Sirkus (S)

Kultakuumeen ja Kaupungin valojen välissä syntynyt Sirkus on aivan syyttä jäänyt noiden nimekkäämpien Chaplin-komedioiden varjoon. Suurista elokuvakoomikoista juuri Charles Chaplin tajusi parhaiten, että tehokkain huumori kumpuaa vakavasta perusvireestä. Niinpä myös Sirkuksessa riemastuttava komiikka ja koskettava tragedia kohtaavat mestarin ottein.

Chaplinin tuttu kulkurihahmo pakenee poliisia sirkukseen ja saa sieltä töitä kalustomiehenä. Törmäiltyään kerran areenalla hänestä tulee tietämättään sirkuksen uusi ykkösnumero, mutta vasta kun sirkusjohtajan tytär paljastaa hänelle asioiden todellisen tolan, alkaa kulkuri myös hyötyä tilanteesta. Mutta nyt, huippupalkkaisena ja tähtiasemastaan tietoisena klovnina hän ei enää olekaan hauska, ja myös vastarakkauden puute alkaa masentaa kulkurin mieltä.

Sirkus koostuu toinen toistaan nerokkaammista sketseistä, joissa sirkusmiljöö antaa mahdollisuuden akrobaattiseen ja vauhdikkaaseen temppuiluun mm. peilisalissa, nuorallakävelyssä ja leijonahäkissä. Nämä gagit on sidottu yhteen kirpeänsuloisella rakkaustarinalla, ja taas paikoin elokuva tuntuu ennustelevan ikääntyneen Chaplinin traagista taiteilijakuvausta Parrasvalot.