Sodan jälkimainingeissa kirjaa ei heti uskallettu julkaista vaan se ilmestyi helmikuussa 1919. Köyhän metsätorpan isännän Juho Toivolan kautta Sillanpää esittelee sodasta hyvin ihanteettoman näkemyksen.

Sillanpään ihmisten mahdollisuudet luoda itselleen parempia elämänedellytyksiä yli biologisten ja sosiaalisten lainalaisuuksien ovat rajalliset. Jussi Toivola on saamaton ja aloitekyvytön mies, joka jotenkin onnistuu kitkuttamaan pirtissään metsän laidalla vaimonsa ja lastensa kanssa.

Jussin henkilö kertoo Sillanpään sosiaalisen näkemyksen: ihminen ei ole oman onnensa seppä. Jokaiselle ei ole suotu kykyä ja tahtoa ponnistella kohti parempaa. Aineellinen niukkuus on nujertanut Jussin ja hänen vaimonsa Riinan tahdonvoiman.

	F.E. Sillanpää vaimonsa kanssa 1916, Museovirasto

Riina kuolee pitkällisen sairauden jälkeen, sitä ennen on Jussilta ja Riinalta kuollut Ville-poika. Tyttäristä vanhin Hiltu lähtee kaupunkiin kotiapulaiseksi rikkaaseen perheeseen. Ei kulu pitkäkään aika kun Jussi saa suruviestin. Hiltu on hukuttautunut, syistä joita Jussi ei saa koskaan tietää. Nämä tapahtumat Jussin omalla elämänkaarella valmistavat siihen mitä myöhemmin tulee tapahtumaan. Jussi ei enää kestä olla kotona, köyhässä, kylmässä pirtissä, yksin pienten lasten kanssa vaan alkaa liikkua enemmän kylillä.

Samaan aikaan itävät Suomessa tapahtuman jotka lopulta johtavat kansalaissotaan. Romaanin kaikkitietävä kertoja tuuppii Jussia lempeästi kohti seuraavaa askelmaa matkalla tuhoisaan loppuselvittelyyn.

"Sinä keskiviikkona oli Toivolassa asiat niin, että päivä oli oltu leivättä, lehmältä olivat viimeiset heinänrippeet loppuneet eikä Juha enää nähnyt mitään pelastuksen mahdollisuutta. Lehmä poiki viiden viikon päästä; sitä oli surkea pitää pelkillä lehtikerpuilla. Mutta Rinnellekin tuntui vaikealta taas näin pian mennä. Ja mistä se heiniä antaisi? Lapset kastavat perunaansa suolaveteen ja nieleskelevät raskaita nielauksia. Juha kumminkin lähtee kylälle, poikkeaa vain muuten Rinnelle, ei puhu mitään. Lapset alkavat nyyhkyttää, sillä he arvaavat että isä on taas yön poissa, kun se näin iltapuolella lähtee."

Rinnen kamarissa Jussi saa tietää, että sota on alkanut. Koko sodan ajan Jussikin osallistuu kylän tapahtumiin, toimittaa hänelle annetut tehtävät ajattelematta sen laajemmin sodan syitä tai seurauksia.

Sitten sodassa tapahtuu käänne, mutta siitä Jussi ei tiedä mitään. "Tänään on jo moni salainen korva puhelimessa kuunnellen saanut aavistaa mitä pian tulee tapahtumaan, mutta Juha ajelee vielä Niemisen Kallen kanssa pitkin kylää vällyjä keräämässä."

Suurena pakoyönä Jussi saa tehtäväkseen vartioida Paitulan herraa ja ensimmäistä kertaa Jussi saa esikunnasta mukaansa kiväärin. Kuuskosken rintamalta pakenevat punaiset tappavat Paitulan. Jussi ei ymmärrä yön tapahtumien laajuutta, mutta jossain vaiheessa hän päättää lähteä kotiin, omaan pirttiinsä turvaan. Kotimatkalla hän näkee Paitulan ruumiin jäällä ja jostain äänettömästä käskystä jättää kiväärinsä ruumiin vierelle. Valkoiset löytävät ruumiin ja kiväärin ja Toivolan Jussin kohtalo on sinetöity.

			Panu Rajala

	Sillanpää Panu-lehden toimittajana , SKS

Ilmestyessään Hurskas kurjuus aiheutti vastustusta sodan molemmissa osapuolissa. Sillanpään myötätunto oli punaisten puolella ja valkoiset hän kuvasi rangaistustoimissaan piittamattomiksi ja yliolkaisiksi. Romaanista oli kustantajan vaatimuksesta poistettu kaksi teloituskohtausta, jotka olivat muuta kirjaa huomattavasti roisimpia ja poikkesivat sivullisen kertojan muusta tyylistä. Silti on ihme, että selkeästi hävinneiden puolelle asettuva kirja julkaistiin niin pian sodan jälkeen.

Punainen osapuolikaan ei ottanut kirjaa varauksettomasti vastaan. Juha Toivola nähtiin koko punaisen puolen edustajana ja hänen ajelehtiva ja tiedostamaton olemuksensa koettiin loukkauksena koko työväenaatetta kohtaan.

			Pekka Tarkka

Hurskaan kurjuuden maailmankuva on silti äärimmäisen humaani ja jopa rakkaudellinen. Vaikka Toivolan Jussi kuvataan vastenmieliseksi rahjukseksi, hänen vastenmielisyytensä välittyy lukijalle oikeastaan vain sitä kautta mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat. Ankaraa taivaltaan laahustava Jussi herättää enemminkin myötätuntoa.

Sillanpää asettaa Jussin sodan sijaiskärsijäksi. Jussi joutuu vastaamaan muiden tekemistä rikkeistä tarinan varhaisemmissakin vaiheissa ja lopulta Paitulan herran murha vieritetään Jussin tekemäksi ja häntä siitä rangaistaan. "Hänen kärsimyksensä, jotka varmaan näkymättömissä tilikirjoissa luetaan sen kansan hyväksi, jonka kokonaisolemuksesta hän ei mitään tiennyt; ne kärsimykset olivat olleet pitemmät ja syvemmät kuin monenkaan - ehkäpä yhdenkään - niistä, joiden kärsimyksistä nyt lukua lasketaan."

Hurskaan kurjuuden loppukohtaus aamuöiseltä hautausmaalta on vavahduttavan hieno. Sillanpään kuviteltu sivullinen "jos joku menisi" menee haudan äärelle, astuu ruumiiden ja verilammikon viereen. Hän ei tunnekaan kauhua vaan ruumiiden yllä leijailevaa outoa onnea. Kuolemassa vähäpätöisinkin elämä muuttuu täydeksi ja tuon täydellisyyden kuolevat ovat vilaukselta kokeneet ja siksi joukkohaudassa vallitsee rauha.

Lähteet

Rajala: F.E. Sillanpää vuosina 1888-1923
Suomalaisen kirjallisuuden seura 1983

Laitinen: Suomen kirjallisuuden historia
Otava 1981

Suomen kirjallisuushistoria 2
Järkiuskosta vaistojen kapinaan
Toim. Lea Rojola
SKS 1999