 
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
2 0 0 9 H Y L K E E N P Y Y N T I Suomessa on kolme eri hyljelajia: norppa, kirjohylje ja harmaahylje. Perämereltä löytyy norppa ja harmaahylje. Norpan kanta kasvaa, mutta laji ei ole vielä metsästettävää. Harmaahyljettä, joka kutsutaan myös halliksi, yritetään saada yleensä kevättalvella, viimeisillä jäillä. "Hylkeet ovat söpöjä. Hylkeet tuhoavat ammattikalastusta." Monilla on mielipide hylkeenpyynnistä. Mutta millainen metsästysmuoto se oikeastaan on? Hylkeenpyynti on vaikea, harvinainen ja vaarallinen metsästysmuoto. Se tehdään yleensä jäällä ja jäälohkareiden välissä. Jää liikkuu koko ajan ja pyytäjän on oltava varovainen sekä ampumahetkellä että muutenkin jäällä liikkuessaan. Hylkeenpyynti on myös pitkää odottelua. Yleensä hylkeet näkyvät vaan pienenä mustana pisteenä, kuten myös kevätjää välillä… Erätulilla ja juontaja Olli lähtee kahden kokeneen hylkeenpyytäjän kanssa merelle toukokuussa, kun jää vielä kelluu Perämerellä. Samassa jaksossa pyydetään halleja myös Ahvenanmaalla, avomerellä. Tuleeko saalista vaikeassa jahtilajissa?
J Ä N I S J A H T I R U O V E D E L L Ä Ruoveden Pajusen kylässä hyörii innokas metsästysporukka, Pajuskylän Eräilijät. Jänisjahti on alkamassa ja kaikkien innokkaimpia taitavat olla useat, erirotuiset koirat. Seuran puheenjohtaja Allan Arponen jakaa porukat ja koirat eri puolille metsästysaluetta. Olli lähtee Mäkisen Jannen matkaan ja he jäävät passiin paikkaan, joka on vuosien varrella osoittautunut hyväksi. Suomenajokoira on heti jäljillä ja ajo alkaa. Innokas haukku kaikuu lumisessa metsässä. "Taitavan koiran seuraaminen on tämän homman suola. Verenkierto lisääntyy suonissa, kun ajo lähestyy ja koira toimii", Janne Mäkinen hehkuttaa. Yksi tässäkin jahdissa mukana olevista koirista on Mette -beagle. Toisaalla ammutaan ensimmäinen laukaus. Tapani Niskonen saa saaliiksi komean valkoisen metsäjäniksen. On tauon ja makkaranpaiston vuoro. Juha Koivu lupaa illaksi omatekoista jänispataa, salaisella reseptillä. Jahti jatkuu, nyt on mm. Mette-beaglen vuoro näyttää ajotaitonsa käytännössä. Pian Tikkamäen Piia ja Petri palaavatkin saaliin kanssa ja pääsevät kertomaan, miten homma oikein meni. Ollin ja Jannen oli tänään tyytyminen "lähellä kävi"-tilanteisiin. Mutta eipä hätää, jahtipäivä oli hieno ja sen kruunaa herkullinen jänispata, kunnon löylyt saunassa sekä tähtitaivas höyryävän kylpypaljun yllä.
BEAGLE Älykäs ja lempeä beagle on tehokas ja sinnikäs koira jänisjahdissa. Kävimme tutustumassa metsästysseurueen yhden beaglen kotielämään. Ähtärissä asuvan Meten emäntä Piia Tikkamäki hallinnoi varsinaista sekalaumaa. Beagle sopii hyvin porukkaan kuin porukkaan ja elää ihmistenkin kanssa samassa laumassa sopuisasi. Beagle on oiva metsästyskumppani, mutta se viihtyy muidenkin koiraharrastusten parissa hyvin. Seurakoiranakin se toimii hyvin - kunhan sille taataan tarpeeksi liikuntaa.
H I R V I J A H T I Kauhajoen Päntäneen kylässä riittää niin hirviä kuin aktiivisia hirvestäjiäkin. Päntäneen metsästysseuran noin 60 jäsentä lähti kauden aloitusjahtiin marraskuisena aamuna, jolloin pehmeä ensilumi puuteroi metsän, mutta myös paljasti hirvien tuoreet jäljet. Porukka jakautui kahteen ryhmään ja ahkeroi koko viikonlopun. Koirat ajoivat hirvet ylös makuupaikoiltaan ja radioliikenne oli vilkasta. Gps-paikantimien avulla seurattiin koirien liikkeitä ja annettiin tietoja passissa odottaville miehille. Hirvijahti kerää miehet (ja jokusen naisenkin) yhteen, jahtiviikonloput ovat kovasti odotettuja. Hyvä niin, sillä onnistuneiden kaatojen jälkeen kookkaiden hirvien siirtäminen on kovaa työtä ja kaikkien panosta tarvitaan. Lopputulos oli kaikkien toiveiden ja odotustenkin veroinen: 15 hirveä!
