YLE Teema

 

Tv-teatteri opetti ja opetteli, miten televisioilmaisua tehdään

Julkaistu keskiviikkona 05.10.2011 1 kommenttia 125 suositusta

Haastattelussa Suomen suurin teatteri –dokumentin ohjaaja ja toimittaja.

Teeman 10-vuotisjuhlinta huipentuu tänä syksynä kolmeen juhlaviikkoon. Juhlaviikot korkkaa Teatterin juhlaviikko 10.10 – 16.10. Viikon maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona nähdään dokumentti Suomen suurin teatteri, joka käsittelee TV1:n Televisioteatterin kehityskaaren aina sen synnystä 90-luvulle asti. Dokumentin on ohjannut ja toimittanut Tuula Viitaniemi, jolta pyysimme hieman taustatietoa dokumentista.

Miten päädyit tekemään dokumenttia tv-teatterista? Ja minkälaista sen aloittaminen oli?
Tämä oli tuottajan idea ja se tuli aika luontevasti minun tehtäväkseni, koska olen meidän toimituksessa erikoistunut teatteriin. Tästä aiheesta ei ole julkaistu aikaisemmin mitään historiikkia eikä tutkimusta, joten oli lähdettävä alkuperäislähteistä liikkeelle. Istuin teatterimuseon arkistossa ja tutustuin eri vuosien kansioihin, ja tapasin eri aikojen tekijöitä, jotta saisin kuvan siitä, minkälaista tv-teatterin arki oli alussa. Dokumenttia alettiin suunnitella ja työstää vuonna 2009.

Miksi tv-teatteri perustettiin?
Kyse oli kansainvälisestä trendistä. Useissa maissa pyrittiin kokoamaan teattereista ihmisiä tekemään draamaa ja viihdettä pieneen mustavalkoiseen laatikkoon. Haluankin painottaa sitä, että tv-teatterin tavoite ei suinkaan ollut siirtää lavateatteria sellaisenaan televisioon, vaan tehtävänä oli miettiä, miten ja minkälainen esitys toimii parhaiten nimenomaan televisiossa. Tämä on muuten mielenkiintoinen ja ajankohtainen kysymys edelleen.

TV-teatteri alkoi vuonna 1961 ja dokumentissa näyttelijät naureskelevat, että teatteria olisi pitänyt tehdä, mutta oli vain olemassa studio – ei pukuja tai lavasteita, ei mitään. Oliko alku tosiaan näin karua? Kyllä, kaikki piti aloittaa tyhjästä. Useat näyttelijät eivät edes olleet koskaan katsoneet televisiota. Ammattitaitoinen ohjaaja saatiin sillä tavalla, että Seppo Wallin soitti silloiseen Radioteatteriin ja pyysi töitä. Ja hänelle vastattiin, että radiossa ei nyt ole töitä, mutta tv:tä varten tarvittaisiin ohjaaja. Wallin lähti Yhdysvaltoihin opiskelemaan ohjausta ja palattuaan hän oli alansa paras ammattilainen Suomessa.

Ensimmäisessä osassa sanotaan, että Kauppamatkustajan kuolemasta säilyi kopio vahingossa. Onko alkuaikojen teatteriesityksiä hävitetty paljonkin?
Ihan aluksihan tv-teatterin tekemät draamat olivat ainutkertaisia ja suoria lähetyksiä. Tallennus tuli vasta 1960 Rooman olympialaisten yhteydessä mahdolliseksi ja sen seurauksena tallennettiin myös tv-teatterin ohjelmia. Suorat lähetykset vaativat pitkiä harjoituskausia. Aluksi ei myöskään ollut mahdollista leikata kuten nykyisin vaan kaikki piti saada pitkillä otoksilla kerralla purkkiin. Lasse Pöysti sanoo arkistohaastattelussa, että oli hauskaa, kun tiesi, että näytelmä oli suora, siinä oli omaa kipinää. Vähän samanlainen tunnelma saadaan toivottavasti nyt, kun taltioidaan Paperiankkuri suorana esityksenä – ja siellä on myös yleisö mukana. Toisaalta näyttelijät saattoivat opetella kaksi kuukautta jotakin esitystä varten ja se oli sen yhden suoran lähetyksen jälkeen ohi ja täytyi siirtyä seuraavaan projektiin.

1960-luvulla nauhoja jouduttiin käyttämään uudestaan, koska se oli kallista, joten monia tv-teatterinkin näytelmiä tuhottiin. Lisäksi joitakin näytelmiä ei saanut tekijänoikeuksien takia tehdä kuin suoraa lähetystä varten.

Mikä on mielestäsi paras tai tärkein tv-teatterin tuote?
Todella vaikea vastata, niitä on monia. Kahdeksan surmanluotia on todella ainutlaatuinen, mutta myös vaikkapa ensimmäinen tv-operetti Pikku pyhimys oli omalla lystikkäällä tavallaan silmät avaava kokemus. Ja sitten toisaalta 1960-luvun lopun poliittiset kabareet kuvaavat hyvin aikaansa ja ne ovat kestäneet hyvin aikaa eli ne ovat edelleen erittäin viihdyttäviä.

Katsoin todella paljon tv-teatterin tallenteita ja joskus niitä oli vaikea katsoa, kun 1970-luvun lapsena on tottunut aika nopeasti liikkuviin kuviin. Mutta kun pääsee kiinni aikakauden rytmiin, pääsee vähän myös kiinni sen ajan ihmisten rytmiin ja siihen, että asiat on vain kerrottu eri tavalla. Kyseessä on eri aikakauden rytmi ja sen ymmärtäminen on opettavaista.

Dokumentti seuraa kronologisesti tv-teatterin kehitystä sen alusta loppuun. Onko mitään aikakautta, missä itse olisit halunnut olla mukana?
Luulen, että olisi aivan hurjaa olla aivan tv-teatterin alussa mukana, koska ei ollut olemassa vielä mitään, niin saisi aloittaa aivan tyhjältä pöydältä. Ei olisi mitään rajoja mielikuvitukselle.

 

Suomen suurin teatteri
maanantaina 10.10., tiistaina 11.10., keskiviikkona 12.10. klo 21

Suosittele125 Suosittelee

Lähetä linkki

Katso myös...

Paperiankkuri (7)

Hanna Brotheruksen ja työryhmän valmistama, turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten kohtaamisia käsittelevä esitys on uusinta vuodelta 2011.

Tuntematon sotilas

Tuntemattoman sotilaan maailma on tänään toinen, mutta Väinö Linnan sanoma ei ole muuttunut. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Teeman tilauksesta tehty, Mikko Kuparisen ohjaama tv-versio Kristian Smedsin kohutusta Tuntematon-sovituksesta vuodelta 2009.

Kommentit

Nata

Upea sarja! Kiitos, kiitos, kiitos!

Suositelluimmat jutut

Ajalta:
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.


YLE Teema on Facebook