Tangolla oli selvät ja päämäärätietoiset tekijänsä: Toivo Kärki, George de Godzinsky ja muut. He yksinkertaisesti tiesivät että Suomen kanssa tarvitsi juuri tätä täsmäpanosta.

Tangon huimiin nousuihin latautui samaa uhmaa, voimaa ja päättäväisyyttä, unelma ikuisesta nuoruudesta ja muisto kesästä, kuin vuosiin jolloin sodan muuttama maisema alkoi palautua ihmisen omaksi. Syntyi paljon suomalaisia perustangoja, mutta ainutlaatuisesti myös ulkomaisiin kuuluisiin tangoihin, jotka kaikkialla muualla olivat soittotangoja, tyyppiesimerkkeinä La Cumparsita tai Mustasukkaisuutta sepitettiin suomalaiset sanat.

	Olavi Virta laulaa

Tangolla on oma maaginen maisemansa: tanssilava luonnon ja sivilisaation, maaseudun ja kaupungin, haaveiden ja todellisuuden leikkauspisteessä. Hellyyttä, kovuutta, synkkyydeksi tummuvaa
vakavuutta, iloa, jonka lähde on uskomattoman neuvokkaasti pikkutakissa tai housun takataskussa salakuljetetussa viinapullossa.

Jännitteet dramatisoituivat nenässä hajuveden, tupakan,
pastillilla desinfioidun koskenkorvan ja pilsnerin sekä hien tuoksuissa. Tanssilavan yhteiset tuntemukset ja onnen etsintä ovat kaikille suomalaisille kipeällä tavalla tuttuja. Tunnelma on
aina sama: surumielinen, traagisesti toteutumaton, oudosti puhdasmielinen.

Kun hienoinen hämärä alkoi laskeutua järvelle ja metsänlaitaan, kun pitkien matkojen päästä kerääntyneet kaikenikäiset olivat asettaneet
polkupyöränsä tanssilavan portinpieleen ja lunastaneet lippuja, kun ensimmäinen tango - voimme kuvitella esimerkiksi että se on Olavi Virran tulkitsema Sininen huvimaja - alkoi kuulua tässä maisemassa, elettiin suomalaiskansallisen melankolian suuria, koskaan
toistumattomia hetkiä. Mutta ne ovat tallessa monien 1950 -luvun suomalaisten elokuvien uumenissa.
Kamera tallensi unelman maantietoa.

	»		Lue myös kotimaisen iskelmän käännekohdasta

	Tanssilava