Tuomio

Vanhasen vanheneva valtakunta

Voiko hallitusta ja pääministeriä syyttää ihan kaikesta?

Esimerkiksi tähän tapaan: ”Matti Vanhanen on laiminlyönyt hallitusohjelman lupaukset vanhusten hoidon parantamisesta – eli suomeksi sanottuna syönyt sanansa.”

Tuomio-ohjelman tämänkertainen syyte saattaa tuntua kohtuuttomalta, jos ei ihan sanatarkasti muista Vanhasen lupauksia. Avainkohdat löytyvät voimassa olevan hallitusohjelman sivulta 53:

”Vanhusväestön oikeus hyvään hoitoon turvataan. Vanhustenhuollon palveluja uudistetaan tavoitteena erityisesti kotihoidon vahvistaminen ja sitä tukevien palveluiden kehittäminen. Vanhustenhuollossa ja vanhusten palveluiden kehittämisessä keskeistä on ikääntyneiden toimintakyvyn, omatoimisuuden ja itsenäisen suoriutumisen vahvistaminen. Vahvistetaan kuntouttavaa työotetta.

Kattavan vanhustenhoidon turvaamiseksi parannetaan hoitotuen, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen, omaishoidontuen ja kotitalousvähennyksen yhteensovittamista siten, että nämä täydentävät toisiaan saumattomasti.

Alennetaan vanhusten palvelutarpeen arvioinnin ikärajaa sekä kehitetään arvioinnin menettelytapoja yhtenäisen käytännön varmistamiseksi koko maassa.

Luodaan kattava ikääntyneiden neuvonta- ja palveluverkosto koko maahan ja lisätään ennalta ehkäiseviä kotikäyntejä.”

Käsi sydämelle. Ovatko nämä lupaukset toteutuneet? Tuomion syyttäjäpuolen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan aikaan on saatu paljon porua, vähän villoja. Puolustuksen mielestä pitäisi muistaa, että hallituskausi on vasta puolivälissä, ja paljon hyviä uudistuksia on pantu alulle.

Ohjelmassa syyttäjä Nina Stenrosin todistajina ovat gerontologian professori Raimo Sulkava Kuopion yliopistosta sekä toimittaja Minna Lindgren, jonka koskettava kertomus oman isän viimeisistä vaiheista toi hänelle ehdokkuuden Bonnierin journalistipalkinnon saajaksi.

Vanhasen puolustuksen hoitaa tällä kertaa Johanna Korhonen, jolla on tukenaan sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Päivi Sillanaukee sekä keskustan eläkeläisjärjestön Eläkeliiton Ylä-Savon piirin puheenjohtaja Risto Lyytikäinen.

Molemmilla osapuolilla on sana hallussa, mutta tuomiovalta on katsojilla. Äänestys tapahtuu matkapuhelimella numeroon 17176. Jos Vanhanen on mielestänne syyllinen, näppäilkää viesti tuomio 1 – jos hän on syytön, lähettäkää samaan numeroon viesti tuomio 2

Sana on vapaa.

Asiasanat:

ikääntyminen

Vanhasen hallitus

vanhukset

Lääkekuurit kuriin

2 kommenttia

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja, entinen valtiovarainministeri ja kansanedustaja Suvi-Anne Siimes siirtyi pari vuotta sitten lääketehtaiden edunvalvontajärjestön Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi.

Aika monet pitivät siirtoa yllättävänä: entisten kommunistien ja sosialistien puolueen pomo ryhtyy tai pääsee aika harvoin työnantajien Etelärannan leipiin. Mutta Siimes olikin aina erilainen poliitikko, jonka vasemmistolaisuuskin oli jossain määrin kyseenalaista.

Kansanedustajana hän sentään oli paheksunut lääketehtaiden voitontavoittelua ja lääkemenojen kasvua, joka jatkuessaan voi vaarantaa koko suomalaisen sairausvakuutusjärjestelmän toiminnan.

