Antaako EU Suomelle sotilaallista turvaa? Heitimme kysymyksen vaalikoneessamme eurovaaliehdokkaille.

Tulos on selkeä "kyllä". Eduskuntapuolueiden ehdokkaiden ylivoimainen enemmistö, 70 prosenttia on kysymystä mietittyään tullut siihen tulokseen, että EU antaa Suomelle sotilaallista turvaa; päinvastaista väittää 30 prosenttia.

Meppiehdokkaiden jos keiden luulisi asian tietävän. Heistä peräti 70 prosentilla on korkeakoulututkinto ja puolueiden viisaat ovat prepanneet oppimattomammatkin.

Jotain outoa on silti siinä, mitä pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) totesi esitellessään helmikuussa eduskunnalle hallituksensa turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon.

”Euroopan unionilla ei ole yhteisen puolustuksen järjestelyjä”, Vanhanen sanoi.

Vaikuttaa aivan kuin että pääministeri ei olisi yhtä lujassa uskossa kuin euroehdokkaiden enemmistö.

Pääministeri tosin hieman loivensi näkemystään ja lisäsi Suomen ”lähtevän siitä”, että jäsenmaiden keskinäinen avunantovelvoite lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta.

Asiasta on kinattu Suomessa aina siitä asti, kun unionin konventti laati ensimmäisiä luonnoksia uudeksi perustuslakisopimukseksi - joka muuten yhä odottaa voimaantuloaan. Rähinää käytiin viimeksi presidentinvaalien yhteydessä kolme vuotta sitten. Tunteet ovat sittemmin laantuneet, kun on tullut muutakin ajateltavaa.

**

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on parhaillaan eduskunnan mankelissa. Ulkoasianvaliokunnan mietintöä odotellaan muutaman viikon sisällä. Ainakin kaksi valiokuntaa on jo antanut omat lausuntonsa.

Kaivelin esiin valiokuntien papereita, joita on käytetty eduskunnan mietteitä laadittaessa. Aloin tuijottamaan presidentin kanslian toimittamia ”keskeisiä huomioita selonteon linjauksista ja prosessista”.

Huomiot oli kirjoittanut vielä helmikuussa kansliapäällikön virassa toiminut Jarmo Viinanen, mutta nopeasti saattoi huomata, että mielipiteet eivät välttämättä olleet yksin hänen. Sen verran topakkaa oli teksti.

Kirjoitusnäyte: ”Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa sekä puolustuspolitiikkaa.”

– Siis ei mitään turhantarkkoja viittauksia perustuslain pikku huomautukseen siitä, kenen kanssa yhteistoiminnassa presidentti ulkopolitiikkaa johtaa – tai siis ulkopolitiikkaa SEKÄ puolustuspolitiikkaa.

Linnan teksti on paikoin yhtä ytimekäs kuin sirpaleammus, kaikkiaan 23 asiakohdan luettelo. Luulen, että sitä käytetään valumuottina presidentin puheiden kirjoittajille.

**

1980-luvun jälkikekkoslaisen toimittajakoulutuksen saaneena aloin vertailla presidentinlinnan huomioita ja pääministerin puhetta. Olisiko niissä sävy- tai jopa painotuseroja?

Sävyero löytyy eurovaalikoneessammekin sivutusta EU:n turvallisuuspoliittisesta merkityksestä.

Pääministeri Vanhasen mukaan ”Jäsenyys Euroopan unionissa on Suomelle perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta.”

Linnan mukaan ”jäsenyys Euroopan unionissa on keskeinen/tärkein osa Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisua”.

Valtiolaivamme kipparit kuvaavat myös suhtautumistamme Venäjään hieman eri tavalla.

Vanhanen: ”Suomen edun mukaista on Venäjän sitoutuminen jatkuvaan kehittymiseen demokratiana, ihmisoikeuksia kunnioittavana oikeusvaltiona ja markkinatalousmaana.”

Linnan mukaan ”Suomen tavoitteena on Venäjän sitoutuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja instituutioiden toimintaan globaalin vastuun tuntien ja kansainvälisen oikeuden periaatteita kunnioittaen”.
 

**
 

Hiuksia voisi halkoa muutamasta muustakin kohdasta, mutta selkein painotusero löytyy siitä, mitä instituutiota valtiojohdon edustajat painottavat turvallisuuden takaajana. 

Linnan tiiviissä muistiossa ensinnäkin määritellään kolme eri kertaa Suomen turvallisuuden missio: se on vakauden edistäminen.

1) ”Suomi edistää turvallisuuttaan parhaiten vakautta edistävällä politiikalla”,
2) selonteko antaa hyvän pohjan ”vakautta edistävän politiikan harjoittamiselle” ja
3) ”Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistäminen on Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeinen tavoite”.

Vakauden tärkein lenkki, rauhan ja turvallisuuden tuki ja turva on Linnan mukaan YK ja sen turvallisuusneuvosto.

Pääministeri Vanhanen mainitsee ”vakauden edistämisen” vain kerran, ja sen hän liittää Natoon: ”Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa.”

**

Pääministerin ja presidentin jännitteet ani harvoin tulevat julki. Paineet puretaan – jos puretaan – visusti muurien takana.

Olen antanut kertoa itselleni, että Vanhasella olisi kuitenkin jäänyt hampaankoloon huhtikuun alussa pidetystä EU-USA –kokouksesta, jossa unionimaiden vallanpitäjät tapasivat Barack Obaman.

Presidentti ja pääministeri eivät kyenneet sopimaan edustautumisestaan kokouksessa eikä valtioneuvosto poikkeuksellisesti nimennyt kokousvaltuuskuntaa. Molemmat valtionpäämme lähtivät kokoukseen nk. virka-asemavaltuuksin tai siis ilmoittivat isännille kumpikin tahoiltaan tulevansa, että tietävät varata kaksi lautasta.

Ministeri Christoffer Taxellin vetämä parlamentaarinen työryhmä yrittää keksiä keinot perustuslain uusimiseksi. Sdp:n vastahangan vuoksi presidentin valtaoikeuksiin ei oikein tohdita kajota.

Jokin asia voi kuitenkin muuttua. Vanhasen sanotaan ilmoittaneen komitealle, että sen on ratkaistava ainakin kahden lautasen ongelma.

Odotettavissa on kihelmöivän jännitteinen syksy, kun valtaoikeuksien uudet tekstit tulevat julki.