Runoraati riisuu Radio Suomessa

TV:stä tuttu Runoraati viuhahtaa radiossa 6.5. torstain teema-illassa. Studiossa eroottista runoista keskustelee Minna Joenniemen johdolla kolmen kirjailijan raati eli Pornolaulun kirjoittanut Jukka Virtanen, Iloisesta talosta tunnettu Kreetta Onkeli ja Juoppohullu-kirjasarjan isä Juha Vuorinen. Neljäntenä raatilaisena kahden tunnin suorassa lähetyksessä ääneen pääsee kuulija. Nyt on tilaisuus olla eroottisista runoista mieltä.

Runoudella on ikiaikainen tehtävä eroottisten tunteiden välittäjänä. Mutta enää ei tarvita verhottuja kielikuvia kiellettyjen tunteiden ilmaisemiseen. Viettelemisessä on eri säännöt. Runoraati haastoi tv:ssä kotimaiset elokuvaohjaajat eroottisen runoelokuvan tekoon. Nyt seitsemän runoilijaa, muun muassa Pentti Holappa ja Anna-Leena Härkönen, ovat valinneet tuotannostaan raadin käsiteltäväksi tekstin, jonka he lukevat itse radiossa. Moni runoista kertoo erotiikan kautta kivuista ja peloista. Ne myös antavat aihetta keskustella vanhusten eroottisista tunteista, imettämisen eroottisuudesta, homoudesta ja sukupuolirooleista.

Kahdeksas runo on kuulijan kirjoittama. Raati saa runot nimettöminä, joten jää kuultavaksi erottaako raati ammattilaiset harrastajasta. Radio Suomen Teema-iltaan voi soittaa numeroon 0203-17 600 ja soittajaksi voi ilmoittautua osoitteessa radio.suomi@yle.fi. Intohimojen kohottamiseksi Elävässä arkistossa on julkaistu eroottisia runoja Runoraadin arkistosta mm. Arto Melleriltä.

Radio Suomen Runoraadissa kuultavat runot:

Runo1

SÄNKYTARINA

Pimpeli ja Peikkotyttö olivat isoja jo,
mutta leikkivät silti usein kotista.

Pimpeli sanoi: tää tulee nyt sen päälle ja laittaa tään tänne tälleen.
Peikkotyttö sanoi: tätä eka väsyttää mut sit ei enää väsytäkään.

Pimpeli sano: tää alkaa ähistä ja huutaa et nyt tulee!
Peikkotyttö sanoi: tääki alkaa ähistä ja huutaa et ei vielä perkele!

Pimpeli sanoi: toivottavasti lapsi ei saa sun rotanleukojas.
Peikkotyttö sanoi: toivottavasti se ei saa sun hiirenpersettäs.

Pimpeli sanoi: mutta toivottavasti se saa sun ihosi tähdet.
Peikkotyttö sanoi: ja toivottavasti se saa sun silmiesi meren.

Sitten he vetivät geenikarttansa esiin,
tutkivat ja tulivat siihen tulokseen,
että parasta olisi jo lapsella olisi ihan oma pää
ja vikkelät kintut.
 

Runo 2

ULJAS NUORUUS

Mistä ammentaisin voimaa hengästyneeseen pakomatkaan
ahdistavassa labyrintissa? Sinun levollisesta katseestasi.
Taivas kirkastuu, vaikka vähän aikaa sitten tuuli koillisesta
hukkuneiden merisotilaiden haudalta, Muurmanskin kaatopaikoilta.

Uljas nuoruus! Sen läpinäkyvä seitti verhoaa ihoasi, olkapäilläsi
se kimaltaa aamukasteena, rintakehän vaaleanpunaiset nännit
kukkivat. Katseeni liukuu palleasi yli pylvässaliin. Apollon,
auringon ja taiteen jumala, tuoksuu yöltä nivustesi varjoissa,

tuoksuu oliivilehdon villiparsa, kuusimetsän ja pinjan pihka,
Ob virtaa Altailta Jäämereen savuavien leirinuotioiden ohi.
Lumihuippu8isilta vuorilta, mielikuvituksen valtakunnista saapui
legendojen sankari, alastomaksi luotu, uhmasi kuolemaa.

Runo 3

RAKASTELLA JA KUOLLA

Päivä päivältä vanhenemme.
Suloista, levollista
Sinä hauduttelet inkiväärijuomaa,
ja minä lorautan siihen hiukan jereziläistä
Ja niin jaksamme rakastella
tämänkin aamupäivän

Niin niin, sinä muistutat,
metsistä meidän sykkeemme tulevat
Pelloilta, joenvarsilta ja vainioilta
puun, kiven ja hedelmien tuulista
ihomme aallot
halujen vaahdossa kohottavat hetkiään

Ja tänään taas kuin viimeistä päivää
niihin sekunteihin
jäämme lempimään

Runo 4

Se on suu, se tietää heti reittinsä,
se hamuaa ihoani
märkänä kuin ihmisen ensimmäinen aamu,
lämpimänä kuin kesän kiinteäksi kypsyttämä luumu.
Ja samassa iskee himo:
on pakko pitää kokonaan itsellänsä
mennä yhteen kuin kaksossikiöt kohdussa
keinua sateen viileydessä, olla niin ikuisuudesta toiseen.

