositun brittirokkari Cliff Richardin levyillä taustabändi The Drifters esitti instrumentaalikappaleita, joissa rautalanka-ajattelu oli vahvasti läsnä. Yhtye muutti nimensä The Shadowsiksi ja Apachen-tapaisten hittien myötä siitä tuli Euroopan suosituin instrumentaaliyhtye ja amerikkalaisen The Venturesin ohella tärkein kitarabändien roolimalli. Monet suomalaiset amatöörisoittajat ja rock’n’roll diggarit innostuivat uudesta soinnista ja vuoden 1961 mittaan tyylin suosio alkoi kasvaa. Shadowsin ja Venturesin  lanseeraama kitaratyylii oli modernin aikakauden musiikkia, joka  perustui hyvin pitkälle teknologiaan eli oikeanlaisille soittovälineille. Pelkkä sähkökitara ei riittänyt, vaan tarvittiin myös vahvistin ja näiden kahden komponentin väliin salainen ase, kaikulaite, joka lisäsi kitaran ääneen aavemaisen, leijuvan efektin ja oikean värinän.

Vuoden 1962 mittaan Suomessa kävi konsertoimassa liuta skandinaavisia rautalankahuippuja, kuten The Violents, The Adventures ja tanskalainen The Cliffters. Näillä keikoilla suomalaisteinit näkivät ja kuulivat miltä rautalanka oikeasti kuulostaa, oikeilla kamoilla ja kunnon volyymillä esitettynä. Vuosi 1962 oli rautalangan lopullisen läpimurron vuosi, vaikka jotkut alan kotimaisista ykkösbändeistä kuten kitaristi Jussi Itkosen luotsaama The Strangers oli perustettu jo edellisenä vuonna. Uutta kitarabändi musiikkia saattoi kuulla eri puolilla Suomea ja varsinkin koulubileissä se oli suosittua tavaraa. Rautalangan  levytetty historia on kuitenkin erittäin Helsinki-keskeinen.  Munkkiniemestä kotoisin oleva ja vuoden 1962 mittaan teinihipoissa mainettaan kasvattanut The Sounds kiteytti tyylikkäimme sen, mitä suomalainen rautalanka tulisi olemaan.

Omassa lajissaan alkuvuodesta 1963 ilmestynyt The Sounds-single  Emma/Mandchurian Beat oli täydellinen esitys. Amerikkalaisilla aidoilla Fender-kitaroilla  ja vahvistimilla loihdittu soundi vastasi hyvinkin kansainvälisiä esikuvia. Esitetyt kappaleet ja sovitusideat olivat kuitenkin omintakeisia ja tässä piileekin yksi rautalanka-aaltomme hienouksista: kotimainen kitaramusiikki kuulosti läpeensä suomalaiselta. Hieman karulla soundilla soitetuista ja karskilla twist-kompilla sovitetuista melankolisista iskelmistä ja kansanlauluista tuli suomi-rautalangan perusformula, jota lähes kaikki alan bändit noudattivat varsinkin levytyksissään.

The Sounds oli uuden aallon ehdoton kärkiyhtye. Bändin soolokitararisti Henrik Granö oli soittajana omaa luokkaansa, ja hänen tulkinnoissaan oli teinimuusikolle harvinaista sulavuutta ja selkeyttä. Jazz-taustaisille ammattisoittajille rautalanka oli yleisesti ottaen kirosana ja amatöörimäiseen räpellykseen perustuva musiikillinen syöpäläinen, mutta Granön kohdalla jopa samoille keikoille eksyneet studioketut ala Heikki Laurila nyökkäilivät hyväksyvästi: ”poikahan osaa soittaa”.

Vuosi 1963 oli suomalaisen rautalangan suuri vuosi ja lähes kaikki alan keskeiset klassikot ilmestyivät tuolloin. Bändeistä kirjoitettiin sivutolkulla viihdelehdissä, ja kitarabändit jyräsivät myös levylistoille. The Sounds iski Emmalla tiskiin rajut 20000 myyntiluvut ja radion suosittu kahdeksan kärjessä-lista soi rautalankaa kiihtyvällä vauhdilla.

