 |
 |
|
 |
Suomalainen taideteollisuus astui kansainväliselle areenalle Milanon triennaalinäyttelyissä vuosina 1951 ja 1954. Suomen osastojen näyttelyt IX ja X triennaaliin suunnitteli Tapio Wirkkala. Vuoden 1951 triennaalissa Wirkkala voitti lasi- ja vaneriesineillään sekä näyttelysuunnittelusta kolme pääpalkintoa. Vuonna 1951 Milanossa palkittiin muun muassa Wirkkalan suunnittelema maljakko ”Kanttarelli”. Maljakko syntyi Iittalan lasitehtaassa vuonna 1946, ja siitä tuli muotoilun uuden aikakauden symboli. Aluksi maljakkoa valmistettiin vain sadan kappaleen numeroitu ja signeerattu sarja, mutta myöhemmin siitä tuli sarjatuotannon kautta suomalaisten kotien suosittu koriste-esine.
Vuoden 1954 triennaalessa palkinnon sai Wirkkalan suunnittelema lasimalja ”Kuutonen”, jonka New Yorkin modernin taiteen museo MoMa osti kokoelmiinsa.
|
 |
Tapio Wirkkala
Muotoilija Tapio Wirkkala valmistui koristeveistäjäksi taideteollisuuskeskuskoulusta ennen sotaa. Hän oli erittäin taitava piirtäjä, eikä suunnittelussa sitoutunut mihinkään tiettyyn alaan, vaan työskenteli useiden eri materiaalien parissa. Taitavana valokuvaajana ja hyvänä opettajana tunnettu Wirkkala oli sekä maailmanmies että erakko. Lyyrisyys, 1940-luvun uusromantiikka, konstruktivismi ja modernismi luonnehtivat hänen suunnitteluaan. Wirkkalaa pidetään taideteollisuuden piirissä erityisesti muodon uudistajana.
Teemat Wirkkalan taiteessa kumpuavat luonnosta. Innoituksen lähteenä toimivat luonnon monet ilmiöt ja elementit: jää, virtaava vesi, simpukat, lehdet, luut, tai kiertynyt kelohongan runko. Esimerkiksi vuonna 1967 Montrealin maailmannäyttelyyn suunniteltu vanerireliefi ”Ultima Thule” toistaa Lemmenjoen virtauksia, pyörteitä ja saarekkeita. Lasiteoksissa elävät jään kuviot; herkät kuplat tai rosoiset terävät pinnat, kirkkaus ja huurre.
|
 |
|
 |
Muotoilun nousu- uniikkiteoksia ja parempaa arkitavaraa
Taideteollisuus sai 50-luvulla sen kansallisen tehtävän, joka maalaustaiteella oli ollut vuosisadan alussa. Suomi nousi 1950-luvulla maailmanmaineeseen taideteollisuuden kautta. Loistavat taide-ja ylellisyysesineet tekivät maata tunnetuksi ja ”Finnish design” on edelleen maailmalla tunnettu käsite. Kotimaassa suunnittelijat paneutuivat paremman arkitavaran suunnitteluun.
Jälleenrakennuskaudella tuhannet kodit tarvitsivat astioita, aterimia, huonekaluja ja kankaita. Teollinen muotoilu ja massatuotanto ottivat ensi askeleitaan Tapio Wirkkalan, Kaj Franckin ja Ilmari Tapiovaaran johdolla.
|
 |
Artikkelin lähteet
Ars Suomen taide 6. Toim. Salme Sarajas-Korte. Helsinki, Otava. 1990.
Ateneum Maskerad. Taideteollisuuden muotoja ja murroksia. Toim. Yrjö Sotamaa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja B 62. Taik, Helsinki. 1999.
Tapio Wirkkala. Toim. Pekka Suhonen. The Finnish Society of Crafts and Design. 1981, Helsinki.
|
 |
Julia Donner
|
» Alkuun
|
|