tatjuska, 13.09.2009 11:51

SYKSYINEN UNELMA.

Purppura pilvet lipuvat ohitseni,

sateen ropina saa minut pysähtymään.

Etsin tietä kohti sinun sydäntäsi.

En luovu etsimästä sitä koskaan!

Käteesi tartun kiinni ja katson sydämeesi,

tietäen, että olet ainut asia Maailmassani.

Suussa sulava suklaa on, kuin Syksyinen unelma.

Yhdessä koimme joka päivä purppura pilvien tulon.

Aikaa ei voi pysäyttää, mutta sodan voi.

Syksyinen unelma tuo Rakkauden sanoman.

Istumme yhdessä iltaa, katsoen Auringon laskua,

haaveilemme Syksyisestä unelmasta.

Rakkautemme on, kuin vene joka vei meitä eteenpäin.

Varomme joutumasta kuoleman harmaisiin kivikkoihin

Syksyn taipuessa kohti Talvea, emme anna jäätyä unelmaamme,

vaan kohtaamme herättyämme Kevään lämmön.

Kevään vaihtuessa Kesän suveen, muistamme Syksyn unelman.

Loppu Kesän tuuli keinuttaa meidät uneen, josta alkaa Syksyinen unelma.

En tiedä toista unelmaa, joka vetäisi vertoja, mutta sinä olet vielä enemmän!

Taas Syksyinen unelma kertoi joka vuotisen tarinansa meille.

Syksyisillä unelmillamme peittäisimme kokonaisen valtameren!

Jossa olisi tyyntä ja myrskyä.

Välillä tuntuu etten halua herätä Syksyisestä unelmastani koskaan!

vaan jatkaa sen mukana Maailman ääriin, sinun kanssasi rakkain.

Runo: Tatjuska