Kuinka estää nuorten kolareita?

paljoa en "jaksa" kertoo.
Oli pitkä loiva alamäki, painoin kaasun pohjaan ja käänsin t-risteyksessä oikealle, renkaiden pito petti ja en pysynyt edes ratissa kiinni, "suojelusenkeli" oli mukana, kun yhtään ei tullut vammoina vaikka auto meni joka puolelta rusinaksi.

En ollut koskaan ennen ajanut siihen edes 70km/h, nyt yli 120.
Olisi pitänyt ainakin harjoitella ja lisätä nopeutta hieman joka kerta, olin vain silloin hyvin tyhmä, päätös tuli alle minuutissa.
Silloin 18v, nyt 62v se oli onneksi silloin jossa olen autoa kolhinut, onneksi opin, siitä lähtien on olut aina, varsinkin pimeällä ajaen jotain varaa pieneen yllättävään.

Kaverini ajoi 60 km pimeän aikaan ja oli tiiliskivi tiellä, ei pystynyt onnistuneesti väistämään, on ollut pyörätuolissa ja 30 vuotta.

Mitä pitäisi ymmärtää, sananlasku "kukaan ei ole seppä syntyessään" pitää paikkansa, jokaisen asiaan pitää oikeasti ja kauan opetella jotta osaisi sen sen asian, toiminnan.
Oli kyseessä englannin kieli, narulla kävely, autolla kaahailu, tai mikä vaan.

Päivittäin autolla liikkuessani olen pannut merkille jatkuvasti toistuvan erään suuren kysymerkin?
Ajelimmepa taajamassa tai maanteillä on minulle tai kyydissäolioijoille jatkuvasti epäselvää että MIKÄ NOPEUSRAJOITUS kulloinkin on voimassa?
Kaikenmaailman muita suojatie-, pysäköintikielto-, ym. liikennemerkkejä on taajamissa satoja suhteessa siihen että näkisi eds yhden nopeusrajoitusta osoittavan liikennemerkin.
Kun muutama vuosi takaperin opetin itse kolmelle lapselleni ajokortin Hyvinkäällä niin jo tuolloin havaitsin ettemme kumpikaan olleet opetustilanteessa läheskään aina selvillä sallittusta nopeusrajoituksesta.
Koska Hyvinkäällä niinkuin monissa muissakin taajamissa on taajamaan tultaessa aluenopeusrajoitusmerkit mutta kun me olemme jo taajamn sisällä ja koska siellä taajamassa on kuitenkin eri nopeuksisia katuja 30, 40, 50 ja jopa 60kmh saimme jatkuvasti olla kaulapitkänä kurkkimassa sivukatujen nopeuksia ja jos se oli vaikkapa 30 niin siitä voinee päätellä että tämä meidän katu kuuluu 40 alueeseen, melko loogidta eikö?
Jos noita 30, 40, 50, 60, 70, 80 ja 100 olis oikeesti vaikka edes joka toisessa korttelissa niin kyllä se varmasti painuu silmien kautta sinne takaraivon ja käpyaivon sopukoihin mustuttamaan että äläpäs paina sitä kaasua.
Koska katuluokan parannus helposti panee olettamaan että tässä voi myös ajaa kovempaa on merkki tällaisessa paikassa paikallaan.
Eikä se liikennemerkkien asentaminen ole sen kalliimpaa kuin niiden muidenkaan "turhempien " merkkien pysttäminenkään,sen uuden merkinhän voi riinnittää nimenomaan niihin "turhempien" merkkien tolppiin ja voi samantien jättää ne kauheat HIDASTETÖYSSYT kokonaan pois.
Olen aivan varma että koska nuoret ja miksei vanhemmatkin pakostikkin ottavat nämäkin merkit huomioon niitä jatkuvasti nähdessään, humaavathan he muutkin rajoitukset ym. opasteet.
Taajamien ulkopuolella eli maantiellä ongelma on aivan sama voin ajella kymmeniä kilometrejä näkemättä yhtään nopeusrajoitusta osoittavaa merkkiä, joten MERKKEJÄ RUNSAASTI LISÄÄ makso mitä makso, koska onnettomuuksien vähentymisen myötä ne saadaan korkojen kera takas.

Mielestäni voitais soveltaa ameriikan mallia, ettei nuoret sais ajaa ja/tai kyydittää muita jossain määrätyllä aikavälillä vuorokaudessa, eli yöllä. Tämä sääntä voisi olla voimassa vaikkapa pari ensimmäistä vuotta kortin saannista.
Näin loppuisi kerralla monia kuntakeskuksia ja asukkaita raivostuttava lähes jokaöinen ralli ja renkaitten poltto.
Saattaisi siinä sivussa säästä jokunen henkipahakin.