Uudessa työssään Siimes on luontevasti yrittänyt vaikuttaa lainsäätäjiin, jotta monikansallisten lääkefirmojen bisnekset sujuisivat Suomessa mahdollisimman kitkattomasti. Kaikessa hän ei ole onnistunut, mutta vanhojen yhteiskunnallisten kontaktiensa ansiosta hän on varmasti ollut nainen paikallaan.

Lääketehtaat tekevät ansiokasta työtä kehittäessään uusia hoitoja mm. syöpäpotilaille. Yhä useammat saavat yhä tehokkaamman ja yksillöllisemmän hoidon. Ihmishenkiä pelastuu, ja monet pystyvät vielä palaamaan tuottavaan työhön.

Samaan aikaan toisaalla: vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa on vanhuksia, joiden elämää rytmittää lääkedosetti. Monille on kertynyt dosettiin täytettä vuosien varrella, vaiva vaivalta, ilman että he olisivat ehtineet keskustella hoitonsa kokonaisuudesta lääkärin kanssa.

Mitä pitäisi ajatella Suvi-Anne Siimeksen toiminnasta? Tuomio-ohjelma kysyy suoraan: Onko Siimes syyllinen vai syytön lääkkeiden liikakäyttöön ja lääkemenojen paisumiseen?

TV2:n katsojat saavat ottaa kantaa äänestyksessä ohjelman aikana maanantaina 2. maaliskuuta. Äänestys tapahtuu matkapuhelimella: jos Siimes on mielestänne syyllinen, näppäilkää tekstiviesti tuomio 1 - ja jos hän on mielestänne syytön, pankaa viestiksi tuomio 2

Tohlopin tuomioistumen ratkaisu selviää ohjelman lopussa. Valitusoikeutta ei ole, mutta äänestyspäätöstään saa perustella tämän blogin kommenteissa.

Matti Virtanen

P.S. 3.3.2009. Äänestyksen tulos oli, että katsojien mielestä Siimes on niukasti syyllinen: prosenttijakauma oli 54-46.

Asiasanat:

lääkkeet

Suvi-Anne Siimes

terveydenhoito

Astrid on Aurinko?

25 kommenttia

Helsinkiläinen opiskelija Zarmina Razai ja kokkolalainen lakimies Jean-Claude Mutiganda ovat aloittelevia kunnallispoliitikkoja. Paikka valtuustoon ei vielä auennut kummallekaan viime syksyn vaaleissa, mutta luottamustehtäviä on löytynyt.

Kristillisdemokraatteihin kuuluva Mutiganda vaikuttaa Kokkolan tarkastuslautakunnassa sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsenenä; kokoomuslainen Razai johtaa puhetta Helsingin maahanmuutto- ja kotouttamisneuvottelukunnassa.

Tuomion tämän kevään ensimmäisessä jaksossa nämä kaksi hyvin sopeutunutta maahanmuuttajaa ovat kuitenkin eri mieltä itse pääasiasta: onko ministeri Astrid Thors syyllinen vai syytön siihen, että maahanmuuttajien kotouttaminen on suurelta osin epäonnistunut?

Mielipiteet eivät noudata puoluekantoja: hallituspuolueeseen lukeutuva Razai on sitä mieltä, että Thors on epäonnistunut, koska liian suuri osa Suomeen jo tulleista turvapaikanhakijoista ja muistakin maahanmuuttajista on työttöminä. Mutigandan mielestä Thors on onnistunut, koska hän on mm. tuonut eduskuntaan lain, joka helpottaa B-oleskeluluvan saaneiden työllistymistä. "Ministeri Astrid" on hänen mielestään kuin talvinen Aurinko, joka ei ihan vielä lämmitä. Mutta odottakaapa kevääseen!

Kuviota mutkistaa se, että Mutigandan puoluetoveri, kristillisten puoluesihteeri Sari Essayah todistaa Tuomiossa syyttäjän puolella Thorsia vastaan. Puolustuksen asiantuntijatodistaja, maahanmuuton tutkija Tuomas Martikainen puolestaan näkee ministerin toiminnassa paljon hyvää.

