"Stressi iskee,selkä hajoaa ja uni ei tule." Näin ohjelmatiedoissa kerrottiin äsken tulleen Voimalan sisällöstä. Selkäkivusta kärsivänä ja siitä syystä yöni huonosti nukkuvana asetuin telkkarin eteen ja informoin asiasta myös monelle samasta ongelmasta kärsivälle ystävälleni. Mitään konkreettista kipestä selästä ei tullut koko ohjelmassa. Joogasta puhuttiin,aivobickistä ja unettomuudestakin jotain.
Mihin jäi selkä?
Itelläni se muistuttaa olemassaolostaan nytkin. Eipä taida ensi yönä uni löytyä. Toivottavasti ensiviikon fysiatri on hivenen avuliaampi.
Olen itse väkivaltaperheestä, jossa tasapainoton äitini oli ns. kuritusväkivallan käyttäjä. Jostain kumman syystä minä nuorimpana säästyin kovimmalta väkivallalta mutta kolme vanhempaa sisarustani kärsivät koko lapsuutensa hakkaamisesta. Kun hakkaaminen on jokapäiväistä, siitä tulee "normaali" asia, eikä siihen perheen sisällä enää osata puuttua eikä ole voimiakaan. Lapset eivät pysty lähtemään turvakotiin vaan tarvitsisivat ulkopuolista apua väkivallan huomaamiseksi ja lopettamiseksi. Äitini lopetti lapsiensa hakkaamisen vasta, kun isoveljeni ja siskoni olivat niin isoja, että pystyivät antamaan takaisin. Olen kiitollinen siitä, että nykyään voidaan julkisesti perheväkivallastakin puhua ihan avoimesti ja monet ovat kertoneet omista lapsuuden kokemuksistaan kuritusväkivallan uhrina. Perheiden sisäisiin asioihin on aina hyvin vaikeata puuttua, mutta joitain keinoja pitäisi keksiä lisää, jotta väkivalta, etenkin lapsiin kohdistuva, saataisiin loppumaan täältä "lintukodostamme".
Edellä olevalle reserviläiselle:Opeta poikasi pitämään puolensa,voi olla vaikeeta,kun olette niin väkivallaton suku. Jos jo koulussa kiusataan,tulee satavarmasti jatkumaan työelämässä.Mitäs suku sitten tekee? Kehutte toisianne ja haukutte exiänne?Käpylän Pyöveli oli oikeassa Tonyn suhteen,valitettavasti.Pyöveli "haastoi" isänsä,kuten minäkin,mut myöhemmin annoin paskan olla. Väkivalta ei ole lisääntynyt,mutta nykyään tönäisyt,haistattelut yms. ja raastuvassa tavataan.Ennen tappeluista joutui korkeintaan yöksi putkaan,jos ei ollut teräaseita yms. käyttänyt. Laiton uhkaus,lievät pahoinpitelyt yms olivat myös sellaisia mitä poliisi ei lähtenyt viemään oikeuteen,mutta muistivat kyllä antaa "sakinhivutusta". Väkivallan ei tarvi olla mikään itsetarkoitus,mutta mun mielestä ei ole mies eikä mikään, jos suosiolla turpaansa ottaa.Sillä usein toinen osapuoli on tuiki tuntematon elvistelijä ja haluaa voimiaan mitellä, ja tälläisiä on valtaosa rosis jutuista. Perheväkivalta niin henkinen ja fyysinen on eri juttu.Joku viisas on sanonut: Köyhyys on pahinta väkivaltaa! Ulkoilkaa,mooiii...
Toinenkin yhdistävä piirre tuli mieleen. Sikäli kuin tiedän, ja lähisuvusta tiedän varmasti, vitsaa on meikäläisillä ollut tapana säästää. Itse sain kerran, silloinkin lähinnä vertauskuvallisesti äidin kädestä ja todella aiheesta, ja sentään olen 1950-luvun lapsia. Väkivallalla kasvattaminen ei liene hyväksi, vaikka ei ehkä olekaan täysin varmaa, että väkivaltainen kasvatus aina tuottaa väkivaltaisia lapsia.