Jo monta vuosikymmentä saman aiheen käsittely jatkuu ja jatkuu: miten saada vastuuttomat narsistit kuriin liikenteessä. Lääke on yksinkertainen. Lisätään valvontaa poliisien toimesta. Ei peltipöntöillä, vaan aidoilla ja oikeilla poliiseilla. Pelkkä poliisien näkyminen katukuvassa auttaa hillitsemään holtitomuutta teillä.

Omalla asuinalueellani useimmilla teillä on neljänkymmenen aluerajoitus. Päivällä ajetaan jo kuuttakymppiä, illan hämärtyessä vauhti vain kiihtyy; kuitenkaan en kertaakaan ole havainnut poliisivalvontaa. On yhteiskunnan edun ja turvallisuuden mukaista lisätä valvontaa ja tätä kautta vähentää ylinopeuksia. Lisääntynyt valvonta maksaa itsensä moninkertaisena takaisin, muunmuassa vähentyvien onnettomuuksien, loukkaantumisten ja niistä säästyvien kulujen muodossa.

Nykyään yhä vähentynyt valvonta on monikertaistettava. Kellä on vastuu?

Shokkihoito osaksi autokoulua. Kun näkee ihan livenä kolariauton, kuulee siihen liittyvän tarinan, niin alkaa ajattelemaan. Jo senkin näkeminen, millaisesta romukasasta voi selvitä elossa turvavyössä, voisi auttaa.

Uskon vakaasti, että jos nuori saa kohdata liikenneonnettomuuksissa vammautuneita sairaaloiden kuntoutuslaitoksilla, jotka hikeä ja verta valuen opettelevat uudelleen kävelemistä tai puheterapeutilla olevia vammautuneita, jotka opettelevat uudelleen puhumaan ja artikuloimaan, niin se ei voi olla vaikuttamatta. Ehkäpä nuori ajattelee hiukan tarkemmin, kannattako sittenkään riskeerata mahdollisesti koko loppueläämäänsä vain sen vuoksi, että haluaa tehdä vaikutuksen johonkin tai sen vuoksi että joku ajotavallaan yllyttää häntä kisaamaan yleisellä tiellä kanssaan.

Tiedetään...tiedetään; "Eihän minulle mitään voi tapahtua." Mutta kun tapahtuu. Ja silloin kun se todella tapahtuu, et kerkiä edes yhtä ajatusta ajattelemaan loppuun.

Olen omakohtaisesti kokenut kaiken tämän. Tuon naivin ajattelutavan, jonka seurauksena otin aina aivan liian paljon riskejä, mutta ajattelin, että minulle ei tapahdu mitään. Muille voi ehkä tapahtua, mutta ei minulle. Aivan kuin olisin jossakin iskunkestävässä vakuumipakkauksessa, joka ei koskaan vanhingoitu. Näinhän se ei todellisuudessa tietenkään ole.
Tuo naivi asenne liitettynä aivan hulluun nopeuteen...ja tulos oli vain ajan kysymys.

Olin vain 22-vuotias, kun elämäni muuttui kolarin seurauksena, aktiivisesta nuoren miehen elämästä vammaisen elämäksi, jossa ei ole ollut montaakaan päivää ilman kipuja. Jos nuori tietäisi miten pitkä tie vakavasta liikenneonnettomuudesta on takaisin edes suht. normaaliin elämään, niin uskon että moni onnettomuus voitaisiin välttää.

Kun nuori näkee minut, hän kuuntelee minua, sillä jo ulkonäköni kertoo hänelle, että olen käynyt läpi jotakin sellaista, jota tuo nuori ihminen tuskin haluaa läpikäydä ja jota itse en haluaisi kenenkään toisen joutuvan käymään.

On hyvä kun tästä asiasta puhutaan. Nuorten asennetta pitäisi saada muutettua niin, että he eivät toistaisi samoja virheitä, jota minä olen tehnyt.
Vasta sairaalassa, liikuntakyvyttömänä ja omia kyyneleitäni niellen, sain sellaista asennekasvatusta, jolla asiat loksahtivat paikoilleen. Mutta nain pitkälle asioiden päästäminen on mitä suurinta tuhlausta, monessakin mielessä.

80 lätkä oli joa aikanaan täysin tyhjäpäinen idea. Suomen tiet ovat vielä nykypäivänäkin siinä kunnossa,että ne tiet joihin on merkitty 100 kilometrin maksimi tuntinopeus ovat melko suoria,pinnoite on hyvässä kunnossa ja risteysaluetta ei ole välittömässä läheisyydessä. Mikäli jokin noista kolmesta seikasta muuttuu "alaspäin" laksee noupeusrajoite heti. Mielestäni suoraa,hyväkuntoista tietä ajaakseen ei tarvitse vuosien ajokokemusta ja tälläisisllä tieosuuksilla 80 lätkäläinen on hidasteena,aiheuttaa ylimääräisiä ohituksia ja näin ollen vaaratilanteita. Tämähän oli yksi syy miksi lätkästä luovuttiin.

