Elävä arkisto Savonlinnassa

1400-luvulta peräisin oleva Olavinlinna ja sen ympärille noussut Savonlinnan kaupunki kuuluvat kotimaan matkakohteiden kärkeen. Jatkosodan aikana syntyneessä lyhytelokuvassa Pyhän Olavin linnasta kalakukkojen kaupunkiin (1943) esitellään Savonlinnaa, ja suositellaan saman rengasmatkan yhteyteen piipahtamista vesiteitse Kuopiossa. Kesäisin Savonlinna elää nykyisinkin turismista, ja lisää matkustavaisia houkuttelevat Oopperajuhlat, joita Savonlinnassa on järjestetty säännöllisesti vuodesta 1967 alkaen.

Oopperajuhlat pidettiin Savonlinnassa ensi kerran jo sata vuotta sitten, kesällä 1912, jolloin oopperalaulajatar Aino Ackté järjesti juhlat Olavinlinnassa. Linnan jylhä miljöö ja eksoottinen juhla olivat menestys, ja Ackté järjesti juhlat neljänä kesänä 1910-luvulla. Juhlissa esitettiin joka vuosi kotimainen ooppera, eli lähes kaikki siihen asti Suomessa sävelletyt oopperat. Vuonna 1917 Venäjän vallankumous ja Suomen sisällissota panivat pisteen oopperajuhlien kehitykselle. Myös järjestysvastuun kantanut Aino Ackté kärsi henkilökohtaisen konkurssin.

Juhlat järjestettiin kerran vuonna 1930, mutta säännöllinen oopperatoiminta virisi uudelleen vasta vuonna 1967. Vanhan linnan vetovoima oopperanäyttämönä oli säilynyt, ja lyhyessä ajassa Savonlinnan Oopperajuhlista kasvoi yksimaamme suurimmista klassisen musiikin tapahtumista. Vuoden 1973 August Everdingin legendaarinen ohjaus Taikahuilusta oli juhlien jymymenestys ja nimikkoklassikko, jota esitettiin Olavinlinnassa peräti 16 vuotta peräkkäin – ja sen jälkeenkin teos on lämmitetty säännöllisin väliajoin. oopperajuhlien historiasta kerrotaan juhlien 80-vuotishistoriikissa Ainosta Aidaan v. 1912-1992.

Samaan aikaan kun oopperajuhlat alkoivat vetää Savonlinnaan ns. parempaa väkeä, kaavoitettiin Olavinlinnaa vastapäätä oleva Miekkoniemen puutaloalue kerrostaloille. Miekkoniemi oli noussut Savonlinnan kylkeen talo kerrallaan 1800-luvun lopulta lähtien. Alueesta tuli työväestön kotiseutu, jossa rakennuspiirustusten perään ei huudeltu. Vuonna 1932 miekkoniemeläisistä tuli kaupunkilaisia, kun kaupungin rajat laajenivat. Samalla Miekkoniemelle tuli maantie ja siltayhteyksiä kaupungin puolelle parannettiin. Alue säilyi kuitenkin epämääräisenä, hiukan pelottavana ja levottomana, kotipolttoisen viinan ja paheiden paikkana.

Ohjelmassa Miekkoniemi – Savonlinnan Pispala (1973) haastatellaan puutalojen asukkaita, kuunnellaan heidän muistojaan ja tarinointiaan. Muutaman vuoden sisällä suurin osa taloista purettiin, ja tilalle nousi moderneja omakotitaloja ja liiketiloja.