Löisinkö vetoa jäänkö auton alle Oulunkylässä
Olen nyt viisi viikkoa polkenut kesän jälkeen työmatkareittiäni. Kilometrimäärät ovat romahtaneet matkaviikkoihin verrattuna mutta vaaratilanteiden määrä on ottanut reippaan tilastohypähdyksen ylöspäin. Joka kolmastoista ajopäivä on ollut läheltä piti -tilanne (13 on hyvä numero, sitä en pidä pahana mitenkään), ja kummallakin kertaa samassa paikassa, samassa liikenneympyrässä ja samalla tavalla. Vain viime hetken jarrutukseni on estänyt törmäyksen.
Kummallakin kerralla vaaratilanne on muodostunut, kun liikenneympyrään ajava on todennäköisesti nähnyt minut mutta ei ole pitänyt pyöräilijän oikeuksia kunnioitettavina. Ja kummallakin kerralla olen ehtinyt olettaa, että kyllä kuljettaja on ottanut minut huomioon, koska ajoneuvo on ehtinyt vähän hidastaa. Ensimmäisessä tapauksessa osapuolena oli kuorma-auto, toisessa pakettiauto. Olen itse ajanut kuorma-autoa pari vuotta ammattiliikenteessä ja tiedän, että aina näkyvyys ei ole korkealtakaan hyvä, mutta jos ehdin nähdä kuljettajan katseen, voisin kuvitella hänen nähneen minut.
Lähestyessäni liikenneympyröitä olen jo ottanut tavaksi nousta polkemaan seisaallaan, jotta erottuisin paremmin, ja minulla on heijastinliivi päällä. Etsin katsekontaktia ja tarkkailen hidastaako kuljettaja. Mitä pitäisi vielä tehdä? Nousta pois satulasta ja taluttaa pyörä yli ajoväylän? Antaa suosiolla tilaa joka kerta? Vai etsiä vedonlyöntitoimisto, joka suostuisi ottamaan vastaan vedon, että tulen jäämään 
vaarallisesti auton alle liikenneympyrässä Helsingin Oulunkylässä seuraavan viiden vuoden aikana? Vai pitäisikö minun ryhtyä lainsuojattomana ajamaan ajoradalla?
Muun liikenteen seassa on turvallisempaa ajaa esimerkiksi Murmanskissa kuin ylittää pyörätiellä ajorataa Helsingissä.
4 kommenttia
Ma 11.10.2010 @ 14:58
liikenne on yhteispeliä niin pyöräilijöiden jalankulkijoiden kuin autoilijoidenkin osalta.pyöräilen myös itse töihin kesät talvet ja jään monesti ällistyneenä katsomaan niin autoilijoita kuin pyöräilijöitä kuinka törkeästi he käyttäytyvät liikenteessä.pyöräillessä ei ole kiva jarruttaa kun se vauhti hiljenee ja ei olekaan liikenteen kunkku.pyöräilijät tulee oulunkylänkin ympyröihin useasti täydellä vauhdilla,ota se vauhti pois,säästä itseäsi pahalta onnettomuudelta.mieti kuinka monta metriä sekunnissa pyöräsi kulkee.autoilijat ei seuraa pelkästään sinua,vaikka sinusta siltä tuntuukin ja myös varmaan haluaisitkin.
Ti 12.10.2010 @ 16:59
Olen todennut empiirisellä tutkimuksellani Helsingissä, että jokaisella fillaroinnilla on vähintään yksi vaarallinen kohtaaminen, joka toisella kerralla hengenvaarallinen. Vähintään. Se valitettavasti kertoo jotain paikallisesta kulttuuristamme.
Muutos lähtee oikeuksien tunnustamisesta ja pienemmän kunnioittamisesta - itse esim. pysähdyn pyörälläni suojatien eteen, jos jalankulkija on aikeissa astua suojatielle, niin kai liikennesäätöjen mukaan kuuluukin, vaikka ehtisin vallan mainiosti sujahtaa alta pois mitään vaaraa aiheuttamatta.
Pe 15.10.2010 @ 22:36
Itse aikanaan "kaupunkipyöräillessäni" pelkäsin todella kulkea muun liikenteen seassa. Totesin, että en rehellisesti tiedä pyöräilijänä, miten kaupungissa pitäisi toimia - olen nimittäin tottunut ajelemaan maaseudulla kevyen liikenteen väyliä, jossa suurimpana vaaranpaikkana oli ohitella silloin tällöin eteen sattuvia jalankulkijoita. Siihen oli kuitenkin lääniä...
Kun en tiedä pyöräilijänä omia velvollisuuksiani enkä oikeuksiani, en voi mitenkään osata edes autoilijana suhtautua pyöräilijöihin. Se on loppupeleissä pelottavaa. Koska muuten pyöräilyn liikennesäännöt opetetaan? Koulussa? Autokoulussa? Hmm... ei koskaan.
Joka tapauksessa liikennepsykologian pitäisi toimia siten, että ihminen toimisi tavallaan automaattisesti oikein tullessaan uuteen paikkaan, niin jalan, pyörällä kuin autolla. Tämä on suuri haaste liikennesuunnittelulle, mutta oikein tehtynä se näkyy äärimmäisen sujuvana ja turvallisena liikenteenä kaikilla välineillä.
