YLE Teema

 

Populaarimusiikki

Eagles-historia 1-2 (12)

Julkaistu perjantaina 02.08.2013 4 kommenttia 87 suositusta

Peaceful Easy Feeling, Witchy Woman, Take it Easy, Tequila Sunrise, Desperado, Take it to the Limit, Hotel California…

perjantai 6.9. klo 22.45

Tervetuloa Hotel Californiaan! Tuore kaksiosanen dokumentti kertoo 1970-luvulla huimaan lentoon nousseesta amerikkalaisesta country rock -yhtyeestä. Alison Ellwoodin ohjaama dokumentti sisältää hienoa harmoniaa ja hurjia kiertuemuistoja, mutta myös bändikemian repineitä rankkoja riitasointuja.

Eagles-historian kaksituntinen avausjakso kertoo bändin kulta-ajasta 1970-luvusta ja päättyy bändin katkeraan hajoamiseen vuonna 1980. Vastoin kaikkia odotuksia ”helvetti jäätyi” vuonna 1994, kun bändi jälleen löi kamat yhteen. Dokumentin toinen, runsaan tunnin mittainen osa käsittelee bändin hajoamisen jälkeistä sooloaikaa, yhteen palaamista ja keikkailua, joka yhä jatkuu. Bändi kiertää ainakin Pohjois-Amerikassa kesällä 2013.

Eagles on myynyt urallaan yli 150 miljoonaa levyä. Kokoomalevy ”Their Greatest Hits 1971-1975” on USA:n levyhistorian myydyin levy ja maailman kolmanneksi myydyin kautta aikojen.

The Eagles perustettiin Los Angelesissa vuonna 1971. Sen keskeinen parivaljakko (puhutaanpa sitten johtajista tai diktaattoreista) ovat olleet teksasilainen päävokalisti-rumpali Don Henley ja Detroitissa syntynyt kitaristi Glenn Frey. Muut alkuperäisjäsenet olivat kitaristi Bernie Leadon ja basisti Randy Meisner. Nelikko päätti bändin perustamisesta soittaessaan yhdessä Linda Ronstadtin kanssa.

Englannissa äänitetty debyyttialbumi ”Eagles” julkaistiin vuonna 1972. Siltä löytyvät mm. ”Peaceful Easy Feeling” ja ”Take it Easy”, jotka iskivät sopivaan saumaan rauhoittamaan Vietnamin sodan, Watergaten ja muiden kriisien ahdistavia tunteita. Ensimmäinen ykköshitti ”Best of My Love” syntyi 1974. Sitä ennen bändiin oli liittynyt viides jäsen, huipputaitava kitaristi Don Felder (”The Fingers”).

Varsinainen suuri kansainvälinen läpimurto oli vuoden 1975 albumi ”One of These Nights”, jolta syntyi kolme Top 10 -biisiä, nimikappale sekä ”Take it to the Limit” ja ”Lyin’ Eyes”. Levyn teon jälkeen kitaristi Leadon sai tarpeekseen countryrockin kääntymisestä kohti rockia ja jätti yhtyeen. Hänen tilalleen otettiin jämerä rock-kitaristi, keppostelija ja klassinen hotellinsärkijä Joe Walsh.

Vuonna 1976 julkaistiin menestyksekäs ”Hotel California”, jonka arvoituksellisesta seitsemänminuuttisesta nimikappaleesta on tullut bändin tunnusbiisi. Levyn jälkeen Meisner kyllästyi laulamaan korkeita stemmoja ja olemaan Henleyn ja Freyn pompoteltavana. Tilalle otettiin yksimielisenä valinta Poco-yhtyeen basisti Timothy B. Schmit.