Samojen faktojen pohjalta voi siis muodostaa kaksi toisilleen täysin vastakkaista mielipidettä. Mutta onko Thors syyllinen vai syytön? Siitä ohjelman "juristit" Johanna Korhonen ja Jan Erola ovat täysin eri mieltä.

Kuten oikeassa tuomioistuimessa, myös Tuomio-ohjelmassa on ratkaisupakko: katsojien on ryhdyttävä valamiehistöksi ja ilmoitettava onko Thors syyllinen vai syytön. Tuomari Tapio Liinoja antaa ohjelmassa äänestysohjeet, mutta tähän vielä lyhyt kertaus:

Jos Thors on mielestänne syyllinen Tuomiossa esitettyihin syytöksiin, lähettäkää ohjelman aikana matkapuhelimella numeroon 17176 tekstiviesti tuomio 1 - jos Thors on mielestänne syytön, lähettäkää samaan numeroon viesti tuomio 2

Tuomio selviää ohjelman lopussa, eikä siitä voi valittaa. Tässä blogissa voi kuitenkin antaa kommenttipalstalla äänestysselityksiä - ja ehkä ministeri Thors myös arvostaisi ehdotuksia siitä, miten sitä kotouttamispolitiikkaa oikein pitäisi hoitaa.

Matti Virtanen

tuottaja, Tuomio

P.S. Tässä blogissa oli maanantai-iltaan kello 21:50 saakka äänestysohje väärinpäin, eli syyllinen ja syytön olivat vaihtaneet paikkaa. Blogia kävi kuitenkin lukemassa tähän mennessä vain 172 henkeä, joten heidän äänestyskäyttäytymisensä ei ratkaissut itse tuomiota - jos nyt kukaan tämän perusteella edes äänesti. Pääasia on, että itse ohjelmassa vaihtoehdot olivat oikein, ja ääniä annettiin yhteensä 653. Ja tuloshan oli, että Thors on katsojien mielestä syyllinen; prosenttijakauma oli 80-20.

Pyydän anteeksi kömmähdystä.

Asiasanat:

maahanmuutto

media

yhteiskunta

TVOMIO jatkaa - Vaikuta!

6 kommenttia

Oletko sitä mieltä, että joku poliitikko tai muu vallanpitäjä on syyllistynyt työssään virheisiin? Onko jossain tullut tehtyä vääriä päätöksiä tai lyöty jotain laimin? Onko päättäjä onnistunut livahtamaan kuin koira veräjästä? Tuntuuko siltä, että suomalaiset vallanpitäjät eivät joudu riittävästi vastuuseen teoistaan?

Ei hätää. TV2:n keskusteluohjelma TVOMIO - siis tuomio - palaa helmikuussa 2009 maanantai-iltaan puimaan päättäjien syyllisyyttä. Ohjelma jakaa vastuuta sinne minne se kuuluu, niille ihmisille jotka ovat vapaaehtoisesti hakeutuneet vastuullisille paikoille päätöksiä tekemään.

Ohjelman pääesiintyjät vaihtuvat toiselle kaudelle, paikalle tuodaan entistä enemmän todistajia, ja salissa istuvasta valamiehistöstä luovutaan. Sen tilalle asettuu koko TV-yleisö, joka saa äänestää tuomiosta ohjelman loppupuolella matkapuhelimilla.

Myös syytteiden, syytettyjen ja todistajien valinnassa katsojat saavat sanoa sanansa: Kerro meille, mikä ongelma vaatisi Tuomio-istuimen käsittelyä, ketä pitäisi syyttää ja ketkä voisivat olla syyttäjän tai puolustuksen todistajia. Me tutkimme asiaa ja ryhdymme ehkä syyteharkintaan.

