Runoraati: Maailmanlopun tulevaisuus

Tuleeko maailmanloppu joulukuussa? Paavi vastikään ilmoitti epäilevänsä, mutta vaivautui ottamaan merkittävään puheenaiheeseen kantaa.
Runoraati tekee niin kuin on aina tehty, kysyy runoilijoilta.

Nyt on sen aika. Vuosi 2012 ja erityisesti 21. joulukuuta on tulkittu Maya-kalenterin päättymistä, I-Chingiä ja Nostradamuksen ennustuksia sekä tähtikarttoja tulkiten suuren muutoksen hetkeksi.

Ennustaminen, ajan hengen haistelu on runoilijoiden ikiaikainen tehtävä. Välillä he ovat osuneet oikeaankin. Esimerkiksi Nostradamus manasi omalaatuisella ajatusvirtamaisella runokielellään jo satoja vuosia etuajassa Toisen maailmansodan tulemisen - tosin Hitlerin hän nimesi Histeriksi.
Runoraati haastoi viisi nykyrunoilijaa kertomaan, missä heidän mielestään nyt mennään. JK Ihalainen, Teemu Manninen, Eino Santanen, Heli Slunga ja Suvi Valli valitsivat tuotannostaan maailmanlopun tulevaisuutta kommentoivan runon. He esiintyvät runovideoissa valitsemissaan paikoissa: kaatopaikalla, morsiussviitissä, taideteokseksi muutetussa öljysäiliössä, tulitikkutehtaalla, seteli kourassa, särkyneessä peilissä, veden heijastuksessa, Jyväskylässä, Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Runoissa käsitellään järjestelmien kaatumista, moraalin horjumisen seurauksia, mutta usein runojen ytimessä on ihmisen pelko ihmistä, itseä tai Jumalaa kohtaan.

Ennusmerkkejä tulkitsee raati, jossa kohtaavat maailmankauden syntyhetkeen erikoistunut kosmologian professori Kari Enqvist, paremman tulevaisuuden puolesta toimiva kulttuurikriitikko Jenna Sutela, hevimusiikin runotytöksi itseään tituleeraava Mokoman lauluntekijä Marko Annala ja ikiviisas Jukka Virtanen. Tämänkin ohjelman teeman keksi Minna Joenniemi. Runovideot ovat ohjanneet Anna Tulusto, Tina Caven ja Minna Joenniemi.

Ohjelman runot

RUNO 1
JK Ihalainen:
Arabikevät
lyhennetty kirjasta Tisle, Sammakko 2012

Vastaani tulee varkaita joilla on Mubarakin ja Gaddafin naamiot
ja raskaankumara aseistus
vastaani ajaa Ferrari pimennetyin lyhdyin ja ratissa istuu Black Stalin
vastaani tulee ryhmä väärennetyillä satasilla lahjottuja perussuomalaisia
joilla on kytevät kalsarit ja leivänpaahdinhatut
vastaani tulee kontillinen karkotettuja kiinalaisia professoreja
joilla on salkuissaan kiinalainen Wikileaks
vastaani tulee öljy-yhtiön oksennustaan pidättelevä johtokunta
jonka whiskylaseissa napajäätiköt sulavat
vastaani tulee yksisilmäinen vallankumouksellinen
jonka päämääränä on valloittaa kaikki ei-kenenkään maat
vastaani tulee pyhää lukua imeskelevä juutalainen ydinfyysikko
joka on keksinyt miten maapallon akseli käännetään nurin
vastaani tulee kojoottikasvoinen sielunpeluri
jolla on seitsemän sielun saatavat

ja mitä minä näenkään?
minä näen vartioimattomien koiralaumojen etenevän keskustaan
kohti taivaallisen aukion lihatiskejä
minä näen koketeeraavien kotiäitien tanssittavan kukkoa ja kanaa
avotulien äärellä soidinmenoissaan
minä näen sissien istuvan digitaalisten päätteiden ääressä
viidakossa hakkeroimassa turvallisuuspalveluita ja pankkeja
minä näen pörssikeinottelijoiden piiloutuvan maan alle
laskelmien ja ennustusten romahtaessa
minä näen sukupuuttoon kuolevien merten elävien
ahtautuvan turistien kansoittamille rannoille
minä näen mayojen ajanlaskun loppuvan
minä näen maan nyrjähtävän
minä näen miten orjaplaneetta palaa
minä näen miten suuret aallot musertavat
satamia, tehtaita ja ydinvoimaloita
ikimuinoinen kätketty lohikäärme kytee
ja siinä se sitten kytee
ja ryhtyy syöksemään tulta
kunnes se polttaa kaiken tieltään
minne tahansa se eksyykään

mitään muuta meistä ei tulla muistamaan
kuin nämä sateen ja auringon kovettamat manttelit
ja pelitaskussa holipompelipullo

RUNO 2
Heli Slunga:
Tuomiopäivä
Orjan kirja, Wsoy 2012

1.
Pahanhajuiselta hengitykseltä, rypyiltä, keltaisilta hampailta suojautuminen, puuterin taputtelu, huulten maalaaminen, pakolliset toimenpiteet peilin edessä, kumpi katsoo terävämmin, peilikuva vai kuvattava, kuvastinkaksonen, kuolinnaamio, apokalypsia odottavan luonnoton kärsivällisyys, eikä mikään sinua pelasta, mikään ei pelasta päivältä jona tukka pilataan kampaajalla ja teoilla on seuraukset, kun Iso Kirja avataan ja nimesi kohdalta luiskahtaa sielulimalla liukastettuja fetissipatsaita, muotovaahtoa, muovista tehtyjä ruumiinosia, kun joudut jonottamaan samaan paikkaan toisten yhtä turhamaisten, mitättömien tyttöjen kanssa, tahraisissa alusvaatteissa, vatsassa sulamaton naudanliha ja kuolleita perhosia.