Huomattavasti loogisempi idea olisi nuoretn kuljettajien autoon kiinnitettävä kolmio tsm. joka olisi merkkinä tuoreesta kuljettajasta. Tästäkin on ollut arveluita,että kyseinen kolmio olisi osalle kuljettajista "pakollinen ohitusmerkki". Nämä ohittajathan olisivat silloin niitä "vuosien ajokokemuksen omaavia" kuljettajia. Saman kaltaiset kuskithan niistä 80 lätkäläisistä päästelivät väkiselläkin ohi,vaikka kyseisellä tieosuudella olisikin 80 tai vaikka 60 kilometrin tuntinopeusrajoitus.

Ameriikan yhdysvalloissahan tuoreilla kuskeilla on erityisiä säännöksiä. He eivät esim. saa ajaa pimeällä tai eivät saa ajaa autoa koti osavaltionsa ulkopuolella. Hyvä sinällään,mutta aika iso osa näistä viime aikojenkin nuorten kuljettajien onnettomuuksista on sattunut suht hyvissä olosuhteissa ja suht. lähellä kotia. Näin ollen se 80 lätkäkään ei olisi paljoa auttaanut vaan ainoat seikat jotka olisvat auttaneet olisivat olleet reilusti hitaampi tilannenopeus tai auton jättäminen kotiin.

Jos yksinkertaisesti ajatellaan mitä on autolla ajaminen kännissä tai/tai ajaminen hirmuista ylinopeutta? Yksinkertaisesti se on tyhmyyttä. Sairaudesta sun muusta voi runoilla,mutta jos minulla on sairaus jonka hoidon laiminlyön toistuvasti,moni rattijuoppo on rikoksen uusija,niin olenko silloin tosiaan tehnyt kaikkeni sairauteni kanssa elämiseen muita/itseäni vahingoittamattomalla tavalla? Maailma on kautta historian ollut sellainen,että tyhmyydestä sakotetaan,on kyse sitten tyhmänrohkeudesta,välittämättä jättämisestä tai vain tietämättömyydestä. Vaika maailmaa kovasti yritetään kehittää sellaiseksi,että yksilön tarvitsisi ottaa entistä vähemmän vastuuta itsestään ja tekemisestään niin vanha "tyhmyydestä sakotetaan" sääntö vielä toimii.

Jos nuori,tai kuka tahansa,ajaa autolla metsään huimaa ylinopeutta ja/tai reilussa humalatilassa niin syyllistähän ei tarvitse kaukaa etsiä. Ainut seikka mikä tapauksessa erityisemmin harmittaa on se jos samassa yhetydessä joku sivullinen joutuu kärsimään.

Isompi kysymys onkin se miksi tämänkaltaiset seikat ovat nuorten miesten ongelma. Toteaisin kuitenkin ,että hyvä homma että asia on niin. Tasa-arvon kehittyminen on jo saanut naisten tupakoinnin nousemaan,naiset käyttävät enemmän alkoholia ja toivonkin ettei tasa-arvo kehittyisi koskaan siihen pisteeseen,että naiset pääsisävt tässäkin ongelmassa tilastoon mukaan.

Hullua on myös se miten rattijuoppoudesta on tullut miltein yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Eipä nuo rattijuopot näytä kummemmin asiaansa häpeilevän. Sehän johtuu ihan lähiympäristön suhtautumista asiaan. Mikäli läheiset tuomitsisivat asian jyrkemmin ja rattijuoppous olisi yleisesti yhteiskunnan eräs halveksituimmista seikoista oli kynnys isompi. Ainakin siihen toiseen rattijuopputeen.

Nuorten vauhdinhurman kokeiluun pitäisi järjestää turvalliset puitteet. Jokaiseen lääniin moottorirata ja suurinpiin useampi. 70-luvulla oli jokaisessa pohjoisen kaupungissa jäärata, jossa saatoi käydä kokeilemassa vauhdin hurmaa. Radalla saattoi kokeilla rajojaan, niin ettei vaarantanut liikennettä. Miksi kukaan ei aja moottoriratoja, vaan halutaan saada liikenteeseen kahden kerroksen väkeä. Muistan 70-luvulta, kun 80-lätkäläisiä pidettiin liikenteen "apukoululaisina".

