Ti 07.09.2010 @ 04:04Matti Rämö

Jäämeri-matkakuvia, osa 1/4

Vajaa viikko kotiutumisen jälkeen paluu arkeen on vielä kesken, menossa on Jäämeren polkaisun vaikein vaihe. Nyt tarvitaan sitä samaa taistelumielialaa, joka vei Norjan tuntureilla ärräpäät lentäen läpi arktisen puhurin vastatuuleen. Muutoin vaarana on mm. jämähtää passiiviseen mediaähkykoomaan tv:n eteen ja kerätä samantien huikea univelka, kun ei osaa kontrolloida ajan ja ympäristön ärsykkeiden virtaa. 7-10 tunnin päivittäinen polkeminen piti huolen päivän terveestä aikatauluttumisesta. Pitää totutella taas herätyskellon käyttöön.

Päivärytmi ruokailutottumuksineen kaikkineen pitää nyt muodostaan aivan uudestaan, vaarana on esimerkiksi kohtuuton hiilihydraattien tankkaaminen. Matkallahan kului mm. 12-13 kiloa rusinoita. Tästä huolimatta en saanut yliannostusta rusinoista. Mutta maksapasteijaan en kyllä vähän aikaan koske, se oli ainoa järkevän hintainen lihatuote, jota pystyi ostamaan Norjassa huoltoasemilta, ja kuin huomaamatta muutaman vuoden maksapasteijakiintiö tuli täyteen alle kahdessa viikossa. Kotioloissa en välttämättä syö lihaa joka viikko, mutta tien päällä se on hyvä proteiinilähde.

Olen käynyt läpi matkan tuhannen kuvan kavalkadia ja ehtinyt jo pitää pari pikku kuvaesittelyä. Matka-analyysi hahmottuu ja tarkentuu luontevasti, kun selittää kuvien taustaa. Tässä ensimmäinen osa blogin kuvaesittelystä, 10 kuvaa kahdelta ensimmäiseltä viikolta Helsingistä Lappiin.

Leiripaikka Puumalassa.Yöllä kuuntelin, kuinka satunnaiset kivet soljuivat alas hiekkakuopan jyrkimpiä rinteitä.

Rainbow-gathering Leppävirralla, eli vuoden suurin eurooppalainen kokoontuminen kaikenikäisille hippihenkisille. Kuukauden leirillä oli vähän ennen täydenkuun juhlaa parituhatta ihmistä: suomalaisia oli noin neljäsosa, käytetyimmät kielet olivat englannin ja suomen lisäksi saksa, venäjä, espanja, italia ja ranska. Sain kutsun leirille vain viikkoa ennen lähtöäni, ja hetken pähkäilyn jälkeen päätin muuttaa reittiä ja käydä kuikuilemassa, missä mennään. Nämä kaksi päivää Leppävirralla olivat matkan yksittäisistä tapahtumista vaikuttavin. Rummut kumisivat aamuun saakka  ruokailuaukiolla johdattaen terapeuttiseen liikutukseen. Tuntemattomien ihmisten kanssa pystyi jakamaan murheita ja iloja, ihmetellä elämän tarkoitusta ja elämäntilanteiden käänteitä. Ilman titteleitä, ilman pakollisia yhteisiä uskomuksia. Lämminhenkisyys, välittömyys, turvallisuuden tunne ja yhteisöllisyys olivat kuin tuulahdus menneestä, niistä parhaista nuoruuden seurakuntaleirihetkistä.

Kolin maisemat herkistävät kokemaan Suomen luonnon kauneutta.

Pielisen ylitys Kolilta Lieksaan oli vaarassa epäonnistua, koska päivän lauttavuorot oli peruttu lauttaan murtautumisen vuoksi. Sain kuitenkin liftaamalla kyydin Karelia-kirkkovenesuodun turvapäällikön veneessä. Topin ja Timpan kyydissä kaksijapuolituntinen järvimatka sujui luppoisasti.

Matkalla Lieksasta koilliseen Venäjän rajan tuntumaan. Helle alkoi tasoittua illalla.

Täydenkuun juhlaa hyttysten kanssa.

Metsätyökoneiden jättämät urat soveltuvat maastoutumiseen, niitä pitkin pääsee suhteellisen helposti muutaman sadan metrin päähän tiestä leiriytymään omaan rauhaan.

Raatteen tiellä Suomussalmella elettiin talvisodan ratkaisevia vaiheita. Sodan mielettömyyden uhriksi maastoon jäi kymmenisentuhatta miestä. Muistomerkin jokainen kivenlohkare vastaa yhtä vainajaa kansallisuudesta riippumatta.

Vaaramaisemaa Kuusamon eteläpuolelta. Pyöräilyn GT-kartan opastamana välttelin isoja maanteitä. Pikkuteillä sai kiipeillä ja lasketella. Tämä tie on niin kapea, että sen varteen on tehty levikkeitä ajoneuvojen kohtaamista varten.

Porot ilmestyvät maisemaan jo ennen Lappia. Intian lehmien lailla ne vaeltelevat kaikessa rauhassa uhmaamassa autojen ehdotonta tienkäytön ylivaltaa. Ne eivät reagoi mitenkään erityisen valppaasti valojen vilkutteluun tai äänitorveen, mutta useimmat kirmaasivat ajoissa karkuun pyöräilijää. Tämä ihmisen välttely korostui sitten myöhemmin Norjan puolella, jossa porot saattoivat sännätä karkuun sadan metrin päässä tiestä, ja joskus ne juoksivat puolikin kilometriä tien suuntaisesti tahdissani.

2 kommenttia

mahtavia kuvia tv: marketta

Voisitko reissun päätteeksi hieman arvioida käyttämääsi kalustoa ja enemmän ja vähemmän tarpeellisia tavaroita suomalaisissa oloisa.

Ehkä ensikesänä voisi pidempi pyöräreissu itseltäkin onnistua. Sitä ennen pitäisi sekä treenata että myös päivittää omaa mankelia.

Sinulla on hieman erilainen linja kuin Soininvaaran 8 kg ja visa. Siksi käyttötestikokemukset olisivat iloksi ja hyödyksi.

Polkupyörämatkalla – joka päivä

Teksti-tv-toimittaja Matti Rämö on psykofyysisellä polkupyörämatkalla joka päivä. Jo työmatkan puolituntinen riittää sinkauttamaan mielen tien päälle. Matka jatkuu öisin kirjoituspöydän ääressä, kun eksoottiset megapolkaisut muuntuvat kirjoiksi.

Lisää megapolkaisuista: Italia/Tunisia; Intia; Thaimaa/Vietnam; Jäämeri; Islanti; Andalusia/Marokko; Istanbul

Kirja-arviot: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa; Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin; Polkupyörällä Jäämerelle; Polkupyörällä Islantiin; Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan; Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin

Äänikirjat Yle Areenassa: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa

Videopäiväkirja Yle Areenassa: Polkupyörällä Istanbuliin

Radio Suomi, Aamu-tv, Radio 1: Matkaraportteja Elävässä arkistossa

Infosivu facebookissa

 

 


 

 

Blogiarkisto

2013

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu