YLE Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Tietopalvelu Digitv.fi
Sininen Laulu - Suomen taiteen tarinoita
YLE Teema
Etusivu / Osa 1 - Tällaisia me olemme 1900-1920 / Kansalaissota / Hihhulit-maalauksen kaksi tulkintaa
Etusivu
Sarjan esittely
Sarjan osat
Teematarinat
Taiteilijat
Haastatellut
Ajan esineet
Pikkutarinat
Lisätiedot
Tekijät
Palaute

1918 maalattu Hihhulit.
Hihhulit-maalauksen kaksi tulkintaa

Hihhulit-maalauksen erilaiset tulkinnat eivät kumoa toisiaan vaan kertovat erilaisista tavoista katsoa maalausta.

Tyko Sallisen ehdoton pääteos Hihhulit (1918) on usein selitetty uskonnollisen hurmoksen kuvaksi. Hihhulit-maalausta on pidetty omaelämäkerrallisena dokumenttina johon tiivistyvät lapsuuden väkevimmät ja kipeimmät kokemukset. Sallinen oli Hihhulit maalatessaan 39 vuotias.

Tito Colliander kertoo Tyko Sallisen elämäkerrassa (1949) tarinan siitä miten Sallinen meni Nauvon kirkkoon ja näki siellä hämärässä virttä veisaavat ihmishahmot, papin ja kirkon seinällä veistetyn enkelin. Colliander näkee Hihhulit-teoksen maalaamisen osana Sallisen vapautumista lapsuuden perinnöstä.

Teoksen vastaanotto

Hihhulit oli esimmäistä kertaa esillä syksyllä 1918 Marraskuun ryhmän näyttelyssä Ateneumissa. Aikalaiskritiikki oli kovaa: Sallisen henkilöitä pidettiin karikatyyreinä ja "tavattoman rumina olentoina" joita ei uskottu olevan olemassakaan.

Vuonna 1919 Kööpenhaminassa järjestetyssä Suomen taiteen näyttelyssä Sallisen Hihhuleista tuli näyttelyn eniten huomiota saanut teos. Hihhuleiden kansankuvausta pidettiin oivallisena ja teos liitettiin Suomen ajankohtaisiin poliittisiin tapahtumiin.

Hihhulit kansalaissodan kontekstissa

Myös Aaro Hellaakoski liitti Hihhulit- maalauksen kansalaissodan kontekstiin. Vuonna 1921 julkaistussa ensimmäisessä Sallisen elämäkerrassa Hellaakoski kirjoittaa: "Hihhulit olisi tuskin vain syntynyt ilman kansalaissotaa. Silloinhan suomalainen kansanluonne kuohutti itseään niin hyvässä kuin pahassakin, osoittaen taipumuksensa erinäisiin riiviötiloihin. [...] Hihhuleissa on tämän rodun eräs jumalanpalvelustapa maalattu sellaisella raivolla ja terävällä kritiikillä, jonka ainoastaan kansalaissodan läheisyys saattaa selittää."

Myöhemmin taidehistorijoitsija Markku Valkonen on todennut Hihhuleiden ja kansalaissodan yhteyden "jonkinlaisena herätyshuutona sen puolesta, että pitää olla jotakin suurempaa kuin tämä ihmisten välinen suuri ristiriita ja taistelu".

 

Lähteet

Tyko Sallinen. Näyttelyluettelo. Toim. Anneli Ilmonen et al. Helsingin kaupunginmuseon julkaisuja no. 88. Helsinki, 1999-2000.

Hellaakoski Aaro, 1921. T.K. Sallinen. Helsinki.

Näyttelyluettelo Tyko Sallinen 1879-1955. Satavuotisnäyttely, Helsingin Taidehalli 1979. Järj. Suomen Taideakatemia- Suomen Taideyhdistys. Helsinki.

Reitala, Aimo, 1990. Maalaustaide 1918-1940. ARS Suomen taide 5. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Helsinki.

Krohn, Eino, 1970. Gösta Stenman. Löytöretkeilijä taiteen maailmassa. WSOY, Helsinki, Porvoo.

» Alkuun


Frans Emil Sillanpää: Hurskas kurjuus

Toivo Kuula ja kansalaissota

Hihhulit-maalauksen kaksi tulkintaa
Kehystarinat
Sivun sisältö

» Teoksen vastaanotto
» Hihhulit kansalaissodan kontekstissa
Teematarinat

» Kohtaamisia Kolilla
» Kansalaissota
Pikkutarinat

» Aino Ackté ja Olavinlinnan oopperajuhlat
» Helkavirsiä






| Lähetä sivu tuttavallesi   | Tulosta tämä sivu

© 2003 YLE Teema