V niin kuin vastoinkäyminen
Olen saanut miettiä vastausta useampaan ohjelmapalautteeseen, missä ihan oikeutetusti kysytään ”Miksi sitä jankutetaan pienten lasten katseluaikaan?”. Ymmärrän hyvin, että sana särähtää korvaan ja se kuulostaa pahalta. Itse asiassa se oli tarkoituskin. Ei se, että pikkulapset kuulevat rumaa kielenkäyttöä vaan se, että kohderyhmämme kuulee viestin. Se ei kuule, jos puhumme harmituksesta tai nasakasta patituksesta.
Sitä sakkia, jonka tunnetila on laatuaan sellaista, että sitä hoidetaan ryyppäämällä, uppoutumalla työhön, nukkumalla ja syömällä huonosti, ei herätellä kaunistelemalla tai pehmentämällä tunnetilaa. Sana kuvaa kyseistä tunnetilaa osuvasti ja sille on vaikea keksiä korvaavaa. Se kuulostaakin juuri niin ikävältä kuin tunnetila itsessään on.
Perustelunamme ei ollut se, että se on yleistynyt puhekieleen ja osoittaa nuorisolla pilkun paikkaa. Erään lukion terveystiedonopettajan kanssa keskusteltuani, päädyimme siihen, että hän käyttää aloitusshow’ta opetuksessa ja ottaa kyseiseltä tunnilta puhelun minulle. Käymme tämän sanavalintakeskustelun siten, että oppilaat voivat esittää minulle kysymyksiä ja minä vastaan. Otamme tästä tuplahyödyn mediakasvatuksen näkökulmasta ja sitten itse aiheesta – jokaisen olisi hyvä oppia hallitsemaan negatiivisia tunteita ja sietämään arjen vastoinkäymisiä. Siinä aletaan olla julkisen palvelun ytimessä. Mediassa käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja ja tämä oli harkittu sellainen. Haluan vielä lisätä, ettei tämä ole Ylen yleinen linja tästä eteenpäin.
Itse asiaan
Jos keskustelee vakavasti sairaan tai elämästä taistelevan henkilön kanssa, 10 vuotta lisää elinaikaa tuntuu jättipotilta. Tämän verran ja enemmänkin voi kuitenkin tienata vuosia, jos keskittyy suhtautumaan vastoinkäymisiin lungimmin ja tekee muutoksia elämäntavoissa. Se on paljon se.
Ja oikeastaan pieneen muutokseen riittää pelkästään sekin, että kiinnittää huomiota onnellisuuteen. Duodecimin aikaisempina kausina tekemien tutkimusten perusteella tiedetään, että pelkästään Elämä pelissä- testin tekeminen nostaa onnellisuuspisteitä merkittävästi. Yleisradion tv-tuottajana olisin taipuvainen ajattelemaan, että tässä tuloksessa näkyy myös tv-sarjan vaikutus. Elämä pelissä tv-sarjoissa on nähty koskettavia ja poikkeuksellisia kasvutarinoita, joihin on helppo samastua.
Ja jälleen tänä vuonna viisi erittäin rohkeaa päähenkilöä Irina, Nina, Jethro, Oskari ja Kai ottavat haasteen vastaan ja ryhtyvät elämänmuutokseen. Luvassa on suorapuheisuutta ja aitoja oivalluksia elämästä. Voin luvata jokaiselle katsojalle ja osallistujalle jotain liikettä sielun sisimpään. Jos se vieläpä lisää Heimo Langinvainion lanseeraamaa henkistä kimmoisuutta, aina parempi.
Tsemppaan päähenkilöitä osallistumalla itsekin Elämä pelissä- valmennukseen. Kahdeksan viikon valmennuksen jälkeen nähdään, mihin suuntaan kunkin v-käyrä käpristyy.
Tämän tv-sarjan rinnalla kulkee suomalaisen v-indeksin tarina eli suuri ihmiskoe – jokaisella on mahdollisuus osallistua valmennusohjelmaan ja nostaa suomalaisten onnellisuuspisteet nousuun. Tehtävä on haastava kaamosta ja syksyä vasten, mutta ei mahdoton. Olisipa hienoa todeta loppushow’ssa loppiaisena 2013, että suomalaiset suhtautuvat vastoinkäymisiin leppoisammin.
Jotain kuitenkin teimme oikein, koska 200 000 ihmistä on tehnyt testin.
Johanna Reen, Elämä pelissä Yle-tuottaja
