Mielen salattu voima

Viisaasti sanottu!

Ken on kokenut, hän tietää.
Ja niin kaikki epäilijätkin tulevat tietämään ja ymmärtämään - sitten aikanaan.

Tutkimuksessa olleet ihmiset olivat alkutilanteessa fyysisesti yhtä terveitä/ sairaita. Se mainittiin ohjelmassa. Eli vaikka kehon terveys on tietyllä tasolla, ihmisen henkinen käsitys terveydentilasta vaikuttaa mihin suuntaan se kehittyy.

Jos kyseessä on Vartiaisen biisin alun pianoriffi, se ei sävellyksenä ole kovin omintakeinen eli dokkarin säveltäjä on keksinyt vain saman.

Ei ole loogista. Totuus on absoluuttinen, eli vaikkakin jokainen muodostaisi oman totuutensa, jokin totuus on totta. Uskon että se nimenomaan selviää silloin kun kuollaan.

näin kyseisen dokumentin 3/3 osan.teille epäileville voin lohdutuksena kertoa,että ei sitä kuolemaa tarvitse pelätä.viisi vuotta sitten sain moraa 14 iskua+muut astalon iskut päälle.pahimmat iskut tulivat vasemmasta kyljestä sisään.keuhkon ja sydämen väliin.muut olivat kahvaa myöden reisissä ja säärissä.myös molemmat polvet hakattiin huonoon kuntoon.siinä asuntoni lattialla verilammikossa maatessani,ainoa asia,joka minua harmitti oli se etten voinut hyvästellä läheisiäni.seuraavassa vaiheessa istuinkin jo kerrostalomme katolla ja seurasin ambulanssi miehistön juoksujalkaa vievän minua toisella puolella taloa olevaan autoon. ainoa huoleni ja imehtykseni oli,mihin enää kiire.ei ollut kipua,ei mitään pahaa.olo oli hyvä.matkalla sairaalaan heräsin joksikin aikaa.seuraava muistikuva leikkaussalista. tämä tapahtui pe.iltana.seuraavana maanantaina sain kuulla mitä oli tapahtunut ja voitiin sanoa melko varmuudella jääväni henkiin.näin viiden vuodenkin jälkeen tapahtuma (irtautuminen) kuin eilinen.toivon kuitenkin,että kenenkään ei tarvitse vastaavaa pahoinpitelyä kokea.

Olen seurannut mielenkiinnolla dokumentteja sekä keskustelua. Ensimmäisessä dokumentissa mainitaan mm. Harvardin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sekä Mind Body Medicine instituutin järjestämät Spirituality and Healing in Medicine -konferenssit. Ohessa on linkki niihin osallistuneen Virginia Harrisin puheeseen:

www.virginiaharris.com

vasemmasta reunasta valikosta "Resources" ja ensimmäisessä klikkauksessa on symposiumissa pidetty puhe.

Uskoisin, että monilla meistä on kokemuksia, joitka eivät ole selitettävissä sattumilla. Niistä ei puhuta. Ei haluta hullunleimaa. Viisaampi vaieta.

Aloin kokea outoja juttuja täytettyäni 13-vuotta. Huomasin jo ala-asteella,että minulla on jonkinlaisia telepaattisia kykyjä. Tiesin esim. tarkalleen, milloin joku ystävä soittaa minulle, joten menin jo valmiiksi puhelimen lähelle. Kun kännykät yleistyivät, tiesin milloin saan tekstarin. Tuttuni ihmettelivät kun sanoin, että nyt tulee viesti ja otin kännykän esiin,ja viesti tuli. Tämä ei tosin toiminut kuin kaikkein lähimpien ystävieni kohdalla. Nykyään kyky toimii siten,että saan ihmiset ottamaan minuun yhteyttä ajattelemalla heitä.

En aina tiedä, onko kykyni telepatiaa vai selvänäköä. Kun katsomme tv:tä aviomieheni kanssa,kerron hänelle aina mitä ohjelmassa seuraavaksi tapahtuu tai henkilöhahmojen repliikit. Omasta mielestäni kaikki on "ennalta-arvattavaa", mutta mieheni arvelee, että se on selvänäkemistä.

Mielestäni tämä dokumentti oli mielenkiintoinen, koska olen miettinyt kuoleman jälkeistä elämää omien kokemuksieni myötä. Olen saanut elämäni aikana kaksi kertaa viestin kuolevalta/kuolleelta sukulaiseltani, ja kaksi kertaa "tuntemattomalta". Kolme viimeisintä tapausta on jääneet erityisesti mieleeni. Olen ammatiltani hoitaja, ja unessa eräs vuodepotilas (jota hoidin tuolloin), alkoi yllättäen kävellä ja hän halusi, että kampaan hänen hiuksensa. Jostain syystä ymmärsin unessa, että hän on kuollut. Kun aamulla menin töihin, sain todellakin kuulla hänen kuolleen.

Toinen tapaus oli omituinen, sillä sinä yönä, kun Kirka kuoli, sain häneltä viestin. En ole koskaan pitänyt Kirkan musiikista, enkä ollut mitenkään kiinnostunut hänestä julkisuuden henkilönä, mutta sain hänen kuolin yönään viestin, että hän tulee kuolemaan. Aamulla olikin sitten uutisia siitä.