Bändejä perustettiin ympäri maata ja suositut helsinkiläisyhtyeet pörräsivät kiertueilla Lappia myöten. The Sounds, Scaffolds, Raittisen veljesten The Esquires ja muut levyttämäänkin päässeet bändit kylvivät kitaratwistin ilosanomaa Suomen saloille. Vastaanotto otto oli usein innostunutta ja riehakasta, muttei aina. Elettiin paitsi rautalangan myös suuren suomalaisen tangobuumin aikaa ja monilla maaseutulavoilla Helsingin rämistelijät olivat helisemässä. Erityisesti Pohjanmaa oli piikkilankamiehille kovaa seutua ja aggressiivisen vaativaan -tangoa tai turpaan- tyyliin esitetyt vaatimukset panivat teinibändit monesti tiukan paikan eteen. Joku bändi turvasi terveytensä esittämällä Shadowsin ohjelmistosta lainattua Guitar tango-kappaletta monta kertaa illan aikana, pitkitettyinä versioina, joku toinen väänsi muun repertuaarin tangorytmiin lennossa.

Kaikki kitarabändit eivät viettäneet kesää 1963 kotimaanpölyisillä teillä. Samaiseen suveen liittyy suomalaisen rautalangant tarinan yllättävä kosmopoliittinen sivujuonne, jonka pääosassa oli The Strangers. Bändin ansioluetteloon kuului tuossa vaiheessa myös elokuvamusiikinteko olihan muukalaisten Shadows-henkistä taivuttelua kuultu kitaristi Jussi Itkosen isän Veikon ohjaamassa elokuvassa Vaarallista vapautta vuonna 1962. Nyt Strangersillä oli väylä vielä isompiin kuvioihin, kun yhtyeen tuttavapiiriin kuuluneen laulajatar Ann-Christinen manageri oli järjestänyt orkesterille useamman viikon kiertueen Ranskaan. 

Tanssikansaa vielä yhtenäisemmän vihollisrintaman  rautalankaa esittävä uusi soittajapolvi kohtasi, kun siirryttiin musiikkikulttuurin portinvartijoihin eli lähinnä levybisneksen päättäjiin ja Yleisradioon. Jazzarin,viihdemiehen ja  klassisen musiikin ystävän korvissa rautalanka oli primitiivistä mökää, josta musiikki oli kaukana. Kun Jaakko Jahnukainen rikkoi kuuluisassa levyraati-ohjelman episodissa brittiläisen The Cougars-yhtyeen twist-tulkinnan Joutsenlammesta, hän kiteytti napakasti monen 1930-50-luvulla musiikkialalle tulleen tunnot: tästä riivaajasta on päästävä.

Levy-yhtiö puolella työskennelleet veteraanit ymmärsivät kuitenkin kaupan käynnin merkityksen ja silkka markkalogiikka pakotti heidät muuttamaan suhtautumistaan rautalankaan. Se oli niin suosittua, että sitä oli pakko levyttää ja julkaista.  Levy-yhtiöt lähtivät rautalankaleikkiin kahdella rinnakkaisella strategialla. Oli lievästi epämieluisa vaihtoehto a. eli piti kiinnittää nuorten omia kitarabändejä ja passittaa ne studioon. Oli onneksi myös vaihtoehto b. eli soitattaa ammattimuusikoilla uuden tyylin muotovaatimuksia täyttävää musiikkia, joka olisi paremmin tehtyä kuin amatöörien yksinkertainen rähmintä.

Ostava yleisö ja nuoriso oli sitä mieltä, että näin ei oikeasti ollut. Se kaikkein tärkein eli oikea tunne, soundi ja asenne puuttui ammattimiesten leipätyöinstrumentaaleista. Ne olivat siistejä ja sieluttomia. Rautalankafiilis syntyi hillittömästä innosta, uuden soinnin löytämisen huumasta ja nuorekkaasta tyylitajusta- ei tekniikasta. Tässä David ja Goljat-taistossa rautalanka muistutti 15 vuotta myöhemmin iskenyttä punk-mullistusta.

Oikealla energialla ja raivolla isokin möhkäle kaatui. Topi Kärjen, Rauno Lehtisen ja Erik Lindströmin viritykset jäivät kuriositeeteiksi mutta aito asia jäi elämään.