Media ml. YLE lyö tässä aiheessa ehkä vähän yli. Suomessakaan ei ole kysymys yhtenäisestä väkivaltakulttuurista, vaan joidenkin pienehköjen piirien tai sukujen tms. rajatusta, ikävästä ja ympäristöä haittaavasta ongelmasta. Tässäkin pätee 20/80 tai jopa 10/90 sääntö.
Olen itse kotoisin ympäristöstä, jossa ei paria poikkeavaa naapuria lukuunottamatta ollut havaittavissa minkäänlaisia väkivallan ilmentymiä. Lähimmässä suku-, ystävä ja tuttavapiirissäni ei ole ilmennyt milloinkaan sen enempää fyysistä kuin henkistäkään väkivaltaa, eikä varsinaista naisten sen enempää kuin miestenkään alistamista, pl. mahdollisesti narsistiksi luokiteltava ex. puolisoni käyttäytyminen ja joidenkin pahimmin puberteetin vaivaamien koulukavereiden keskinäiset nahistelut.
Itsellä ikää 54, perimätiedostakaan ei löydy varsinaisia väkivallan ilmentymiä muutamien esi-isien sotareissuja lukuunottamatta. Myös omat ja lähisukulaisteni lapset näyttävät jo päässeen tai pian pääsevän aikuisikään merkittävää väkivaltaa kohtaamatta, vaikka toinen pojistani joutui joksikin aikaa koulukiusaajan uhriksi.
Väkivallattomuudessa ei voi olla kysymys sosioekonomisesta taustastakaan, meitä jokseenkin väkivallattoman suvun ja ystäväpiirin jäseniä kun löytyy kansakoulun käyneestä duunarista melko korkeassa asemissa oleviin virkamiehiin ym. yliopistotason koulutuksen hankkineisiin ammattilaisiin. Osa on syntyisin maalta ja osa kaupungista ja kotoisin pääosin Itä-Suomesta, missä on kuitenkin vuosisatojen mittainen sotahistoria. Yllättävänä yhdistävänä piirteenä on vielä yht'äkkiä mieleen tullut seikka, että osa meistä on kirkosta eronneita ja loput ns. tapakristittyjä, jos sillä nyt on sitten mitään merkitystä.
Nykyisestä asuinympäristöstä noita väkivaltareppanoita kyllä löytyy, mutta kanssakäyminen heidän kanssaan ei ole onneksi kovin usein välttämätöntä eikä kiinnosta muutenkaan.
"Kieli on kuin miekka, joka iskee suoraan sydämeen". Nainen on taitava käyttämään kieltään. Iskemällä miehen henkisesti "arkaan paikkaan" hän saa vihan syttymään paremmin kuin mies vastaavassa tilanteessa.Kun puhutaan miehen fyysisestä väkivallasta, on syytä varottaa naisia pitämään kielensä kurissa. Kun mukaan tulee alkoholi, mikään ei pidättele enää. On liian myöhäistä.
Hei, kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta joka valotti tätä väkivltaaihetta monelta näkökulmasta. Vaiettu naisten väkivaltaisuus tuli hyvin esille. Asia on niin että puhumalla saa tuloksia kaikkiin ongelmiin, joskus toinen osapuoli ei suostu siihen koska menettää valtansa. Kouluissa olisi hyvä opettaa hyviä elämäntapoja ja antaa oppilaille tilaisuus kertoa vaikeista kotioloista.
Jatkakaa samalla tyylillä.
Mistä voimalan saa takaisin?
Vastaavaa ei ole .
Tämä on kuin asioisi s-marketissa tai muussa vastaavassa lyhyttavarakaupassa; EI KUULU ENÄÄ VALIKOIMIIMME
Miten niin?
Paras katsoa tulevaa tuotantokautta odotellessa vaikkapa youtubea
End of nations - osa VI
Pääsee vaalitunnelmaan ainakin.
Juttu kulki kivasti. Pidin kovasti psykologin tiikerivertauksesta. Vaimoni pitää minua virtahepona.
