 
|
||||||||||||||||||||||
2 0 0 9 K U H A N J I G A U S K Y R Ö S J Ä R V E L L Ä Jigikalastusta, jigausta, on harrastettu Suomessa jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja se onkin saavuttanut suuren suosion varsinkin merialueilla. Järvellä jigausta pidetään jostain syystä vaikeana, jopa mahdottomana. Tai sitten syynä saattaa olla vain tottumus ja ollaan pidättäydytty perinteisemmissä järvikalastusmuodoissa. Kalastusoppaat Peter Lahti ja Kalle Paavola haluavat osoittaa kaikki epäluulot turhiksi, niinpä suuntaamme kesäkuun alussa Kyrösjärvelle kuhan pyyntiin . Lisäksi ohjelmassa käydään jigaamassa ahventa merellä Vaasan saaristossa sekä pyydetään kuhaa perinteisemmin, uistelemalla. Näin alkukesästä kuha pysyttelee vielä hyvin matalassa, usein 1-2 metrin syvyydessä. Kaikuluotaimella etsitään kovapohjaisia, vaihtelevia alueita. Kaiun avulla todennäköiset kalapaikat löytyvät helposti ja kalastaminen voi alkaa, kunhan ensin ankkuroidutaan oikein. Jigi on kuminen toukkaa, kalaa tai äyriäistä jäljittelevä viehe. Värejä ja malleja, järville ja merille, on valtavasti. Lisäksi niitä voi itse muokata esimerkiksi lyhentämällä tai tussilla värjäämällä. Vartavasten tarkoitetuissa tusseissa on mukana usein myös kalaa houkutteleva haju. Jigauksessa on olennaista se, että jigi päästetään ensin pohjaan ja sitten sitä raahataan pohjaa myöten kelaamalla, esimerkiksi kolmesta viiteen nopeaa veivausta kammesta ja taas annetaan laskea pohjaan. Siimaa tarkkailemalla nähdään, milloin jigi laskee pohjaan. Ja taas muutama tiukka veto kammesta… "Vapaa ja siimaa olisi hyvä pitää samassa linjassa suoraan päin, näin kalan vastaisku tulee suoraan puolalle", Peter Lahti opastaa. Jigiä kannattaa vaihtaa aika ajoin ja näin testata, mikä väri ja malli kulloinkin kalalle maistuu. Kuvauspäivän aikana kalaa tulee jonkinverran, myös muutama ahven ja yksi lahnakin. Alkukesän illat ja yöt ovat kuitenkin kuhan kalastuksen parasta aikaa, niinpä jigausta jatketaan pikkutunneilla saakka.
S P E C I M E N O N G I N T A A V A A S A N S E U D U L L A Varmasti lähes jokainen suomalainen on joskus onkinut - mato vain koukkuun ja onki veteen ja pian kala nappaa. Niinhän se yksinkertaisimmillaan menee. Onkimisestakin on kuitenkin kehitelty erilaisia versiota, erilaisilla välineillä. On koho-ongintaa, kelaongintaa, pohjaongintaa ja specimenongintaa…. Specimenonginta tulee alun perin Englannista. Siinä on kyse suurien yksilöiden saamisesta ja mahdollimman hellävaraisesta vapauttamisesta. Kalayksilöiden halutaan kasvavan suuriksi ja vähenevää kalakantaa halutaan suojella. Kävimme kokeilemassa specimenongintaa kolmen tosionkijan seurassa, toukokuun lopulla Vaasan seudulla, jolloin lahna oli kutupuuhissa. Joella käytössä oli sekä kela- että pohjaonginta. Kelaonginnassa käytetään kohoa, mutta pohjaonginnassa tärppi katsotaan vavan kärjestä tai siitä ilmoittaa siimassa oleva hälytin. Suurin joesta tänään nouseva kala on Juhan n. 1,7 kilon lahna. Jokivarrasta siirrytään Vaasan sisäsaaristoon. Edellisenä päivänä Juha Ojaharju oli jo käynyt rannalla mäskäämässä eli ruokkinut ja houkutellut kaloja paikalle etukäteen. Mäski on sekoitus korppujauhoja, vettä, syöttejä ja hajustetta Mäskäämistä voi kokeilla vaikka omassa mökkirannassa. "Jos vaikka kolmena päivänä samaan kellonaikaan heität pussillisen maissia samaan kohtaan, niin voin taata, että neljäntenä päivänä saat siitä kalaa", Juha Ojaharju lupailee. Koukkuun laitetaan silloin mato, maissi ja mielellään hajustetta. Koukun syötti pitäisi saada aina vielä vähän houkuttelevammaksi kuin mäski. Merellä sää on edellisestä päivästä muuttuneet ja mäskätty paikka on nyt kovin tuulinen.Juha kuitenkin aikoo yrittää saada siitä kalaa, samalla kun Henrik Korkeamäki ja Marko Viita-aho mäskäävät saaren tyynelle puolelle. Hetimiten Juha nostaa ylös noin kilon painoisen säyneen ja sen perusteella miehet odottavat hyvää kalastuspäivää. Toisin kuitenkin käy, säyne jää päivän suurimmaksi kalaksi. Alan harrastajat ovat kehittäneet specimen-kilpailun. Siinä on ideana saada kahdestakymmenestä vaihtoehtoisesta kalalajista kahdeksan mahdollisimman suurta eri lajin yksilöä. Kilpailuun hyväksytään ainoastaan vapavälineillä Suomesta saadut kalat. Saaliskalat kuvataan ja kuvat lähetetään specimenkilpailuun www.kalajuttu.com. Kalalajeille on määritelty painorajat eli millä painolla saa 100 pistettä. Kilpailuaika on koko vuosi.
S O U T U R E T K I L O V I I S A N E D U S T A L L A Aurinkoinen, merellinen retki alkaa upouuden Talvikki-puuveneen laskulla Loviisan Laivasillan satamasta. Vene on malliltaan amerikkalainen klassikko Whitehall ja se on valmistettu oppilastyönä Kuggomissa. Vene houkuttaa paikallisia puuvenemiehiä laiturille ihastelemaan. Mukana veneen neitsytmatkalla on Olli Kankaan ystävä, keittiömestari Jyrki Yli-Uotila. Aamulla Loviisan torilta ostetut vihannekset pakataan mukaan, sillä tarkoitus on valmistaa ruokaa retken määränpäässä, Lehtisensaaressa (Lövö). Ohjelmassa seurataan myös toisenlaista venematkaa, Kallandien parin viikon reissua Helsingistä Tukholmaan sekä kiivetään sumuiselle Nordkappille Pohjois-Norjassa. Olli ja Jyrki lähtevät matkaan ja löytävät sopivan rytmin soutuun. Loviisan vesistössä on runsaasti kareja ja niitä on syytä varoa. Sää suosii ja tunnelma on hyvä. Tottuneet kajakkimelojat tuntevat kuitenkin soudun vaikutukset käsissään ja olkapäissään. Puolessa välissä matkaa ohitetaan 1700-luvulla rakennettu Svartholman linnoitus. Sen jälkeen maisema muuttuu, välillä ollaan avomerellä ja määränpäätä lähestyttäessä saarten välissä on erikoisen näköistä, rikkonaista kivikkoa. Lehtisensaari (Lövö) oli vuoteen 2004 saakka siviileiltä suljettu rannikkotykistön tukikohta. Nyttemmin "Linnakesaari" houkuttelee matkailijoita ja retkeilijöitä mm. monipuolisella maisemallaan ja hyvillä kalavesillään. Armeijasta muistuttavat vanhat rakennukset ja tykit. Jyrki jää sytyttelemään nuotiota, kun Olli lähtee virvelin kanssa kalakeittoaineksia etsimään. "Haukea tulee hyvin, myös säynettä. Viileän veden aikaan sitten taimenta ja loppukesästä hyvänkokoista ahventa", kehuu Linnakesaaren työntekijä Lauri Selenius. Onneksi vieheisiin tarttuu muutama pikkuahven sekä komea hauki, sillä Jyrkin kalasoppa-ainekset odottavat jo kattilassa. Ahvenkeiton lisäksi paistetaan "kivileipää", yksinkertaisesta taikinasta muotoillaan pyöreitä kakkusia, jotka asetellaan nuotiossa lämmenneen kiven päälle paistumaan. Pitkän päivän päätteeksi keitto ja leipä maistuvat, savusauna odottaa, samoin nuotiohauki vielä iltapalaksi. NUOTIOHAUKI OHJE
Nuotiossa kypsennetty hauki tahi telttasaunan kiukaassa - suolaa ja pippuria (tärkeää on suolan määrä: kilolle kalaa 10 g eli 1 % suolaus) - lisää kalan päälle viipaloitua piparjuurta, reilusti voita ja - kääri kala folioon ja kostutettuun sanomalehteen - kypsennetään hiilloksessa. Kivellä paistettua hiivaleipää valitse laaja-alainen tasainen kivi jonka kuumennat hyvin lähellä nuotiota. Siirrä joko kivi tai nuotio noin 30 senttimetrin päähän. Asettele kivi noin 30 asteen kulmaan nuotiota vasten. Puhdista enimmät noet ja tuhkat kivestä esim. kuusen oksalla. Pidä nuotiota hyvin yllä että leivät saavat lämpöä myös nuotiosta. Käännä leivät paistettaessa ainakin kerran. Graham hiivaleipätaikina: Pussi kuivahiiva (12 g) 5 dl täysjyvä vehnäjauhoja 5 dl vehnäjauhoja 1 dl öljyä tai voita 1 tl suolaa 2 tl sokeria 4 dl vettä Lämmitä vesi nuotiolla hieman yli kädenlämmön (tämä siksi että kuivahiiva lähtee käymään). Sekoita hiiva ja vesi. Lisää sokeri, öljy ja suola sekä sekoittele jauhoja vähän kerrallaan kunnes saat kiinteähkön taikinan. Vaivaa taikinaa hieman että saat siihen tarvittavaa sitkoa. Anna kohota peitettynä astiassa vähintään puoli tuntia. Paista kuumennetulla kivellä ohuita leipäsiä. Tämä leipä vie hieman aikaa mutta voit myös kohottaa leipätaikinan leivinjauheella tai hirvensarvisuolalla, jolloin saat heti paistovalmista leipätaikinaa.
|
||||||||||||||||||||||
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)