polkupyörällä Jäämerelle

Linja-auto töytäisee pyöräni asfalttiin. Vain neljä tuntia sen jälkeen, kun edellisessä blogikirjoituksessani epäilin, että saatan jäädä joskus auton alle Oulunkylässä. Häviän ensimmäisen erän vedonlyönnistä, sillä törmäys sattuu kahden kilometrin päässä ennustamastani onnettomuuspaikasta.

Unimaailmassa teen yhä edelleen matkaa polkupyörällä, mutta paluu kirjoitusprojektiin on heittänyt mieleni pois viileistä jokilaaksoista ja tuntureilta takaisin kuumalle Mekongin tasangolle.

Yli kaksi viikkoa paluun jälkeen teen yhä Jäämeren-matkaa öisin unissani. Seurailen jokilaaksoja ja kiipeilen mäkiä. Arkeen palautuminen on kuitenkin edistynyt: herätessäni tiedän jo missä olen. Yleisön pyynnöstä palaan vielä itse reissuun erittelemällä matkavarustusta.

Reilu viikko Norjassa vei reissun hieman liian rajusti suoraan kesäkeleistä Jäämeren arktisten puhurien armoille.

Vajaa viikko kotiutumisen jälkeen paluu arkeen on vielä kesken, menossa on Jäämeren polkaisun vaikein vaihe. Kuvien kautta matka-analyysi hahmottuu jouhevasti: osa 1, Helsingistä Lappiin.