Loppuun palaminen oli kuitenkin jo näköpiirissä, kun vuonna 1977 alkoi vaikea, kaksi vuotta kestänyt ”In the Long Run”- levyn vääntö. Rankka kiertäminen, riidat ja paineet paisuivat yli Long Beachilla vuonna 1980: Felder ja Frey odottivat vain konsertin loppua päästääkseen toistensa kurkkuihin ja kertoivat sen jo lavalla. Yhteenoton aikana Felder ”rikkoi halvimman kitaransa” ja kaahasi pois paikalta.

Glenn Freyn toteamus ”me teimme sen ja se söi meidät” kertoo paljon. Don Henleyn mukaan bändi päätti ”hypätä aallolta pois juuri ennen kuin se osuu rantaan”. Yhteen palattaisiin vain, jos helvetti jäätyy.

14 vuoden ja erilaisten sooloprojektien jälkeen ”Hell Freezes Over” -kiertue nähtiin sitten vuonna 1994. Siitä jatkaa dokumentin toinen osa, joka käy läpi myös sen, mitä kukin teki tahollaan edeltävänä etsikkoaikana. Muun muassa Joe Walsh kertoo koskettavasti alkoholi- ja huumeriippuvuudestaan, josta hänet nostettiin viime hetkillä kuiville ennen yhteistä paluuta.

Dramatiikkaa ja tunteita liittyy myös Don Felderin potkuihin yhtyeestä vuonna 2001. Eagles on kuitenkin edelleen hengissä yli 40 vuoden jälkeen.

Runsaasti konserttikuvia ja harvinaista arkistoa sisältävässä dokumentissa kuullaan kaikkien bändin nykyisten ja vanhojen jäsenten tarinoita ja välillä kitkeriäkin kommentteja. Heidän lisäkseen mukana ovat mm. levytuottaja David Geffen, laulajat Jackson Browne ja Bob Seger, taiteilija Gary Burden , bändin pitkäaikainen manageri Irving Azoff ja tuottaja Glyn Johns.

(Esittelyn kirjoitti Jyrki Nokkonen)

Lisätietoa ohjelmasta

Eagles-historia 1-2 (Eagles - History of the Eagles 1-2), Yhdysvallat 2012. O: Alison Ellwood. T: Mohegan Pictures.

Suosittele87 Suosittelee

Lähetä linkki

Katso myös...

7.9. Teemalauantai: David Bowie

Yllättävän ja hienon paluun musiikin pariin vastikään tehnyt pop-ikoni esiintyy monikasvoisena uudessa dokumentissa sekä kahdessa komeassa konserttitaltioinnissa: vuoden 2003 A Reality Tourilla sekä Ziggy Stardust -hahmon jäähyväiskeikalla Lontoossa 1973.

Kommentit

Eagles forever

Kaikkien aikojen paras bändi. Vielä vanhainkodissakin haluan tätä musaa kuunnella. Oli se 70-luku vaan musiikillisesti upeata aikaa.
Kiitos Teemalle etukäteen.

Fani

Mahtava dokumentti, ostin keväällä heti tuoreeltaan! Onneksi puheenvuoron saavat myös bändin entiset jäsenet eivätkä pelkästään diktaattorit Henley ja Frey - jotka ovat tosin myös alkuperäisjäseniä ja kirjoittaneet valtaosan bändin kappaleista. The Eagles oli 1970-luvun Kalifornia-soundin merkittävin luoja. Monet rock-kriitikot ja itseään sellaisina pitävät ovat turhaan aliarvostaneet Eaglesia, joka on edelleen suuri bändi. Heidät nähtäneen Suomessakin vielä ainakin kerran.

Anonyymi

Todella yliarvostettu Amerikkalainen enkelikuorobändi. Englantilaiset olivat paljon parempia.

Atro Niiniluoto

Riidat katkaisivat kotkien lennon vain väliaikaisesti. Bändin tuotannosta tuttuja biisejä ovat Hotel California ja Take it easy, kun taas Henleyn soolouralta muistan parhaiten Boys of summerin.

Suositelluimmat jutut

Ajalta:
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.


YLE Teema on Facebook