2.
Rukoile sinä poika, hopealusikka pikkuaivoissa,
kivekset kuumennettuina, kallo sahattuna
aamunkajossa joka värjää huonojen tyttöjen rivit,
kaunistaa mustelmille suudellut kaulat,
poskille levinneet maalit, marmeladihuulet
rukoile sinä poika, rukoile minun puolestani
valohämärä mahlaseitti                     savipimeä surunkohta
mutapohjakosketus                     syntihäpeä anteeksi.

RUNO 3
Eino Santanen:
Tunneseteli
Kirjoitettu 20 euron setelille. Julkaistu Nuori Voima -lehden numerossa 4/2012

TUNNESETELI
                     1.
                     Sinä tunnet tämän
                     setelin nyt. Tämä
                     seteli on kädel-
                     läsi nyt. Tämä
                     seteli on sinun,
                     rakas ja tärkeä,
                                            nyt.

Vaihtaisit sen korkeintaan
seteliin, jolla on arvoa.
Vaihtaisit sen korkeintaan
nautintoon, jolla on arvoa.
     Tai korkeintaan
     suuressa hädässä.

Tämä seteli on pian 6:n
     askeleen päässä
                        sinusta.
    kuten koko muukin
                       maailma.
   Sano sille: Hei hei
                           seteli.
   Se ei vastaa.

2.

                     Yleisesti väitetään,
                     että esimerkiksi sinä
                     tunnet setelin,
                     joka tuntee
                            setelin,
                     joka tuntee
                            setelin, joka
                     tuntee setelin, joka
                     tuntee setelin,
                            joka tuntee

                     Jos on todella näin
                                           niin mitä
                                             kaikkea

                                               tämä

                                               seteli

                                               sitten
                                           oikein tuntee?

Runo 4
Suvi Valli:
Ennustavat lehdet …
Ohijuoksija, Otava 2011

Ennustavat lehdet
                            kupissa ja puissa, tammien
varjojen alla nihkeä muutos on

tipahtaa niskaan kuin kurkkuun juuttunut pohjaan
                                   painettu sana Mutta
                                                          me varsin kurkotamme
auringon kilossa, kukin noin
kun kukon aamu menee sekaisin mummon aamun kanssa, kaipuun sinisen
sukan hukkuessa muna-aamiaisen aikaan
                                aamut kohtaavat
miljoonat                  Nicht diese Töne!             ennustavat lehdet, emme tunne pilviä
kuin ohimeneviä kuuroja emme maanalaisia teitä, suonia
mutta läpikotaisin ne kuljettavat meidät, uittavat lopusta alkuun, nurinkurisesti syövät
Ota nyt tolkkua, auta
                            kun pälvet                                                             leviävät ja päivät
                                             nousevat janoina toistensa takaa

ja joudumme kylmän kynnyksen yli kuin lapsuudenkotiin
todistamaan: oma haamumme mustikkaisin moponrasvaisin
ja murtosoinnuista väsynein sormin
                                                    liihottelee nurkissa
                                     virittyy kaksitahtinen kone ja leikkihevonen
                                                    levylautasella ympäri
käy kunnes ämpäri hiertyy uraksi
                                                   ja leikki kuluu kämmeniin
itseämme pelottelee, milloin ketäkin
kuvittelee enemmän kuin näkee, puhuttelee

                                                  Seuraat etäältä tätä kääntyilyä.
Sormenjäljet varkain vaihtuvat toisiin
kädet peiton alla ja kierit
                                            maassa kuvittelet taivaan sanoissa
ja haarukassa kimaltavat tähteet, mitä minun elämästäni

tulee yhdestä suusta:
                                  kieli kouruna painuu nieluun, jauhaa

ja jauhamistaan maa pysyy, taivaat harvassa
vaivihkaa haihtuvat katon yli. Katto pysyy, arvelet.

RUNO 5
Teemu Manninen:
Elegia
Paha äiti, Poesia 2012

Kaukana ovat kaikki kultaisten satojen ajat,
kadonnut rypäleitä polkeva seesteinen munkki.

Hävinnyt on metsien ja niittyjen outo kimallus,
mennyttä metsästys ja talojen ruskea savi.

Profeetta ei enää istu hämärässä huoneessaan
miettimässä oikeudenmukaisuuden arvoitusta.

Rakastavaiset eivät enää säteile kauheaa valoa
umpeen painettujen hopeisten luomien lävitse.

Pakkausmateriaalitehtaan suitsuke savuaa illalla.
Ohikulkija latkii autojen katkuja laholla sillalla.

Tämä on kaupunkini, minä olen sen asukas,
niin kuin jääkaappini belgialainen suklaavanukas.

Tänä viikonloppuna sudet eivät ulvo aitauksissaan.
Tänä viikonloppuna katsotaan formuloita taas.