Euroopan syrjäkylät

Ilmajoen Koskenkorvan kylässä on vanha saha. Sahan vieressä on kirjailija Jaska Filppulan lapsuudenkoti. Sen ovi on suljettu munalukolla ja ikkunoihin on naulattu laudat. Syksyn käpristämät horsmat valtaavat pihaa. Puhumme vähän yli nelikymppisen Filppulan kanssa hänen lapsuudestaan ja siitä, ettei näihin vanhoihin paikkoihin ole aina helppoa palata. Hylättyihin taloihin, autioille pihoille. Jostain pyöräilee paikalle siniseen tuulipukuun pukeutunut vanhempi nainen. Hän ajoi linja-autoa Koskenkorvalla silloin, kun Jaska Filppula oli vielä koulupoika. Nyt hän pyöräilee toisinaan Filppulan entisen kotitalon pihan kautta ja tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Tapaaminen on lämmin, puhutaan yhteisistä tutuista. Etelä-Pohjanmaalta palattuani, menin Helsingin Töölöön, Korjaamolle konserttiin, jossa Kalle ja Jussi Chydenius esittivät isänsä Kajn lauluja, joita he olivat sovittaneet uudelleen. Korjaamon yleisössä oli Jussin ja Kallen sekä Kajn sukupolvea. Nauroimme päivänpolitiikan järjettömyydelle ja puhuimme elokuvista ja kirjoista. Tilasimme ranskalaista punaviiniä ja puhuimme uusista teatteriesityksistä. Ihastelimme Korjaamon hienoa uudelleenkäyttöä. Osa meistä oli syntyperäisiä helsinkiläisiä (oma sukupolveni), osa (suuret ikäluokat) oli tullut tänne 1960-luvun lopulla muualta: Pielavedeltä, Lemiltä, Sotkamosta, Kuusankoskelta, Karvialta. Joku ehkä Koskenkorvan hiljaisesta kylästä Ilmajoelta. Konsertin puolivälissä esitettiin laulu Euroopan syrjäkylät. Teksti on Lauri Siparin. ”Euroopan syrjäkylät / ovat jo tyhjentyneet Vain vanhukset ovat jääneet / pihapoluille astelemaan kohta vanhoihin hautuumaihin / heistä viimeiset siunataan Silloin on enää korpi / ja muistot himmenevät pihoilla nokkoset kukkii / ja pellot metsittyvät.” Juuri niin kuin Koskenkorvan kylässä, mietin. Olemme kuvanneet Kirjamaata syksystä 2007, yli neljäkymmentä jaksoa. Olemme käyneet Suomen ”suurkaupungeissa”, Ruotsissakin, mutta myös tyhjentyvissä kylissä Kainuussa, Lapissa ja Keski-Suomessa. Kun kirjava bussimme ajaa pitkin suomalaista maisemaa tietää, että teitämme ympäröi monta Euroopan syrjäkylää. Vaikka tyhjenevät kylät aiheuttavat haikeutta, olen myös kiitollinen ja ylpeäkin siitä, että saan olla mukana taltioimassa suomalaista maisemaa. Se kun muuttuu koko ajan. Etelä-Pohjanmaalla Kirjamaan kuvaaja Petteri Lappalainen taltioi myös lakeuden hienoja latoja. Maisema näyttää ikuiselta, mutta sitä se ei – valitettavasti – ole. Kuvasimme uutta Kirjamaa-jaksoa Etelä-Pohjanmaalla lokakuun alkupuolella. Televisiosta se tulee ulos ensi kerran tiistaina 1.12.