Säveltäjä Einar Englund kuvailee muistelmissaan, miten syyskuussa 1942 perustettiin ruotsinkielinen rintamakuoro ja
-orkesteri Roospiggarna.
“Meidän onnistui eri puolilta haalia kokoon kaikkiaan kymmenen miestä, jotka osasivat soittaa jotakin instrumenttia. Amatööriydestä huolimatta lopputuloksesta tuli hämmästyttävän hyvä, kiitos raudankovan kurin: se joka ei pärjännyt, sai heti paikalla matkapassin takaisin etulinjaan!“

Helpotus ja ilo heijastui Englundin mukaan “veitsi kurkulla“ musisoivien miesten soitosta: ainakin joksikin aikaa pääsi eroon raskaasta rintamapalveluksesta.

Ohjelmistovalinnoista Englund kertoo seuraavaa:
“Konserttimme aloitettiin aina Vaasan marssilla ja sitten seurasi tietenkin Roospiggarien oma paraatimarssi. Laulettiin Taube-potpurreja ja operettimusiikkia. Suurinta riemua herättivät kuitenkin Straussin valssit piano- ja orkesterisovituksina.“

	Tapiovaaran Korsu

Matkanteko ja esiintyminen olivat välillä vaarallista. Taiteilijoilta vaadittiin itsekuria ja hyviä hermoja; ammunta ja pommitus saattoivat milloin tahansa keskeyttää matkanteon tai esityksen.

Einar Englund kertoo viihdyttäjien korsukiertueista:
“Velvoitteisiimme kuului mm. soittaa ajanvietemusiikkia miehistölle aivan etulinjassa. Vaivalloisesti raskaita soittimiamme [mm. haitaria] raahaten tarvoimme polveen asti ulottuvassa lumessa ryteikköisen poluttoman metsän läpi korsusta korsuun. Joka kerta kun kranaatti viuhahti ohi ja räjähti lähellämme, sydän hypähti kurkkuun pelästyksestä.“
Aplodeja ei sallittu, ei saanut puhua äänekkäästi ja musiikin piti olla hiljaista.
Englund jatkaa:
“Soitimme ennen kaikkea saksalaisia iskelmiä, marsseja ja kaiken maailman sota-ajan renkutuksia. Sitten taas ulos pimeyteen, pakkaseen ja lumeen kohti seuraavaa korsua ja taas seuraavaa...“

Sodan kolkkouden keskellä kiertely myyttisessä Karjalassa tarjosi myös tietyllä lailla romanttisia näkymiä ja tunnelmia. Kanteleensoittaja Aapo Similä kirjoittaa päiväkirjassaan:
“Kierrämme Inkerinmaata, Lampaala-järven tienoilla. Muistoja, romantiikkaa kerran vallinneesta keisariajasta, maan tasalle hävitettyjä herraskartanoita, joiden ympärillä vielä kasvaa komeat puistot harvinaisia etelän puulajeja.
Näemme Pietariin kulkevan rautatien, näemme öisen valon kajastuksen piiritetyn kaupungin yllä. Linjat kulkevat läheisyydessä. Laukaukset säestävät laulua, lentokoneen pörinä sekoittuu esityksiin.“

	Karjala, Käkisalmen linna, 1920-luku.

Lähteet

Einar Englund: Sibeliuksen varjossa. Katkelmia säveltäjän elämästä. Otava 1997.

Emilia Niittymäki ja Hanna-Leena Helavuori:
Teatteri sodassa ja rauhassa –näyttelyn tiedote. Teatterimuseo 2002

Aapo Similä: Elämäni! Muisteluita ja päiväkirjamerkintöjä. Toimittanut mm. Pekka Jalkanen. Maailman musiikin keskuksen julkaisuja 10. Helsinki 1992.