yleisradio

Useamman viikon alakuloisuus on vienyt selvän osan työtehostani, jota normaalisti voisi verrata hulluun heinämieheen. Miksi ? Koska Yle leikkaa rajusti juuri lyhytelokuvista ja dokumenteista. Miksi ? Kyllä ymmärrän. kaikkialta on säästettävä. Kyllä, Yleisradion oma koneisto on saatava kuntoon. Kyllä, henkilökunnan irtisanominen ei ole oikea säästön tie. Kyllä, Yleisradion rahoituskriisi on politiikkojen-terveisiä vaan Suvi Lindenille – syytä.

Katselin - monettakohan kertaa - Teemalta Hitchcockin erinomaista Notoriusta ja mietin, kuinka arvokkaita uusinnat ovatkaan. Oikeastaan uusintaan kelpaavilla tv-ohjelmilla pitäisi olla oma arvokertoimensa.  

Yleisradioon luotetaan - ja lujasti. Mikään muu ei voi selittää sitä, että elokuvantekijät ja dokumentaristit ovat niin kiltisti odottaneet, koska independent-tuotantojen jäädytys Ylen puolelta loppuu. Tai sitten on kyse samasta ilmiöstä kuin silloin, kun Riihimäen asemalla ihmiset heitettiin keskellä yötä pakkaseen odottamaan pahasti myöhässä olevaa junaa