 
|
||||
|
J U O N T A J A T
M i k a S o r a m ä k i 
Olen 48 -vuotias hämeenlinnalainen perheen isä. Työskentelen yrittäjänä sekä matkailukoordinaattorina Hämeen Ammattikorkeakoulussa. Jo työni puolesta vietän paljon aikaani ulkona, varsinkin Evon metsissä, jossa meillä on aivan huikean upea majavayhdyskunta.
Eräily vei minut mukanaan jo pienenä poikana, kun aloitin partioharrastuksen yhdeksän ikäisenä. Harrastus on jatkunut läpi koko elämän myös perheen tullessa kuvioihin mukaan. Olen innokas kokki ja vedän myös työssäni eräkokkikursseja. Tämä on upea yhdistelmä kalastusharrastuksen kanssa. Itselleni mieleisin kalastusmuoto on UL-kalastus pienipiirteisissä vesissä osana vaellusta tai viikonloppuretkeä. Kun sain mahdollisuuden osallistua Kalastajan vuosi-ohjelman tekemiseen, tiesin, että edessä tulisi olemaan työntäyteinen puolitoistavuotinen. Tämä aika ohjelman kuvausten parissa on vaatinut lähes kaiken vapaa-aikani, mutta on ollut itselleni sykähdyttävä ja jännittävä seikkailu elämäni poluilla. Pidin päiväkirjaa matkoiltamme ja tässä pieniä lainauksia retkipäiväkirjastani: - Viime tiistaina ajettiin 1200 km Tenolle ja puolikuolleina ryömittiin Jarin kanssa makuupusseihimme rantakoivikkoon rakennetussa laavussa. Kukon laulun aikaan sitten joen rantaan ja Kala-Harrin matkaan. Puolen päivän maissa oli selvää, ettei lohi ollut aloittanut nousuaan jokeen vaan odotti impulssia vielä Jäämerellä Tenovuonossa. Vieheet vaihtoon ja uusi soutu, aurinko lämmitti ja maisema lumosi.........yhtäkkiä maailma räjähti, kun jarru pärähti! Vasemman puolen lohivapa aloitti hurjan tanssin ja jarru huusi vietävästi.....kauneinta musiikkia, laitan sen kohta kännykkäni soittoääneksi:) Kohta lohi jo pyörähti pintaan ja auringon kimalluksessa se näytti valtavan kylkensä ja pyrstö piirsi vanaa hiljalleen virtaavan veden pintaan Lyhyen mutta kiivaan taistelun jälkeen poseerasimme seitsenkiloinen talvikko käsissämme rantapenkalla. Kuvien jälkeen laskimme lohen takaisin rantaveteen, josta se arvokkaasti lipui tavoittamattomiin. Unessani elin vielä kahden päivän seikkailuni uudelleen ja kun perjantaiaamu koitti, olin edelleen pois tästä elämästä. 
Olen O l l i K a n g a s , hääräillyt TV-ammattilaisena iät ajat.
Mutta enemmän kuin tv-mies olen "mettämies." Parhaiten viihdyn retkillä kaikissa maastoissa. Ehkä sen vuoksi olen tehnyt runsain mitoin myös töitä jotka vievät tekijänsä luontoon. Erätulilla on sellainen työ, joka ei aina tunnu työltä. Vuosia Erätulilla mukana olleena on tullut tehtyä ja nähtyä monenmoista. Into asiaan ja aihepiiriin syntyi jo poikasena pohjanmaan lakeuksilla. Ja vaikka monessa olen ehtinyt olla mukana, niin veri vetää aina uusiin seikkailuihin ja luontoon. Sitä kun on jo pikkupoikana vaaninut räkättejä ilmakiväärin kanssa mansikkamaan laidalla, pitää aivan normaalina kaikenlaista saalistamista ja ruokatarpeiden hankintaa tuolta niin sanotusta luonnosta. Saalisliha on täydellistä luomua ja lähiruokaa. Tämän vuoden ylivoimainen ykkönen eräelämyksistäni on toistaiseksi ollut toukokuinen hylkeenpyynti Perämerellä. Metsää ei ollut näkyvissä - upea jäälauttainen auringossa kimaltava meri ja sadat laskemamme norpat jäivät ikuisesti mieleen. Ja löytyihän se harmaahyljekin lopulta. Ymmärrätte, mitä tarkoitan, kun näette retkellä kuvatun ohjelman. Kaikkialla on erilaisia luontoelämyksiä. Niistä kannattaa naatiskella- ja kaikki ekologisesti kestävät keinot ovat hyviä ja sallittuja. Joskus eräretken voi tehdä likimain kaupungin keskustassa. Lähiretkeily on kiehtova laji sekin - siitä on nähty hauskoja esimerkkejä myös Erätulilla-ohjelmassa. Palautetta ja juttuideoita tekijöille voit lähettää palautesivun kautta. |
||||