Eikä koskaan enää mitään muuta,
ikinä en muuta tule kaipaamaan,
tiedän sen niin kuin tiedän olevani olemassa,
se on varma kuin elämä.

Lumi sataa suolana seiniemme takana,
sylkesi valuu madoiksi poskilleni
vastanuollussa päälaessasi on hulluksi tekevä tuoksu
ja horjuvat jalkasi,
ne tekevät sokeaksi kuin vielä syntymättömän
tai jo elämään sammuvan.

Ja suu löytää rintani, sammal vuoraa ihomme.
Sinä olet sudesta syntynyt, eläin ennen syntiinlankeemusta.
Maa tuoksuu sinussa ja minussa
kuolema elämän sisällä
liikahtelee kevyessä unessa.

Entä sitten?
Me otamme kaiken minkä multa ja sade tuovat;
me syömme sen.
Menneisyys jää nykimään kirkkaissa valoissa,
steppaa kauhu ja nauru kasvoillaan.
Voi naurua,
hyvä jumala kuinka olemme metsästäneet naurua!
Nyt hymähdämme sille, käännämme kylkeä kolossamme ,
nukahdamme.

runo 5

NAARASSIKA

Minä olen nainen.
Ja syön sinut kokonaisena. Yhtenä palana hotkaisen.

Rimpuile, väännä ja käännä.
En välitä. Olet minun, kaikkinensa.

Olen sika. Naarassika. Emäsika.
Minä haluan lapsen. Ja sinulla on siitin.

Älä ruikuta. Tee jotain.
Ole mies. Älä puhu.

Anna.
Minulle.
Nyt.

Thanks.

Kohta olen paksu sika.
Vatsa pystyssä emäsika.
Kaiken valtias naarassika.

Röh röh.

runo 6

Runoilija ei antanut lupaa julkaista runoa internetissä

runo 7

VIIDEN TÄHDEN TYTTÖ

Kuinka naisen maailma onkaan joskus sotkuinen
sen sotkun voi vain miehet selvittää
mä kieltämättä olen tyttö entisaikojen
ja annan vahvemman mut kellistää

Jos herra tarjoo helmiä, ne kaulaan ripustan
ei köyhyys ketään kauniimmaksi tee
muille ehkä riittää syli sielunhoitajan
mut enemmän tää tyttö tarvitsee

Sörkan vuokrakasarmeista Eiran villoihin
on melko pitkä matka vaeltaa
pois itsestäni pääsin; itseni sain takaisin
se oli alkuun hiukan hankalaa

Se takapihan tyttö viisi tähteä nyt sai
hänen kanssaan sujuu johtoportaan sunnuntai

Mut rakkaus, se rakkaus, on tärkein tietenkin!
Ei helmen helmiäinen eikä säihke kristallin!

Vaan silti pienen summan - silloin tällöin - sattumoisin
saat sä tililleni kyllä tallettaa!

Kun herra tahtoo halailla, niin sen kun halaa vaan
en paljon tuijottele titteliin
ei mulle muuta kirkkautta täällä kuulukaan
kuin valonsäteet kultasormuksiin

Tää koko kuvio on kahden kauppa tietenkin
siis hyötyy kumpainenkin tahoillaan
miesten täytyy saada olla hiukan sekaisin
- ja hiukan elvistellä rahoillaan

En huomiota kerjää: olen kuin en oliskaan
mut silti miehet luoksein jonottaa
ja aina joku tekee tarjouksen charmikkaan:
”Mitä teille tänään olla saa?”

Voin vastata: ”Ei kiitos, tänään mitään kaipaa en
tai ehkä ihan pienen pieni sherrytilkkanen”

Mut rakkaus, se rakkaus, on tärkein tietenkin!
Ei helmen helmiäinen eikä säihke kristallin!

Vaan silti pienen summan - silloin tällöin - sattumoisin
saat sä tililleni kyllä tallettaa!

Mä ylimmästä erkkeristä Kaivopuistoon nään
on turvallista sieltä kurkistaa
kun ovikello soi on vaatteet maassa levällään;
ei tule musta tämän puhtaampaa

Kerran yksi niistä tuli muita rakkammaks
hän oli paljon muttei enempää
mä häivyin ennen kuin se muuttui liian vakavaks
kas kestävin on ohimenevää

Joskus huviretken teen mä synnyinkortteliin
ja muistan tytön tuon niin neuvokkaan
on taksin ikkunasta maisema se kaunis niin
en koskaan sinne palaa uudestaan

Jos jotain tahdot sanoa, se sano timantein
ja hups - jo tallelokerooni repliikkisi vein!

Mut rakkaus, se rakkaus on tärkein tietenkin!
Ei helmen helmiäinen eikä säihke kristallin!

Vaan silti pienen summan - silloin tällöin - sattumoisin
saat sä tililleni kyllä tallettaa!

runo 8

Illasta aamuun
Tiiran huuto illassa.
Pehmeän raukeana avaat silmäsi.
Unohduitko keskipäivän keinuun?
Mehiläinen ruusussasi.
Selaan terälehtiä vasemmalle ja oikealle.
Hymykuopat poskillasi. Suutelenko?
Punavalkosamettinen povi,
valkoiset pakarat ja ruusu.
— “Se leivo oli, ei satakieli.”