Tuomion ensimmäisen kauden syytteet ja syytetyt löytyvät Tuomion vanhoilta sivuilta eli täältä. Samoja aiheita emme käsittele uudestaan, emmekä mielellämme syytä samoja henkilöitä kahdesti. Mutta painavista syistä sekin on mahdollista.

Kommenttipalsta on auki, sana on vapaa.

Tuomio-istuimen puolesta

Matti Virtanen
tuottaja

P.S. Lisäys 28.10.2008: Ensimmäisen kauden Tuomioista on julkaistu Ylen Elävässä arkistossa jakso Asehullujen paratiisi. Siinä syytettiin sisäministeri Anne Holmlundia siitä, ettei asevalvontaa tiukennettu Jokelan koulusurmien jälkeen. Katso tästä.

Tuomio Tuomiolle: syyllinen vai syytön?

1 kommentti

Tuomion ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen tuotantokausi on nyt saatu onnellisesti päätökseen. Onnellisesti?

No, onhan se hienoa, että viimeinen jakso päättyi puolustusvoimien ylipäällikön, kansansuosikki Tarja Halosen osalta vapauttavaan tuomioon, vaikkakin niukasti.

Erittäin tyytyväisiä olemme siihen, että katsojat suostuivat ohjelman "interaktiiviseen osuuteen" eli vetoomustuomioistuimen rooliin ja äänestivät valamiehistön ratkaisuja sumeilematta kumoon. Kahdeksasta jaksosta vain kahdessa valamiehistön ratkaisu jäi voimaan.

Hienoa oli myös katsojilta saamamme palaute, joka rohkaisee meitä kehittelemään ohjelmaa edelleen. Tuomiohan on Ylen Ajankohtaisohjelmien oma keksintö ja tuotanto, joten meitä eivät sido mitkään formaattirajoitukset.

Helsinkiläiselle tuottajalle oli mahtava kokemus myös yhteistyö Ylen Tampereen väen kanssa. Ilman TV2:n ennakkoluulotonta tilausta ja Tohlopin henkilökunnan rautaista ammattitaitoa tästä ei olisi tullut mitään.

Entä katsojaluvut? Lievä pettymys, täytyy myöntää. Sarjan alussa päästiin jopa yhdeksän prosentin katsojaosuuteen, mutta keskiarvo jäi seitsemään.

Jos katsojalukuja haluaa selitellä, sopii mainita, että samaan aikaan TV1:ssä menivät Urheiluruutu ja Kotikatsomo, MTV3:ssa Yhdeksän uutiset, Nelosella Täydelliset naiset (Eva Longoria vs. Nina Stenros) ja SubTV:llä kaiken lisäksi mainio uutuussarja Life on Mars. Maanantai kello 21 lienee TV-viikon kovimmin kilpailtu ohjelmapaikka.

Tuomion uusinnat sentään keräsivät tiistai-iltapäivisin noin viidenneksen katsojaosuuksia, vaikka vastakappaleina pyöri mm. Nelosella Jamie Oliverin kokkausohjelma.

Jos kanava suo, Tuomio ottaa haasteen vastaan myös ensi kaudella ja jatkaa päättäjien syyttelyä. Tässä yhteydessä otamme tietysti vastaan toivomuksia ja vihjeitä siitä, miten tämä erilaisia tyylilajeja sekoittava ohjelmatyyppi saataisiin toimimaan entistä paremmin.

Sana on vapaa. Keskustelua voi jatkaa joko täällä tai Ajankohtaisohjelmien yhteisellä keskustelupalstalla A-tuubissa.

Matti Virtanen
tuottaja

Onko Suomi turvassa?

5 kommenttia

Timo Harakka - Suomi ei ole turvassa. Kova väite. Ja ikävä kyllä, täysin mahdollisesti totta.

Turvallisuudesta keskusteleminen on antoisaa, mutta myös turhauttavaa. Ne, joilla on faktat puolellaan, eivät ole koskaan oikeassa. Ja ne, joiden väitteitä ei ole todistettu, eivät ole koskaan väärässä.

