 
|
|||||||
|
Kalastajan vuosi - L A P I S S A ! Kalavuosi Lapissa aloitetaan hienoimmilla Lapin maisemilla, Kilpisjärveltä suunnaksi otetaan Pitsusjärvi Haltitunturin juurella. Toinen toistaan hienompi tunturi ja silmänkantamattomat lumimaisemat siivittävät matkantekoa ja oppaat Köpi Pietikäinen ja Markku Malinen neuvovat kalapaikat. Komeita harjuksia ja hienon hienoja rautuja nousee jään päälle ja päästäänpä tunturissa myös tuiskua pakoon. Pilkkiminen ja kalojen bongailu arkissa on hieno elämys. Kesäkuussa suunnistetaan vielä ylemmäs, Tenojoelle lohen pyyntiin. Veneeseen saadaan soutajaksi Harri Matikainen ja hänen seurassaan ei aika käy pitkäksi - siitäkään syystä, että kalat löytyvät yleensä huikealla prosentilla. Nytkin räikkä laulaa ja siima viuhuu niin meritaimenien kuin lohienkin kiidättämänä. Elokuussa hypätään Sevettijärvellä vesitason kyytiin ja koneen nokka käännetään pohjoiseen, Kaldoaivin erämaahan, kauas kaikesta. Komeiden maisemien keskelle saadaan oppaaksi harjusguru Ari Savikko ja melkoiseen kalan pesään osuttaankin. Lokakuussa kohteena on Lapin järvien helmi, Inarijärvi. Paavo Nevalainen lähtee oppaaksi ja vaikka pulmallinen kalasyksy on haaste, niin monta kalaa käy silti veneessä. Isot loistavat tällä kertaa poissaololla mutta onneksi naapuriveneet vähän paikkaavat pulmaa. Vuosi osoittaa, että Lappi on maineensa veroista kalaseutua. Lapin kalahulluus on iskenyt!
Ote Mika Soramäen päiväkirjasta: Tuuli vei minut pohjoiseen jo perjantaina ja siitä lennostahan muodostui taas yksi unohtumaton kokemus mieleni muistikirjaan. Hektisen työviikon jälkeen löysin itseni yht`äkkiä maailman hiljaisimmasta ja sillä hetkellä kauneimmasta paikasta solisevan veden ääreltä. Pystytimme Arin ja Jarin kanssa telttamme jylhän kallion suojaan tasaiselle jo ruskan punaamalle jängälle allamme kutsuva kirkasvetinen koski. Kalliolta avautui upea lappilainen karu maisema pyöreine tuntureineen, lompoloineen ja jänkineen - ja se vesi, äkkiä teltta pystyyn, nokikahvi porisemaan, eväät reppuun ja joelle! Taisi olla viides heitto, kun ensimmäinen harjus taivutti vavan luokille ja valtava sateenkaarimainen selkäevä rikkoi veden pinnan suvannossa. Se silmän räpäys, kun kala nappaa, on tunne jolle ei ole sanoja. Tässä jatkuvassa hurmiossa elin sen illan, seuraavan päivän ja vielä lyhyessä unessani seuraavan yön. Sunnuntaina palasin sitten ihmiselämään, kun patikoimme Kolmosjärville Norjan rajalle. Matkalla nautimme kultaisia hilloja ja kalastimme siellä täällä. Maisemat olivat henkeä salpaavat. Illalla valmistimme maittavan illallisen leirissä ja nautimme kuksallisen tai kaksi kuivaa itävaltalaista valkoviiniä palan painikkeeksi. Maanantaiaamuna pyysimme vielä lentäjäpojalle muutaman harjuksen evääksi. Veden irrottaessa otteensa vesitason kellukkeista kaikki oli jo mennyttä, muistoina mielessä. > Takaisin |
|||||||
)
)
)
)
)