Rautalankamusiikin merkitystä pohdittaessa ei pidä keskittyä ainoastaan niihin yhtyeisiin, jotka pääsivät pinnalle. Yhtä lailla tärkeää on kipinä, joka levisi kellareihin, treenikämppin ja koulubileisiin. Yhtäkkiä sähkökitarasta tuli koulun veistotuntien vakioaihe, ja pop-musiikin harrastajien määrä lisääntyi kovaa kyytiä. Shadowsin ja Soundsin kaltaisten huippubändien valokuvissa kiiltäneet aidot fender stratocasterit olivat monelle soittajalle kaukainen haaveiden kohde, useimmat väänsivät apachea, walk don’t runia ja twistiksi sovitettuja vanhoja ralleja italialaisilla, ruotsalaisilla, itäsaksalaisilla tai itseväsätyillä soittopeleillä esimerkiksi putkiradiota vahvistimena käyttäen. Tärkeintä ei ollutkaan lopputuloksen hienous vaan into ja tekemisen meininki. Tästä tunteesta kumpuavat kymmenien Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa ja ympäri Suomea rautalankaa vääntäneiden nuorten soittajien kokemukset ja tunnot tuosta 1960-luvun musiikkimurroksen alkusoitosta.

Rautalangan valtakausi jäi sangen lyhyeksi. Loppuvuodesta 1963 uusi, vielä paljon massiivisempi beat-aalto puski jo päälle. Ensimmäiset Beatles-kiekot oli kuultu ja niiden opetuksia alettiin soveltaa myös Suomessa. Bändit pestasivat laulusolisteja ja yhtyelaulua harjoiteltiin kiivaasti.

Instrumentaalityyli ei tietenkään yhdessä yössä kadonnut mihinkään. Vuonna 1964 julkaistiin vielä rautalanka-levyjä ja monet bändit jatkoivat tovin sitkeästi kitaratwistejä väännellen. Myös rautalankanimitys pysyi sitkeässä käytössä, mutta sen merkitys hämärtyi kun sana liitettiin tanssimusiikin edustajien kielenkäytössä kaikkeen mahdolliseen moppitukkarenkutukseen.

Eräänlaisena jälkipolttona saatiin myös suomalaisen rautalangan kansainvälinen menestystarina kun The Sounds-yhtyeen levytykset yllättäen nousivat Japanissa suosioon. Emmaa myytiin tiettävästi satoja tuhansia ja The Sounds-niminen  yhtye koottiin vielä kertaalleen ruokkimaan Nipponin markkinoita.

Vuonna 1965 mollissa veivatut  instrumentaalit kuulostivat jo auttamatta vanhentuneilta Rolling Stones-henkisen rhythm and bluesin ja melodisen Beatle-popin keskellä. Mutta ei rautalanka mihinkään oikeasti kadonnut. Se antoi alkukipinän kokonaisen soittajasukupolven synnylle ja on pysynyt monen pitkän linjan rockarin takaraivossa ilon ja inspiraation lähteenä.

Jos rautalanka-ajan kasvatteja listataan, saadaan Remusta Hectoriin ulottuva tärkeiden nimien luettelo. Yhtälailla tärkeää on muistaa rautalangan ystävien ja harrastajien osuus. Keräilijöiden ja harrastajasoittajien verkosto on pitänyt tyyliä hengissä läpi laihojen vuosien, eikä 1960-luvun alun kokeneista läheskään kaikki ole Emmaa hylännyt musiikkia kuunnellessaan päinvastoin.

Viimeisen parinkymmenen vuoden ajan kaikuisa rautalankakitara on ollut läsnä kaikkialla suomalaisessa populaarimusiikissa, kiitos Agents-yhtyeen ja Esa Pulliaisen. Aito rautalanka yhdistää  suomalaisen kaihon ja rock’n rollin energian tyylikkäällä ja ajattomalla tavalla.

Ohjelmassa soitettavat levyt

1. The Sounds: Mandchurian beat
2. The Avengers: Juoksuhauta-twist
3. The Feenades: Theme from Leningrad
4. The Violents: Alpens ros
5. The Sounds: Emma
6. The Sounds: Yksinäinen kitara
7. The Strangers: Castle Mood
8. Rautalanka Oy: Vainikainen
9. The Avengers: Volgan rannalla
10. The Scaffolds: Dark Eyes Beat
11. The Savages: Ruhtinaan viulu
12. The Steelers: Valkoakaasiat
13. The Blazers: Metsäkukkia
14. The Strings: Heili Karjalasta
15. The Sounds: Kaipaan sua
16. The Sounds: Troikka