Playtime

Kino Klassikon Jacques Tati -tammikuun päättää elokuvia harvakseen tehneen ohjaajan neljäs pitkä elokuva, vuonna 1967 valmistunut mestariteos Playtime. Se on satiiri modernin suurkaupungin elämästä, jonka keskellä Tatin vakiohahmo herra Hulot koikkelehtii ja törmäilee niin toimistojen, byrokratian kuin huvielämän parissa.

Tatille ominaisesti lähes sanattomassa komediassa herra Hulot yrittää toimittaa asiaa suuren pariisilaisen toimiston labyrinttimaisissa tiloissa. Samanaikaisesti amerikkalainen turistiryhmä etenee Orlyn lentokentältä kohti Pariisin keskustaa. Heidän ja Hulot’n vaiheet kietoutuvat toisiinsa, ja kaikki päätyvät hienon yökerhon kaoottisiin avajaisjuhliin.

Playtime on satiiri modernista kaupunkielämästä, mutta Tati ei saarnaa tai tuputa sanottavaansa. Hän puolustaa uljaasti pientä ihmistä ja yksilöä äärimmilleen automatisoidussa, kerskailevassa ja kliinisessä kaupunkimaailmassamme, jossa geometria, muovi ja betoni peittävät tunteet ja joskus älynkin.