Aika on parantanut niitä haavoja, joita isä on joutunut aikanaan kokemaan, kun isotveljet olivat taaperoita: subbarissamme on edelleen pieni kuoppa kartion kohdalla, kun pojat kokeilivat vehkeen kestävyyttä sormillaan.
Enpä olisi isänä uskonut, kuinka paljon egoa hivelee, että lähes kaikki vastaantulijat hymyilevät ja kauempana ihmiset osoittelevat ja jälleen hymyilevät.
Vaimo ja vauva makoilevat aikansa pedissä ja molemmat nukahtavat. Kun minä olen kahden vauvan kanssa, niin kummatkaan eivät nukahda - paitsi nyt: kun vauva on syötetty ja röyhy on tullut, annan sen kitistä aikansa ja avot - vauva nukahtaa!
Kun jätämme pojat tarhaan tai muualle, pitää antaa krampuss, eli halipusu. Se sisältää vauhdikkaan juoksun kohti isää tai äitiä ja sitten tulee moisku suoraan suulle. Varsinkin J:lle tämä rituaali on tärkeä.