Riistanhoitotyö Kauhajoella, Päntäneen metsästysalueella liikkuvista peuroista ja hirvistä pidetään huolta ympäri vuoden. Työ jaetaan 40 metsästysseuran jäsenen kesken ja pari kertaa viikossa, viedään heiniä metsään - "ruokapöytä" katetaan peurojen kulkemille poluille. Hirvien hyvää kuntoa edistetään myös nuolukivillä, jotka sisältävät paljon mineraaleja, suoloja, hivenaineita ja vitamiineja. Samalla ohjataan hirvet pois ajotieltä. Metsäpeurajahti Mitä suomalaiset metsästäjät jahtasivat ennen hirveä? Hyvin luultavasti metsäpeuraa, joka sitten kuolikin likimain sukupuuttoon Suomesta. Onnistunut suojeluprojekti ja peurojen istutus Suomenselän alueelle ovat tuottaneet niin hyvää tulosta, että viime vuosina on jo päästy pienessä mitassa metsäpeurajahtiin. Syksyllä 2008 Pohjanmaalle myönnettiin 19 peuran kaatolupa. Metsästäjät pyrkivät ampumaan ensi sijassa pelloille tulevia peuroja. Näin niiden ihmisarkuutta pyritään lisäämään. Kun peurat saadaan pois pelloilta, myös viljelytuhot vähenevät. Peurajahti on jännittävä jahtimuoto, jossa sattuu ja tapahtuu. Metsäpeura on äärimmäisen tarkkakuuloinen, joten äänettömyys on vaatimus numero yksi. Metsästäjälle laji taas tarjoaa meikäläisessä mitassa ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä kellistämään todellisia kruunupäitä. Sellainen osui myös jahtiporukkamme eteen - 25 piikkiä. I L V E S J A H T I J A I L V E K S E N P A N N O I T U S Pääsimme seuraamaan 11 seuran yhteistä ilvesjahtia Mäntyharjulla . Jahti käynnistyy jo edellisinä päivinä, kun metsästäjät raportoivat nähdyistä jäljistä eri puolella aluetta. Varsinaisen jahtipäivän aamuna päätetään keskittyä yhteen ilveksistä, joka on nähty liikkuvan Jäniskylän alueella ja talojen pihoissakin. On vielä täysin pimeää, kun tuoreimpia jälkiä käydään tarkistamassa isomman tien varresta. Päivän valjetessa noin 60-henkinen porukka kokoontuu ja jahtipäälliköt antavat ohjeet ja jakavat passipaikkoja. Sakke, 4-vuotias suomenajokoira ei ole ensimmäistä kertaa ilveksen perässä, siitä kertoo tuore jälki kuonossa. Haavoittunut ilves on innokkaalle koiralle vaarallinen. Metsästäjien päästyä kukin omille passipaikoilleen, alkaa pian tapahtua. Koira on päästetty jäljille ja ilves havaitaan pian tien läheisyydessä. Vain noin 5 minuuttia ajon alkamisesta kuuluu laukaus. Jäniskylän jahtipäällikkö on innoissaan, sillä ampujaksi osoittautuu oma poika, 17-vuotias Markus Lyömiö. Onnistuneen, vaikkakin lyhyen jahdin päätteeksi otetaan kaatoryypyt , tehdään saaliille kunniaa ja paistetaan makkarat. Saalis jää Jäniskylän metsästysseuralle. Todennäköisesti se päätyy täytettynä, upeana muistona seuran yhteisiä tiloja koristamaan. Ohjelmassa seurataan myös ilvestutkimusta, käydään Katja Holmalan (tutkija, Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitos) kanssa ilveksen jäljillä Sipoossa ja Pälkäneellä sekä pannoitetaan nuori ilves Vihdissä.
P I E N P E T O J A H T I Pienpetojen metsästys on oleellista riistanhoitotyötä, sillä kantojen vahvistuessa ja pienpetometsästäjien vähetessä seuraukset näkyvät selvästi mm. kanalintukannan vähenemisenä. Tässä ohjelmassa seurataan luolakoirametsästyksen lisäksi näädänpyyntiä Kauhajoella sekä eläintentäyttäjän työtä. Vantaan Seutulassa toimii aktiivinen nuorten miesten porukka, jotka eivät pelkää työlästä jahtimuotoa. Luolakoirametsästykseen liittyy rohkeiden pikkukoirien lisäksi iso liuta erikokoisia ja -näköisiä työkaluja, jotka kaikki on kuljetettava pesäkoloille. Innokas koira lasketaan pesäkoloon ja kaulapannassa olevaa tutkalähettimen signaalia seurataan maan pinnalla. Se kertoo etäisyyden koiraan, mutta ei sen syvyyttä. Kun koira näyttää pysähtyneen, aloitetaan kaivaminen. Ensimmäisessä kohteessamme supikoira löytyi melko matalasta, vain reilun metrin syvyydestä. Toisessa, alun perin mäyrän kaivamassa isossa luolastossa, miehet joutuivatkin tositoimiin. Koiraa käytettiin luolassa useaan otteeseen varmistamaan, että riista todella on siellä. Kaivuutyötä vaikeutti tiellä oleva suuri kivi, jonka taakse riista pääsi piiloutumaan. Syvyyttä kaivaukselle tuli miehen mitan verran, vajaat pari metriä. Lopulta riista pistää päänsä kuitenkin esiin ja saa kuolettavan laukauksen päähän. Saalis olikin kaikkien yllätykseksi kettu, joka oli ilmeisesti paennut metsästysporukkaa luolaan.
