TV-arkisto lomamatkalla

”Uskotteko sivistyksen lisääntyvät uimalla Välimeressä ja lekottelemalla sen rannoilla?” kysytään 1960-luvun etelänmatkoja kritisoivissa ohjelmissa.

Vaikka Suomen ensimmäiset seuramatkalennot etelään tehtiin jo vuonna 1951, kehittyi matka-ala kuitenkin hitaasti, ja useimmille ulkomaanmatkailu oli suurta ylellisyyttä. Ensimmäiset Las Palmasin matkat kestivät neljä päivää, josta lentoihin upposi 30 tuntia.

Kun yleinen elintaso 1960-luvulla nousi, vilkastui myös matkailuala. Camping-alueet täyttyivät teltoista ja asuntovaunuista ja etelän aurinkorannat houkuttelivat. Uudet tilauslentoyhtiöt toivat kilpailua, ja lennot halpenivat. Matkatoimistoja ja matkailuyrityksiä perustettiin vilkkaasti; yksi kuuluisimmista oli liikemies Kalevi Keihäsen vuonna 1965 perustama Keihäsmatkat, joka hinnoittelullaan teki etelänmatkailun mahdolliseksi työväestöllekin.

Etelän seuramatkojen hurja suosio johti myös kritiikkiin ja halveksuntaan. Alettiin puhua massaturismista ja turismin pilaamista lomakohteista, runsaasta alkoholinkäytöstä, seksihurjasteluista ja possureissuista. Samat härkätaistelujulisteet, flamenco-nuket ja balalaikat pesiytyivät keskiluokan ja työväestön seinille ja kirjahyllyihin. Matkamuiston ei ollut tarkoituskaan olla persoonallinen tuliainen, sen pohjimmainen tarkoitus oli todistaa matkakohteessa käynnistä ja palauttaa muistot mieleen.

TV-arkiston lomaviikon täyttää kaksi ohjelmaa, joissa kuvauksen kohteena ovat nuo ”rennot retket, jotka hirvittävät moralisteja”. Johdantona nähdään Kalle Ihamäen 10-minuuttinen mainoselokuva Aurinkoranta (1963). Siinä turistiryhmä tutustuu Bulgarian idylliseen Nessebarin kaupunkiin ja hiekkarantoihin. Turistiryhmän joukossa vilahtavat myös Suomen Filmiteollisuuden Åke Lindman ja Toivo Särkkä.

Kuin muuttolinnut etelänmaille (1967) on tiukan kriittinen kokonaiskatsaus suomalaisten lomamatkailuun 1960-luvulla. Aluksi kootaan matkalle lähtijöiden odotuksia, jotka ovat hyvin samoja kuin nykyisinkin: lepo, virkistyminen, uinti, ulkoilu, rusketus, nähtävyydet ja ostokset ovat useimpien listoilla. Ohjelma kritisoi matkatoimistojen lietsomaa ”matkailukierrettä” jossa liikkuu suuria summia – ja rahat päätyvät usein ulkomaille. ”Ulkomailla matkustamiseen liittyvät menot heikentävät maan maksutasetta ja kuluttavat valuuttavarantoa aivan samalla tavoin kuin muukin tavaroiden ja palvelusten tuonti”, Kaarlo Nuorvalan kirjoittamassa ohjelmassa todetaan.

Dokumentin etelänkohteiksi on valittu Italian Rivieran Riccione ja Mallorcan Palma. Kovin paljon kehuttavaa ei turistikohteiden kulttuuriannissa ole, ja ohjelman asenne aurinkomatkailua kohtaan on holhoava ja tuomitseva: ”Uskotteko sivistyksen lisääntyvät uimalla Välimeressä ja lekottelemalla sen rannoilla?”

Lomapaketin toinen pidempi ohjelma on Ole! Seiväsmatkat (1968). Se on Jorma Porolan ja Pekka Koskisen viihteellinen reportaasi suomalaisturistien toilailuista lomakohteessa. Se on taltioitu huhtikuussa 1968 Mallorcalla, ja sen asenne on pikemminkin lempeän satiirinen kuin tuomitseva. Matkustavaiset nähdään siinä hiukan hyväntahtoisina hölmöläisinä vieraassa kulttuurissa, mutta tuon ajan seuramatkojen rakenteesta - retkistä, illanvietoista ja rantaelämästä - ohjelma antaa realistisen kuvan.