Vaikka Suomi on elänyt rauhassa yli 60 vuotta, se ei ole pysyvä saavutus.
"Ei pidä tuudittautua, sillä ehkä jo huomenna..."

Pelottelijat eivät koskaan ole väärässä, vaikka tosiseikasto ei ole heidän puolellaan. Samaan tapaan talouskeskustelussa voittaa aina, jos ennustaa lamaa. Joskus se näet aina tulee - se on ajan kysymys. Kysymys on siitä, kauanko sotaa pystytään välttämään.

Yhtä vaikea on laskea erilaisten kauhuskenaarioiden todennäköisyyksiä. Moni on kuitenkin vakuuttunut siitä, että Suomea uhkaa pikemmin vakava ympäristökatastrofi kuin sotilaallinen hyökkäys, ainakin Venäjältä. (Kannattaa kuulla ohjelmasta Pekka Visurin hätkähdyttävät tiedot Venäjän hyökkäysvoimasta verrattuna Neuvostoliittoon.)

Olen Jyrki Kasvin kanssa samaa mieltä. On vaikea käsittää, mikseivät pelastus-, evakuointi- ja katastrofivalmiudet ole aivan armeijaopin ytimessä. Semmoisille on myös maailmalla kysyntää, jopa kaupallista.

Ikävää kyllä looginen johtopäätös tästä on: Suomi Natoon.

* * *

Suomessa puhistaan Natosta kyllästymisiin asti. Kun puhutaan "maailmanpolitiikan konstellaatioista" ja "turvallisuusarkkitehtuureista", sekä liittoutumattomuuden kannattajat että vastustajat liitävät abstrakteissa korkeuksissa.

Kansanomaisesti sanoen Nato-kysymyksessä mennään perse edellä puuhun.

On periaatteen ihmisiä, joiden mielestä yksityisautoilu pitää kieltää. Mutta useimmissa perheissä, joissa auton osto tulee ajankohtaiseksi, asiaa mietitään lopulta varsin käytännöllisesti. Tarvitaanko me sitä todella? Onko meillä varaa? Pitäisikö rahat käyttää toisin? Millainen auto?

Samoja kysymyksiä pitää esittää Natostakin. Ja niin Tuomio-ohjelmassa tehdään, kerrankin.

Pääkysymykseen, kuten jo alussa sanoin, ei näet hevin saa vastausta: No, onko Suomi turvassa vai ei?

JOS armeija olisi hyödyllisempi keskittyessään ei-aseelliseen maanpuolustukseen - Maan puolustukseen - ja JOS on totta, että aseellinen hyökkäys tapahtuu semmoisin konevoimin, että laajakaan reservi ei sille mitään mahda, niin kuka Suomea puolustaisi ihan aseilla?

Ammattiarmeija. Ammattivälinein.

Tarpeeksi uskottava ammattiarmeija moninkertaistaa Suomen puolustusmenot. Suljetaanko päiväkoteja, jotta hankitaan uusinta aseteknologiaa?

Eiköhän silloin enemmistö äänestäisi sen puolesta, että Suomen sotilaallinen turvallisuus ulkoistettaisiin - Natolle. Lisää kuluja siitäkin seuraa, mutta jos se on vakuutuksen hinta, niin siedettävä se on.

Suurin osa suomalaisista vastustaa jänkkäpäisesti Natoa. Niin minäkin. Silti on kysyttävä, missä määrin se perustuu itsepetokseen ja nostalgiaan, väärään uhoon ja ylimielisyyteen.

Niitä kaikkia oli ilmassa myös kesällä 1939.

Miksei ministeri toiminut?

72 kommenttia

Poliitikkoja syytetään usein irtopisteiden keruusta, kun he reagoivat tai peräti ylireagoivat kansalaisia kuohuttaneisiin tapahtumiin. Mutta yhtä lailla moitteita voi tulla siitä, että päättäjä ei tee mitään, vaikka kansa vaatii muutosta.