Suomeen tarvitaan lisää ajoharjoitteluratoja ja autokoulun kautta kannustusta ajoharjoitteluratojen käyttöön. Vaikka autokoulussa on jo lyhyt liukkaankelin ajoharjoittelu ajoradalla, niin ei se riitä kaikille kuskeille. En väitä, että nämä niin sanotut "bileistä/baarista/jne kotiin" matkat voitaisiin jotenkin koravata rata-ajolla, sillä näitä rehvastelureissuja, joilla usein esitellään omia ajotaitoja alkoholin tai jonkun muun päihteen alaisena tulee aina olemaan. Puhunkin nyt toisen yhtälailla vakavasti otettavan ryhmän puolesta.
Nuoria jotka haluaisivat näyttää, kokeilla ja parantaa ajotaitojansa on liikkeellä paljon. Ainoa ongelma on, että laillisia ajoratoja ei maastamme löydy montaakaan. Suomalaiset ovat moottoriurheiluhullua kansaa ja suomalaisille, kuten Suomi expressin ohjelmassakin todettiin, uutisoidaan paljon moottoriurheilua ja esimerkiksi monilla kanavilla on omat moottoriurheiluun erikoistuneet ohjelmansa. Silti moottoriurheilun harjoittaminen on ralli- ja formulakuskeistaan tunnetussa Suomessa hankalaa ja kallista.
Ehdottaisinkin siis, että Suomeen rakennettaisiin joko valtion/kunnan rahoilla/rahoittamana tai ykstyisesti ajoratoja, joille pääsisi pientäkorvausta vastaan ajamaan, vaikkapa kierroksen tai kaksi. Teillä kolareista aiheutuvien kulujen määrä on loppujen lopuksi huomattavasti suurempi kuin parinsadan metrin pituisen asfaltti ja/tai sorapäällysteisen radan rakentaminen ja ylläpito. Myös henkisetkulut ovat pienemmät, jos nuoret kolaroivat radalla valvotussa ympäristössä, kuin että yöllä joillain pikkutiellä.
Suomessa laiton katukilpa-ajaminen on muuhun maailmaan verrattuna merkittävän vähäistä, kun otetaan huomioon suomalaisten kiinnostus moottoriurheilua kohtaan, mutta silti sitä löytyy hieman ja oman arvioni mukaan se on kasvamaan päin. Esimerkiksi Japanissa laittomia katukilpa-ajoja on saatu vähennettyä, kun on tehty lisää ratoja joilla pääsee kisaamaan laillisesti (Japanin monimuotoista moottoriurheilukulttuuria on kuitenkin vaikea verrata Suomen moottoriurheilukultttuuriin). Voisimmekin siis Suomessa kerrankin olla edelläkävijöitä rakentamalla oikein verkostoutuneen ja toimivan rata-ajokulttuurin. Sellainen "Radoilla ajotaitojaan harjoittelevat suomalaiset" idea sopisi myös hyvänä brändinä Suomelle.

Olen tainnut aina kuulua näiden "kaahareiden" joukkoon. 12-vuotiaasta asti olen jääradoilla rällännyt, ja 18-vuotiaana meno oli sellaista että nyt jos jonkun näkisin samalla tavalla kaupungissa ajavan niin turpaan pitäisi vetää.
Siinä ei ainakaan minun kohdallani ole tarvinnut kavereille niinkään näyttää, siitä kun vaan saa niin kivat "kicksit". Adrenaliini nousee pilviin ja silleen.
Voisin sanoa että nyt viimeinkin on löytynyt lääke tuohon kaahailuun, MOOTTORIRATA!! Siellä saa "kaahata" siihen malliin että siinä huomaa ettei kadulla oikeasti pystykään kaahata.
Radalla ei tarvi varoa ojia, mummoja, routavaurioita, poliisia, eikä miljoonaa muuta asiaa.
Siinä voi sitten vaikka ottaa kavereiden kanssa pientä leikkimielistä kisaa kierrosajoista, eikä tarvitse vaarantaa ketään.
Moottoriratoja lähelle kaikkia suurempia kaupunkeja, ja kohtuu mahdollisuus päästä sinne "siviiliautolla". Siinä teillä on hyvä lääke ongelmaan.
Idioottimaiset rajoitukset ei siihen kyllä auta vähääkään.
Itseä hieman harmittaa kun 30-v tärähti mittariin ennen kuin tuo rata-ajo tuli vastaan. Että se siitä 20-v ikärajoista, osaa ne kaahata hieman vanhemmatkin.
Hiljaa en tosin aja vieläkään, mutta 70% on ylimääräisestä vauhdista pois, neljän rata-ajokerran jälkeen. Että kyllä tämä lääke toimii nopeasti.
Esim. Ouluun on kuulemma rataa suunniteltu, ja kyllä sen kokoinen kaupunki jo rataa kaipaakin. Kuuluu selvästi puutelistalle.
Kiitos ja kuulemiin...