polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin

Islannin-ennakkotutkailu on edennyt kirjallisuuden ja saarella käyneiden kertoman kautta. Menninkäiset, valaat, kuumat lähteet, hirmuinen tuuli ja valtameren aalloissa puskeva pikku avovene alkavat sekoittua unissani uudeksi todellisuudeksi. Välillä poikkean myös Venäjällä.

Viimeiset mäet Kaakkois-Aasian-kirjan vääntämisessä menivät pahasti maitohapoille. Mutta silti uudelle matkalle pitää päästä, myös kirjoittaen. Tiedossa on arktisia tuulia.

Talvipyöräilysesongin lopussa on kaksi kohokohtaa, jotka valmistavat kevään siirtymään. Helmi-maaliskuussa pääsee polkemaan merenjäälle ja sitten ovat fillarimessut.

Aamuyöstä alkanut pyry ehtii kerätä sakeutta ja työmatkan alkaessa kosteaa lunta tupruttaa tiheänä parvena. Jonain aamuina perille pääseminen herättää poikkeuksellisen syviä tunnekouhuja.

Ruskea rapa lentää ja suolainen loska lätisee. Ajolinjaa pitää hakemalla hakea, mutta onnistumisen pienet ilot alkavat kaikesta huolimatta rönsyillä esiin. Ja yön kevyt pakkanen siunaa kovan alustan esiin.