Eläinten täyttö Metsästäjän saalis on aina arvokas ja moni haluaakin säästää ainutlaatuisen eläimen trofeena. Markku Natri Lapualla on täyttänyt eläimiä yli 30 vuotta. Hän kertoo ja näyttää miten esimerkiksi kauniista ketusta tehdään tyylikäs koriste kotiin tai metsästysmajaan.
Näädänpyynti Näädänmetsästys on vaativa laji. Tämä pienpeto löytyy vain talvella jäljittämällä tai loukulla. Pyytäjiä on vähän, sillä tämä harrastus todella vaatii aikaa, vaivaa ja kuntoa. Yksi innokkaista metsästäjistä on Jarmo Nevala, joka hiihtää ja kävelee Pimu-koiransa kanssa joka talvi satoja kilometrejä toivoen löytävänsä eläimen, joka on syönyt alueen koppelot ja oravat.
S O R S A S T U S Alkusyksy on vesilinnustuksen aikaa. Tässä lähetyksessä sorsaa metsästetään niin passista kuin hiipimälläkin. Saaliin noutoa helpottaa hyvin koulutettu koira. Olli Kangas lähtee sorsajahtiin Helsingin liepeille seuranaan metsästävä perhe Sipoosta. Antti Mäkeläinen myös kouluttaa metsästäjiä, niinpä on luontevaa aloittaa päivä harjoittelemalla trap-radalta. Myös Antin poika, 11-vuotias Juho voi nyt harjoitella ensimmäistä kertaa lentävään kiekkoon ampumista. Ennen passiin siirtymistä tarkistetaan vielä lahden poukamassa sijaitseva ruokinta-automaatti, joka sinkoaa vesilinnuille viljaa kahdesti päivässä. Passipaikalla veteen asetetaan sorsakuvat eli kaaveet houkuttelemaan lintuja paikalle. Ilta hämärtyy ja joitain lintuja nähdäänkin, mutta ilmeisesti sää on liian hyvä ja tyyni, sillä ne jäävät metsästäjien ulottumattomiin. Sen verran asia jää harmittamaan, että Olli palaa takaisin toisena päivänä Juhon ja Maria Alhbäckin kanssa. Onni suosii tällä kertaa erityisesti Juhoa, nuori metsästäjä ampuu alas yhden tavin.
Sorsajahti hiipimällä Istuminen sorsapassissa on toisinaan puuduttavaa hommaa. Monin paikoin, etenkin pienvesillä hiivintäjahti tuottaakin parempaa tulosta. Hiipijä suuntaa sopiville sorsamaille hyvin naamioituneena ja verkalleen. Lintujen oletetuille olinpaikoille mennään varovasti, äänettömästi ja huomaamatta. Kun linnut saavat lopulta vihiä vieraasta, ne pomppaavat lentoon ja ovat taitavan haulikkomiehen ja -naisen ulottuvilla. Me lähdimme hiivintäjahtiin Pohjois-Pirkanmaalle Längelmäelle. Useammalla pienvedellä vierailu tuottikin tulosta: paistiksi asti päätyi kolme potraa sinisorsaa. Ja isot parvet jäivät vielä polskimaan kortteikkojen suojiin. Noutavan koiran koulutus Noutavia koirarotuja on kuusi. Niistä metsästäjien suosima on erityisesti labradorinnoutaja, koska sen kouluttamista pidetään varsin helppona. Mutta kaikista noutajaroduista saadaan kelpo metsästyskoira, kunhan töitä jaksetaan tehdä. Olipa kyseessä mikä koira tahansa, sillä pitää saada ensin perustottelevaisuus. Jos koira säntäilee sinne tänne, siitä ei ole oikein metsäkoiraksi. Paikallaan pysyminen on ehdoton välttämättömyys. Hyväsukuista noutajaa ei juurikaan tarvitse opettaa noutamaan, se on sillä verissä. Mutta linjalle lähetys, noutosuuntien kouluttaminen vaativat jo työtä. Monesti haastavin osa koulutusta liittyy saaliin luovuttamiseen. Kovan metsästysvietin omaava koira omii helposti saaliin tai sitten se tipauttaa sen kaksi metriä ennen isännälle luovuttamista. Jälkimmäisessä tapauksessa haavakkolintu livistää usein karkuun. Hiljalleen koiraa viedään haastavimpiin maastoihin. Erityisesti sorsajahdissa olot ovat usein vaativat; sankkaa kaislikkoa, mutapohjaa ja upottavaa liejua. Mutta sielläkin koira saadaan toimimaan. Mutta kouluttajalta se vaatii työtä ja sinnikkyyttä. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)