Ikävä tilanne – mutta politiikkahan ei ole alun perinkään tarkoitettu heikkohermoisille. Aina voi palata siviilivirkaan, jos ei kestä kritiikkiä.

Suuronnettomuuksien ja murhenäytelmien jälkeen paine on suuri, ja jokainen omasta säilymisestään kiinnostunut hallitus käyttää tilanteen hyväkseen kiristämällä turvamääräyksiä tai muita säädöksiä.

Jokelan koulusurmien jälkeen viime marraskuussa hallituksella oli hyvä tilaisuus tiukentaa Suomen aselainsäädäntöä eurooppalaiseen suuntaan. Mitään oleellista uutta ei kuitenkaan tehty, vaikka Suomi taipuikin EU:n kannalle ja kielsi alaikäisiltä mahdollisuuden oman tuliaseen hankintaan.

Jostain syystä tämänkin muutoksen yhteydessä sisäministeri Anne Holmlundin avustaja Ilkka Salmi sanoi lehtihaastattelussa, että Suomen kannanmuutos ei mitenkään liittynyt Jokelan tapahtumiin. Asiasta oli kiistelty jo kauan, ja Suomi oli joka tapauksessa kääntymässä muun EU:n kannalle.

Erikoinen painotus. Jokelan jälkitunnelmissa olisi ehkä ollut paikallaan myöntää, että suuren murhenäytelmän vuoksi hallitus on valmis muuttamaan kantaansa. Edes hiukkasen, edes tässä asiassa.

Suomen holtittomasta käsiasepolitiikasta huolestuneiden asiantuntijoiden mukaan tilanteeseen voisi saada parannusta lähinnä kahdella keinolla: tiukentamalla aseluvan hakijan mielenterveyden tarkastusta sekä määräämällä aseet säilytettäväksi ampumaseurojen lukituissa holveissa.

Holmlundin johtama sisäministeriö ei ole tarttunut kumpaankaan ehdotukseen, vaikka Jokelan jälkeen tilanne oli muutokselle suotuisa. Koulusurmaaja oli itse kirjoittanut, että Suomi on hullu maa, kun se myöntää aseen hänenlaiselleen hullulle. Ranskassa tai Britanniassa hän ei olisi saanut asetta kotiinsa, vaan se olisi pitänyt jättää ampumaseuran kaappiin.

Tuomio-ohjelmassa Holmlundia syytetään juuri tästä tilaisuuden hukkaamisesta. Toisaalta on helppo uskoa, että ministerin mielestä ongelmaa ei ole. Suomessa on 300 000 metsästäjää, eikä heille haluta langettaa mitään kollektiivista rangaistusta jonkun kouluammuskelijan vuoksi.

Mutta sittenkin. Olisiko Holmlundin pitänyt tehdä jotakin? Katso Tuomio TV2:sta tai Yle Areenasta, tutustu oikeudenkäyntiaineistoon ja äänestä. Onko ministeri syyllinen vai syytön?

Matti Virtanen
tuottaja

P.S. Tämän jakson tausta-aineistoa hankittaessa Tuomion toimittajat haastattelivat mm. sisäministeriön arpajais- ja asehallintoyksikön päällikköä Jouni Laihoa. Tietokatkoksen vuoksi ministeri Holmlund itse ja hänen avustajansa eivät ehtineet osallistua puolustuksen puheenvuoron valmisteluun ja todistajan valintaan. Pahoittelemme.

Kiduttajien kisavieraana

3 kommenttia

Timo Harakka - Kun Stefan Wallin osallistuu Pekingin olympialaisiin, hän osoittaa tukensa sortovallalle. Kiina vainoaa vähemmistöjä ja toisinajattelijoita - jopa ay-aktivisteja. Valtio jakaa mielivaltaisin perustein pitkiä rangaistuksia. Kuolemantuomioissa Kiina on maailman ykkönen.

Näin kuuluu syyte. Vastaan voi väittää kahdellakin argumentilla.

