Näyttelijä Tauno Palo (1908-1982) muistetaan pitkästä ja loistokkaasta urastaan teattereissa sekä suomalaisen elokuvan suurimpana miestähtenä, mutta hän saavutti myös huomattavaa menestystä laulajana.
Hänen ensimmäisiä menestyslevyjään olivat maineikkaan Dallapé-orkesterin kanssa 1930-luvun puolivälissä levytetyt jenkat Tuohinen sormus ja Hulivilipoika. Näitä seurasivat Palon vakiovastanäyttelijän Ansa Ikosen kanssa syntyneet elokuvasävelmät Potkut sain ja Nuoruuden sävel. Myöhempiä hittejä olivat 1948 levytetty hieno tango Laulava sydän sekä vahvasti pasifistinen Ruusu on punainen (1967).
Vuonna 1972 Love Records julkaisi LP-levyn Kulkurin kannel, jolla vanha mestari tunnelmoi ikimuistoisella tavalla suomalaisten runoilijoiden teksteihin sävellettyjen laulujen parissa. Tauno Palo oli kiistatta Tauno Suuri myös laulajana – etenkin vahvoihin teksteihin perustuvien, koskettavien laulujen herkkävireisenä tulkkina.
Ohjelmassa soitetut levyt:
- Tauno Palo: Hulivilipoika
- Helsingin varuskuntasoittokunta, joht. Martti Parantainen: Jääkärimarssi
- Ansa Ikonen ja Tauno Palo: Nuoruuden sävel
- Tauno Palo ja Ansa Ikonen sekä Dallape-orkesteri: Potkut sain, elokuvasta SF-Paraati v. 1940
- Tauno Palo ja Ansa Ikonen: Kulkurin valssi (samannimisestä elokuvasta).
- Tauno Palo: Laulava sydän (samannimisestä elokuvasta).
- Tauno Palo: Satutorni
- Tauno Palo: Ventti-Villen laulu
- Tauno Palo: Suvisia suruj
- Tauno Palo: Yökohokit keskellä viljaa
Kommentit (0)
Ei kommentteja.