Olympialaisia varten odotettiin Suomeen turistiryntäystä. Kisoja varten rakennettiin ennätyksellisen paljon. Majoitustiloja tarvittiin niin urheilijoille kuin kisavieraillekin. Kisamatkailun vetäjäksi perustettiin vuonna 1952 Olympiamatkat. Toimisto järjesti majoitusta, opastuksia ja muutaman päivän retkiä Helsingin ulkopuolelle. Kisavuonna maahan saapui 144 000 matkailijaa, joista suurin osa jäi kuitenkin Helsinkiin.

Helsingin majoitustilanne sotien jälkeen ennen olympialaisia oli huono. Helsingin hotelleista Torni, Karelia ja Cosmopolite olivat valvontakomission käytössä. Hotelli Torni vapautui alkuperäiseen käyttöönsä jo vuonna 1948, mutta Karelia ja Cosmopolite lopetettiin. Majoitustilanne parani, kun modernit hotellit Vaakuna ja Palace valmistuivat.

Suomen työnantajain keskusliitto oli käynyt jo 1940-luvun alusta lähtien tonttineuvotteluja Helsingin kaupungin kanssa. Kun ajatukseen toimitalosta liitettiin idea hotellista ja ravintolasta, oli kaupunki halukas luovuttamaan tontin Etelärannasta rakentamiseen.

Teollisuuskeskuksesta käydyn arkkitehtikilpailun voittivat Viljo Rewell ja Keijo Petäjä vuonna 1949. Varsinaisen rakennustyön suoritti A.W. Liljeberg, joka rakensi myös Etelärannassa sijaitsevan Olympialaiturin.

	Hotelli Palacen huone.

Palacen talo edustaa sotia edeltäneen modernismin tuulahdusta 1940-luvun romanttisen vaiheen jälkeen. Rewell ja Petäjä pyrkivät suunnittelussa yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Rakennuksen sijoittelussa tontille on taitavasti otettu huomioon satamaan viettävä maasto. Rakennuksessa toteutuivat Rewellin ideat rationaalisuudesta ja teknisestä edistyksellisyydestä. Palacen talo oli valmistuessaan kokonaistaideteos sisutuksiaan myöten.

”Teimme Teollisuuskeskusta, joka nyt tunnetaan Palace Hotellin talona. Olli johti sisustusryhmää. Meitä omavastuisia perässäpiirtäjiä oli useita: Styrbjörn Andersin, Olavi Hänninen, Lars-Gunnar Nordström ja minä. Keskustelimme yökaudet vanhassa Laajasalon huvilassa taideteollisuudesta, arkkitehtuurista ja orastavasta käsitteestä ”Design”: Huvilassa asuivat myös Andersinit, Sammalkorvet ja runoilija Lasse Heikkilä. Integraatio ei ollut sana vaan tapahtuma.” on Antti Nurmesniemi muistellut.

Sisustukset suunnittelivat Antti Nurmesniemi, Olli Borg ja Olavi Hänninen. Palacea onkin pidetty aikansa uuden suomalaisen taideteollisuuden käyntikorttina. Huoneet oli sisustettu yksinkertaisesti ja hillitysti. Vaaleaseinäisen, mutta tummin teakpinnoin sisustetun huoneen suomalaisuutta korosti suurikokoinen maisemavalokuva järvisuomesta.

	Antti Nurmesniemen suunnittelema saunajakkara

Palace Hotellin kuuluisa sauna sijaitsee rakennuksen 11. kerroksessa. Sauna on jaettavissa kolmeen erilliseen tilaan ja sen sisustus on suomalaiskansallista puuta. Tunnetuimmat huonekalut lienevät Antti Nurmesniemen suunnittelemat hevosenkengänmuotoiset jakkarat ja pöytä, jotka kuvastavat modernismin rationaalisia periaatteita, vaikka niissä onkin muistumia talonpoikaishuonekaluista. Saunan sisätiloja uhkaavat muutostyöt saatiin estettyä 1990-luvulla.

Vähemmälle huomiolle ovat jääneet niinikään Nurmesniemen akryylistä suunnittelemat parveketuolit. Muovin käyttö huonekaluissa oli uutuus ja tuolit olivat ihanneratkaisu Palacen näköalaparvekkeille.

Kisoja varten tarvittiin lisää majoitustilaa myös urheilijoille. Miesten kisakylä päätettiin rakentaa vanhan Olympiakylän naapuriin Koskelantien eteläpuolelle. Uuteen kisakylään rakennettiin majoitustilat 7500 urheilijalle. Se oli vuoden 1952 olympialaisten suurin rakennushanke ja suunnittelusta vastasi olympiarakennustoimiston arkkitehti Pauli Salomaa. Rakentamisessa pyrittiin standardisointiin ja huoneistotyypit ja rakennusten muoto luotiin sarjalla porraslamelleja.

Kisakylään majoitettiin lopulta 4800 urheilijaa. Majoitus vaati joukkuehenkeä, sillä samaa kylpyhuonetta saattoi käyttää jopa yhdeksän miestä. Jokaisella oli omat saippuat ja pyyhkeet, ja vuodevaatteet vaihdettiin kahdesti viikossa. Taloissa oli miespuoliset kerrospalvelijat.

	Kisakylää rakennetaan Käpylään.

Kisojen jälkeen osa kisakylän sängyistä tuli myyntiin K- ja rautakauppojen kautta. Sängyissä oli siirtokuvina 62 osallistujamaan liput, ja mahdollisesti sängyssä nukkuneen urheilijan nimikirjoitus. ”Kiiruhtakaa ostamaan unohtumaton muisto olympialaisista, sillä tämän sängyn arvo nousee vuosi vuodelta”, niitä mainostettiin.

	Brasilian joukkue asui kisakylän talossa numero 1. Ostiko joku sängyn,jossa nukkui pituushyppäjä da Oliveira.

Antti Nurmesniemi. Ajatuksia ja suunnitelmia. 31.1.-29.3. 1992. Toim. Marja-Liisa Bell. Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja n:o 35. Helsinki 1992.

Olympiakaupunki Helsinki 1952. Toim. Helena Friman et. al. Memoria 7. Helsingin kaupunginmuseo. Helsinki 1992.

Viljo Revell. Works and Projects. Frederik A. Praeger, Publishers. New York – Washington 1967.