"Stressi iskee,selkä hajoaa ja uni ei tule." Näin ohjelmatiedoissa kerrottiin äsken tulleen Voimalan sisällöstä. Selkäkivusta kärsivänä ja siitä syystä yöni huonosti nukkuvana asetuin telkkarin eteen ja informoin asiasta myös monelle samasta ongelmasta kärsivälle ystävälleni. Mitään konkreettista kipestä selästä ei tullut koko ohjelmassa. Joogasta puhuttiin,aivobickistä ja unettomuudestakin jotain.
Mihin jäi selkä?
Itelläni se muistuttaa olemassaolostaan nytkin. Eipä taida ensi yönä uni löytyä. Toivottavasti ensiviikon fysiatri on hivenen avuliaampi.
..teennäisiä ajatuksia. Ainakin 20.1. tulleessa ohjelmassa. Hazardin ystäviä?
Olen itse väkivaltaperheestä, jossa tasapainoton äitini oli ns. kuritusväkivallan käyttäjä. Jostain kumman syystä minä nuorimpana säästyin kovimmalta väkivallalta mutta kolme vanhempaa sisarustani kärsivät koko lapsuutensa hakkaamisesta. Kun hakkaaminen on jokapäiväistä, siitä tulee "normaali" asia, eikä siihen perheen sisällä enää osata puuttua eikä ole voimiakaan. Lapset eivät pysty lähtemään turvakotiin vaan tarvitsisivat ulkopuolista apua väkivallan huomaamiseksi ja lopettamiseksi. Äitini lopetti lapsiensa hakkaamisen vasta, kun isoveljeni ja siskoni olivat niin isoja, että pystyivät antamaan takaisin. Olen kiitollinen siitä, että nykyään voidaan julkisesti perheväkivallastakin puhua ihan avoimesti ja monet ovat kertoneet omista lapsuuden kokemuksistaan kuritusväkivallan uhrina. Perheiden sisäisiin asioihin on aina hyvin vaikeata puuttua, mutta joitain keinoja pitäisi keksiä lisää, jotta väkivalta, etenkin lapsiin kohdistuva, saataisiin loppumaan täältä "lintukodostamme".
Edellä olevalle reserviläiselle:Opeta poikasi pitämään puolensa,voi olla vaikeeta,kun olette niin väkivallaton suku. Jos jo koulussa kiusataan,tulee satavarmasti jatkumaan työelämässä.Mitäs suku sitten tekee? Kehutte toisianne ja haukutte exiänne?Käpylän Pyöveli oli oikeassa Tonyn suhteen,valitettavasti.Pyöveli "haastoi" isänsä,kuten minäkin,mut myöhemmin annoin paskan olla. Väkivalta ei ole lisääntynyt,mutta nykyään tönäisyt,haistattelut yms. ja raastuvassa tavataan.Ennen tappeluista joutui korkeintaan yöksi putkaan,jos ei ollut teräaseita yms. käyttänyt. Laiton uhkaus,lievät pahoinpitelyt yms olivat myös sellaisia mitä poliisi ei lähtenyt viemään oikeuteen,mutta muistivat kyllä antaa "sakinhivutusta". Väkivallan ei tarvi olla mikään itsetarkoitus,mutta mun mielestä ei ole mies eikä mikään, jos suosiolla turpaansa ottaa.Sillä usein toinen osapuoli on tuiki tuntematon elvistelijä ja haluaa voimiaan mitellä, ja tälläisiä on valtaosa rosis jutuista. Perheväkivalta niin henkinen ja fyysinen on eri juttu.Joku viisas on sanonut: Köyhyys on pahinta väkivaltaa! Ulkoilkaa,mooiii...
Toinenkin yhdistävä piirre tuli mieleen. Sikäli kuin tiedän, ja lähisuvusta tiedän varmasti, vitsaa on meikäläisillä ollut tapana säästää. Itse sain kerran, silloinkin lähinnä vertauskuvallisesti äidin kädestä ja todella aiheesta, ja sentään olen 1950-luvun lapsia. Väkivallalla kasvattaminen ei liene hyväksi, vaikka ei ehkä olekaan täysin varmaa, että väkivaltainen kasvatus aina tuottaa väkivaltaisia lapsia.
