Suurhuijari Dimitrios (7)

Kino Klassikon film noir -elokuvien sarjaa jatkaa Suurhuijari Dimitrios (The Mask of Dimitrios). Se on huomattavasti edellisellä viikolla esitettyä Lauraa tuntemattomampi. Vaikka kriitikot ja elokuvahistorioitsijat pitävät sitä Lauran tavoin yhtenä noirin mestariteoksista, esimerkiksi Suomessa Suurhuijari Dimitriosta ei ole nähty alkuperäisen 1940-luvun elokuvateatterikierroksen jälkeen kuin korkeintaan elokuva-arkistossa.

Syy lienee siinä, ettei elokuvassa ole Humphrey Bogartin kaltaisia supertähtiä ja sen ohjaajakin, Jean Negulesco, on varsin maineeton. Mutta elokuvan kaikki tekijät niin kameran edessä kuin takana ovat olleet hienossa vedossa ja luoneet yhden noirin ja samalla vakoiluelokuvien suurista, joskin unohdetuista klassikoista, jonka hämyisä kuvaus on täynnä samanlaisia varjoja ja yllätyksiä kuin elokuvan älykkäästi kirjoitetut henkilöhahmot ja juonitilanteet.

Eric Amblerin romaaniin perustuva elokuva kertoo hollantilaisesta jännityskirjailijasta (Peter Lorre), joka lomaillessaan Istanbulissa saa kuulla kuuluisan suurrikollisen Dimitrioksen (Zachary Scott) kuolleen murhattuna. Dimitrioksen elämä ja rikokset alkavat kiehtoa kirjailijaa, joka sitten seuraa hänen jälkiään Euroopan halki, haastatellen Dimitrioksen tuntemia ihmisiä. Tällä matkalla kirjailijan seuraan liittyy salaperäinen herra Peters (Sydney Greenstreet), joka väittää omistavansa arvokkaita tietoja Dimitrioksesta.

Suurhuijari Dimitrioksen pääosissa nähdään elokuvahistorian kaksi ehkä kaikkein epätodennäköisintä elokuvatähteä, lyhyt ja surusilmäinen Peter Lorre sekä lähes 150 kilon painostaan huolimatta aina urbaanin hienostunut Sydney Greenstreet.

Unkarilainen Peter Lorre oli tehnyt läpimurtonsa murhaajana Fritz Langin saksalaisklassikossa M (1931) ja natsien valtaannousun jälkeen hän siirtyi Hollywoodiin. Siellä hän esiintyi usein rikos- tai kauhuelokuvien maanisina pikkukonnina mutta esitti myös mm. japanilaista yksityisetsivää Mr. Moto –elokuvissa.

Englantilainen Sydney Greenstreet oli näytellyt teatterissa 40 vuoden ajan ennen kuin hän nousi filmitähdeksi 62-vuotiaana ensimmäisessä elokuvassaan Maltan haukka. Siinä hän muodosti Lorren kanssa niin rakastetun konnaparin että seuraavien viiden vuoden aikana tämä kaksikko, erään filmihistorioitsijan sanoin, ”kuin Ohukainen ja Paksukainen helvetistä”, esiintyi yhdessä lähes kymmenessä elokuvassa.

(Teksti Vesa Nykänen)