 
|
|||||||||||||||||||||||||||
2 0 0 9 L U M I K Ä V E L Y Ä K O L I L L A Koli on yhtä kuin upeat maisemat! Lumikengät ovat ehdottomasti kätevin tapa lähteä ihailemaan samoja maisemia, jotka ovat innoittaneet myös useita kuvataiteilijoita. Retken aikana kivutaan Ukko-Kolille, Paha-Kolille, Mäkrälle ja lopuksi vielä Herajärven maisemiin. Olli Kangasta umpihankeen lähtee johdattamaan kova paikallinen kolmikko. Heikki Hamunen ja Mika Olkkonen liikkuvat tottuneesti paitsi lumikengillä niin myös potkukelkoilla - kelkkailu peilikirkkaalla Pielisellä on upea kokemus. Pielisen jäästä rakentuu vuosittain myös jääsauna, jonka kosteisiin löylyihin retkemme päättyy. Kolia voi lähteä myös tutkimaan neljällä jalalla, islanninhevosen selästä.
JÄÄSAUNA Suomalaisten saunomiskulttuuri on kaikessa monimuotoisuudessaan ainutlaatuista. On puusaunaa, sähkösaunaa, savusaunaa, lauttasaunaa, autosaunaa ja…jääsauna. Miten sauna, joka on tehty jäästä toimii, ja miksi se ei sula? Lieksalainen Tapio Nevalainen talkoolaisineen rakentaa omaksi ja muiden iloksi vuosittain Pielisjärven jäälle jääsaunan. Jääsauna rakentuu suurista jääpaloista, jotka sahataan irti järven jäästä ja laitetaan paikoilleen työkoneiden avulla. Tapiolle ja talkoomiehille jääsaunan teko on useamman päivän mittainen urakka. Seuraamme miten jääsauna rakentuu katon laittoon saakka. Myöhemmin juontaja Olli kangas pääsee valmiin jääsaunan höyryisen kosteisiin löylyihin.
POTKUKELKKARETKI Joensuulainen Mika Okkonen on innokas elämyshakuinen kuntoilija. Hän tekee kuntoilureissunsa mieluummin pidempinä ja luonnon keskellä, kuin peruslenkkeinä pyöräteillä. Pielinen on suuri järvi Pohjois-Karjalassa. Tällä järvellä on erityinen asema Mikan retkissä, sillä hän on kulkenut sen päästä päähän useita kertoja. Toisinaan hän on taittanut matkaa melomalla, toisinaan pyörällä, nyt ensimmäistä kertaa hänellä on kulkuvälineenä potkukelkka. Ei ole jokapäiväinen, ei välttämättä edes jokavuotinen mahdollisuus, päästä taivaltamaan Pielistä pitkin lumettomalla jäällä. Potkukelkat luistavat pitkin Pielisen pintaa jättäen taakseen Kolin vaaramaisemat ja upeat saarijonot. Kuljemme Mikan ja hänen ystävänsä Heikin kanssa Pielisen järven päästä päähän, auringon valaistessa matkaa kirpeässä pakkassäässä.
TALVINEN MAASTORATSASTUS Maastoratsastus islanninhevosilla eli issikoilla on aina hieno kokemus ratsastajille. Miten tilanne muuttuu, kun ratsastusretki tehdään talvella pehmeässä lumessa vaihtelevissa vaaramaisemissa. Eroaako talviratsastus kesäisestä muuten kuin issikoiden kasvattamalla talviturkilla? Mitä ovat tierat? Lieksassa Kolin vaarojen kupeessa on hulppeat maisemat talviselle maastoratsastukselle. Lumi pöllyää hevosten laukatessa hangessa ja välillä onkin hyvä pitää levähdystauko nuotiokahvin äärellä. Seuraamme Eila Turusen johtaman ryhmän maastoratsastusreissua, jossa mukana myös ensikertalainen Marikki. Miten Marikin ensimmäinen ratsastusreissu etenee ja miten häneltä sujuu töltti? Tekikö talvinen maastoratsastus häneen vaikutuksen?
