Kauppamatkustajan kuolema

Näyttelijät tekevät kohtuullisewn hienoa työtä, mutta vuorosanat ovat yhtä tyhjää sanahelinää. Paljon puhetta vähän villoja, kuten Italialaisssa elokuvissa ja yliarvostetussa Woody Allenin elokuvissa. Samanalaiseen tyhjän jauhamiseen sorrutaan mm. Fitzgeraldin "Kultahatussa". Voi olla, että aikoinaan Pulizer palkittu A. Millerin opus oli lajissaan sykähdyttävä, mutta nykyään miltei kuka hyvänsä voisi kirjoittaa räväkämpää vuoropuhelua samasta aiheesta. Seuraava vuorossa oleva elokuva Myyntitykit yltää parempaan suoritukseen. Kauppamatkustajan kuolema on kliseinen, eikä kestä ajan hammasta eli loppuun asti katselemista. Voi olla, että märkäkorville siinä on jotain uutta, mutta eläkeläiset sulkevat tv:n elokuvaa paljon enemmän kokeneina.

Olen eri mieltä; kauppamatkustajan kuolema hyvin näyteltynä on erinomaista ajanvietettä edelleen, ei vähääkään kliseinen - ajankohtaisesta aiheesta aikuisille katsojille. En usko, että elokuvien teko ainoastaan niistä aiheista, joita omassa elämässä ei ole ollut, olisi suurikaan pelastus. Tottakai jokainen valitsee itse mitä katsoo, mutta perustelut voisivat olla vähän paremmat ).

Aki Kaurismäen pienieleiset elokuvat viehättävät juuri siksi, että ovat tarinoita ei niin hyvin menestyvistä ihmisistä, silti rakkautta ja iloa niistäkin löytyy. Työmiehen päiväkirjassa lienee jotakin suomalaisesta elämänmenosta 60- ja 70-luvuilla. Ei ainakaan minua häiritse, että asiat, joista kerrotaan, ovat tuttuja.