Kolmas tapaus liittyy ukkini äskettäiseen kuolemaan. Näin unta, että yritän päästä tuonelaan hyvästelemään rakasta ihmistä, joka oli lähtenyt luotamme yllättäin. Kun heräsin aamulla, olin itkenyt silmät päästäni. Ukkini kaatui sinä päivänä lyöden päänsä ja hän kuoli seuraavana päivänä. Yritin päästä hyvästelemään hänet, mutta minua ei päästetty, koska oli myöhä ja hänet oli siirretty ruumishuoneelle. Seuraavana päivänä tein matkani "tuonelaan" eli ruumishuoneelle hyvästelläkseni hänet.Tuolloin tajusin uneni merkityksen.

Näin vastaavanlaisen unen myös ollessani pikkutyttö, kun ensimmäinen ukkini kuoli. Silloin ukkini soitti minulle tuonelasta eikä hän unessa tajunnut olleensa kuollut. Itkin unessa, kun ukki pyysi käymään. Hän kuoli muutaman päivän kuluttua unesta.

Ei ole loogista? Et sitten ymmärrä kvanttimekaniikasta ja suhteellisuusteoriasta yhtään mitään. Noh, eipä ymmärrä kovin moni muukaan tavis. Siksi tulee lauottua aivopieruja absoluuttisesta totuudesta.

Tiede on ihan samanlaista uskontoa,kuin kaikki muukin. Eihän niitä väittämiä ilman uskoa,voi uskoa.

Ja mitä tulee tieteen "todistamiin" juttuihin on muistutettava tieteen uusiutuvan joka hetki. Mitä faktaa se sellainen on, kun kumminkin romukoppaan joutuu ennemmin tai myöhemmin.

Varmaan monesta tuntuu kaikki tällinen ihan höpö höpöltä mutta kun parivuotta sitten olin ystäväni kanssa kasamassa pihalleni grillikotaa niin totesin että kaikellaista tässä ihmiselämässä voi käydä.
Oli aivan järkyttävän kuuma päivä ja työpäivän jälkeen aloimme grillikodan kasaustöihin (kaverini omisti yrityksen joka myi ja markkinoi näitä kotia joten homman piti toimia.) No minäpä reippaana poikana hakemaa jääkylmät oluet meille että tästä se lähtee. ensimmäisellä nielauksella joka oli luultavasti aivan liian suuri olut ei lähtenytkään menemään alaspäin vaan tuntui jäävän paikoilleen rintalastani alle. Kerkisin kivulta sanomaan kaverilleni että tais tulla otettua liian isot huikat kun menetin tajuntani.Seuraava muistikuvani oli kun makasin kyljelläni maassa ja kaveri hakkasi minua selkään.No tässä välissä tapahtui se mikä on kai mielenkiintoisin tapahtuma olin hetken tiedottomassa tilassa ja menin johonkin jossa kaikki oli jotenkin tuttua ja samalla vierasta ja rauhallista ja kaikki tuntui jotenkin hyvältä. Mutta joku käski palaamaan ja sanoi että mene takaisin mene heti takaisin sinua tarvitaan siellä ja voisin olla varma että se oli edesmenneen appiukkoni ääni joka minut tänne käski takaisin (Minulla on kolme lasta vaimoni kanssa ja luulen että heitä ei ollu tarkoitettu vielä jäämään keskenään! Ja kaikille niille jotka pitää muo jonain hihhulina ja hulluna ovat väärässä. Mä oon ihan tavallinen duunari.

Lapseni muisti entisen nimensä, kotinsa, asuinpaikan yms. Lapseni myös kielsi meidän olevan oikeat vanhemmat. Neuvolassa oli jyrkkä kanta moisiin juttuihin 2-3v lapsella.Meidän piti kieltää valehtelemasta ja moisia juttuja ei saanut kertoa. Syy juttuihin oli kuulema liian vilkkaassa mielikuvituksessa. Lapsellani on myös fyysinen vamma ja hän kärsii muutamasta oudosta fobiasta. Lapseni on jo yli 20v. ja dokkarin pikkupoika oli melkoinen flashback.
Muutoin olisin varmasti epäillyt pojan vanhempien johdatelleen pojan juttuja.

Ja jos jollekin on epäselvää, niin itsenäistä kriittistä ajattelua ei ole se, että kyseenalaistaa voimassa olevat normit ja hyväksyy kritiikittä todistamattomat vaihtoehtoteoriat, vaan se, että suhtautuu kriittisesti kaikkiin ajatuksiin tasapuolisesti ja tutkii asioita objektiivisesti kaikista eri näkökulmista.

On olemassa mielipiteitä, tieteitä ja pseudotieteitä. Kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia, eikä pseudotiede ole tieteen arvoista. Tiede on valmis hyväksymään täysin nykykäsityksestä poikkeavia asioita vaikka pseudotieteiden piiristä, kunhan ne vain on kiistattomasti oikeaksi osoitettu.

Mikään asia ei muutu olevaksi, jos sen olemattomuutta ei pysty todistamaan. Pitää pystyä todistamaan olemassaolo. Tämä koskee kaiken maailman enneunia, telepatiaa, yliluonnollisia olentoja kuin avaruusolioitakin.