VENEMATKA TUKHOLMAAN Kaunis kesäpäivä kesäkuun lopulla vuonna 2009. Nuori kolmikko pakkaa avovenettä Vuosaaressa lähteäkseen sillä Tukholmaan. Reitti kulkee Helsingistä Porkkalaan, Hankoon, Hiittisiin, Jurmoon, Kökariin, Ahvenanmaalle ja siitä Ruotsin puolelle. Arvioitu matka-aika on noin kaksi viikkoa, säistä riippuen. Matkaan lähtee Anton Kalland (25v.), hänen islantilaissyntyinen vaimonsa Helena (19v) sekä Antonin veli Valter (17v). Anton on kokenut retkeilijä ja veneilijä. Ensimmäisen retken yksin hän teki jo alle 10-vuotiaana, kun hän purjehti jollalla saareen yöksi. Souturetkestä Ahvenanmaalle ja takaisin 18-vuotiaana syttyi kipinä uusiin, pitkiin reissuihin. Hän on matkustanut mm. pienellä veneellä Oulusta Helsinkiin ja Helsingistä Saksaan. Saksan matkalle vuonna 2007 lähti mukaan myös pikkuveli Valter, silloin vasta 14-vuotias. "Olihan äiti vähän huolissaan, mutta isä ymmärsi, sillä hän on itse tehnyt samanlaisia reissuja nuorempana", Valter sanoo. Sen sijaan Helena on lähes täysin kokematon vesillä liikkuja. "Olen ollut perheen kanssa viikon merellä, mutta se oli isolla veneellä, jossa oli hytti ja kaikki. Ei siinä ollut mitään sellaista seikkailua kuin tässä ", Helena kertoo hieman jännittyneenä. Anton ja Valter ovat retkeilleet paljon myös vaeltaen ja taitavat oikeanlaisen pakkaamisen. Mukaan otetaan vain tarpeelliset varusteet, jotka pakataan mahdollisimman pieneen tilaan vesitiiviisti. Päivät venyvät pitkiksi ja siksi veneen kuljettajaa vaihdetaan välillä. Ulkoreittiä avomerellä ajettaessa on luontoa osattava lukea, jotta myrsky ei yllätä kaukana rannasta seilaavaa paattia. "Pienellä veneellä matkaaminen vaatii ainoastaan oikeaa asennetta, sinnikkyyttä, nöyryyttä ja aitoa erähenkeä", pohtii Anton. Kuvausryhmä vastaanotti retkeiljät kolmantena matkapäivänä Hiittisissä. Siellä leiriydyttiin luonnonkauniille kalliorannalle. Paikka oli oivallinen teltan pystytykseen, ruuanlaittoon ja uimiseen. "Jo nyt on tapahtunut monta pientä seikkailua", toteavat Anton ja Helena. Hiittisistä matka jatkui Jurmoon ja siitä eteenpäin. Sää oli erinomainen koko ajan ja perille Tukholmaan saavuttiin tasan kahden viikon kuluttua lähdöstä. VAELLUS NORDKAPPILLE Euroopan pohjoisin kolkka on aina kiehtonut mieliä ja vetänyt väkeä. Ja maailman reunaltahan se näyttääkin- Nordkappin kallio nimittäin. Teemme retken Nordkappille vanhaa reittiä pitkin- veneellä vuonolle ja siitä ylös kavuten. Retkipäivänämme on kyllä näkyväisyys nollassa- tunnelma on silti jännittävä. Mutta manner-Euroopan oikeasti pohjoisin kolkka onkin niemenkärki nimeltään Nordkinn. Sen käymme bongaamassa heiluvassa, mutta kauniissa kelissä.
|
|||||||||||||||||||||||||||
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)