Media ml. YLE lyö tässä aiheessa ehkä vähän yli. Suomessakaan ei ole kysymys yhtenäisestä väkivaltakulttuurista, vaan joidenkin pienehköjen piirien tai sukujen tms. rajatusta, ikävästä ja ympäristöä haittaavasta ongelmasta. Tässäkin pätee 20/80 tai jopa 10/90 sääntö.
Olen itse kotoisin ympäristöstä, jossa ei paria poikkeavaa naapuria lukuunottamatta ollut havaittavissa minkäänlaisia väkivallan ilmentymiä. Lähimmässä suku-, ystävä ja tuttavapiirissäni ei ole ilmennyt milloinkaan sen enempää fyysistä kuin henkistäkään väkivaltaa, eikä varsinaista naisten sen enempää kuin miestenkään alistamista, pl. mahdollisesti narsistiksi luokiteltava ex. puolisoni käyttäytyminen ja joidenkin pahimmin puberteetin vaivaamien koulukavereiden keskinäiset nahistelut.
Itsellä ikää 54, perimätiedostakaan ei löydy varsinaisia väkivallan ilmentymiä muutamien esi-isien sotareissuja lukuunottamatta. Myös omat ja lähisukulaisteni lapset näyttävät jo päässeen tai pian pääsevän aikuisikään merkittävää väkivaltaa kohtaamatta, vaikka toinen pojistani joutui joksikin aikaa koulukiusaajan uhriksi.
Väkivallattomuudessa ei voi olla kysymys sosioekonomisesta taustastakaan, meitä jokseenkin väkivallattoman suvun ja ystäväpiirin jäseniä kun löytyy kansakoulun käyneestä duunarista melko korkeassa asemissa oleviin virkamiehiin ym. yliopistotason koulutuksen hankkineisiin ammattilaisiin. Osa on syntyisin maalta ja osa kaupungista ja kotoisin pääosin Itä-Suomesta, missä on kuitenkin vuosisatojen mittainen sotahistoria. Yllättävänä yhdistävänä piirteenä on vielä yht'äkkiä mieleen tullut seikka, että osa meistä on kirkosta eronneita ja loput ns. tapakristittyjä, jos sillä nyt on sitten mitään merkitystä.
Nykyisestä asuinympäristöstä noita väkivaltareppanoita kyllä löytyy, mutta kanssakäyminen heidän kanssaan ei ole onneksi kovin usein välttämätöntä eikä kiinnosta muutenkaan.
"Kieli on kuin miekka, joka iskee suoraan sydämeen". Nainen on taitava käyttämään kieltään. Iskemällä miehen henkisesti "arkaan paikkaan" hän saa vihan syttymään paremmin kuin mies vastaavassa tilanteessa.Kun puhutaan miehen fyysisestä väkivallasta, on syytä varottaa naisia pitämään kielensä kurissa. Kun mukaan tulee alkoholi, mikään ei pidättele enää. On liian myöhäistä.
Hei, kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta joka valotti tätä väkivltaaihetta monelta näkökulmasta. Vaiettu naisten väkivaltaisuus tuli hyvin esille. Asia on niin että puhumalla saa tuloksia kaikkiin ongelmiin, joskus toinen osapuoli ei suostu siihen koska menettää valtansa. Kouluissa olisi hyvä opettaa hyviä elämäntapoja ja antaa oppilaille tilaisuus kertoa vaikeista kotioloista.
Jatkakaa samalla tyylillä.
Mistä voimalan saa takaisin?
Vastaavaa ei ole .
Tämä on kuin asioisi s-marketissa tai muussa vastaavassa lyhyttavarakaupassa; EI KUULU ENÄÄ VALIKOIMIIMME
Miten niin?
Paras katsoa tulevaa tuotantokautta odotellessa vaikkapa youtubea
End of nations - osa VI
Pääsee vaalitunnelmaan ainakin.