Ensinnä: mitä hyötyä on Wallinin poisjäännistä? Kun presidentti Hu kiikaroi aitiostaan kansainvälisten kunniavieraiden riviä, säpsähtääkö hän, kun Suomen edustaja puuttuu, ja ryhtyy syyllisyydentunnossaan oitis laatimaan armahdusluetteloa?

Toisekseen: Miksi syytetään Wallinia, eikä Tarja Halosta? Tai Matti Vanhasta, joka on ilmoittautunut kisoihin erityisellä pontevuudella? Eikös Alexander Stubbkin mene kisoihin, ja tietysti Ilkka Kanerva?

* * *

Ensimmäinen vastaväite mielestäni puree: poisjäänti ei ole yhteismitallinen tavoitteen kanssa. (Kenties jopa vastakkainen, kuten moni väittää: suurvallaksi mielivä Kiina suhtautuu loukkauksiin herkkänahkaisesti - Yhdysvallat ei ole saanut vieläkään anteeksi sitä, että pommitti Kiinan lähetystöä Kosovon sodassa 1999.)

Boikottivaatimus kumpuaa ennemmin suomalaisen edistyneistön omasta identiteettikipuilusta kuin tavoitteellisesta, pitkäjänteisestä ihmisoikeustyöstä. Tämän takia Dalai Lama ja Amnesty International eivät kannata boikotteja.

Boikottivaatimus ja helppo moralisointi lääkitsevät huonoa omaatuntoa siitä, että oikeasti emme ole jaksaneet juuri välittää Kiinan ihmisoikeuksista. Suomalaiset eivät ole moittineet valtiojohtoa, saatikka Nokian edustajia, veljeilystä Kiinan kommunistipuolueen kanssa. Sekä Tarja Halonen että Jorma Ollila ovat kehuneet Kiinan lainsäädännön "edistysaskelia" - samaan aikaan, kun kymmenet tuhannet on tuomittu työleireille ilman oikeudenkäyntiä.

Kun kauppa käy, emme paljon perään kysele. Joku sanoo sitä käytännöllisyydeksi, toinen opportunismiksi. Toimintatapa on tuttu jo 1970-luvulta ja Neuvostoliiton-kaupasta, joka auttoi Suomen nousua sodan runtelemasta kehitysmaasta rikkaiden valtioiden joukkoon.

* * *

Toinen argumentti kääntyy mielestäni taas Wallinia vastaan. Kuka eniten lupaa, siltä eniten vaaditaan. Jos jokin poliittinen liike puolustaa vähemmistöjä, niin Ruotsalainen kansanpuolue. Eivätkö uiguurien oikeudet ole yhtä tärkeät kuin närpiöläisten? Eikö Tiibetin miehitys ole yhtä tuomittava kuin Sipoon?

Rkp:n ohjelmassa vaaditan "riuskoja otteita maita vastaan, jotka rikkovat ihmisoikeuksia". Mitä nämä "riuskat" otteet ovat? Sitäkö, että puolueen puheenjohtaja seisoo kohteliaasti hymyillen kiduttajavallan kutsuvierasgaalassa?

Tilanne puolesta ja vastaan 1-1. Mitä sanoo valamiehistö? Mitä mieltä sinä olet?

Tuomio jäähyllä, Kummolan piina jatkuu

1 kommentti

Jääkiekon MM-kisat tulivat ja keskeyttivät Tuomio-sarjan kolmeksi viikoksi. Lienee syytä tehdä tunnustus: jääkiekkoväkivalta ei valikoitunut kisoja edeltävän jakson aiheeksi ihan sattumalta.

Tarkoitus ei kuitenkaan ollut pilata kenenkään kisanautintoa. Hyvin todennäköisesti tänään Tuomion paikalla lähetettävässä Sveitsi - Valko-Venäjä -ottelussa ei sitä paitsi harrasteta sellaista sikakiekkoa, josta Tuomion syyttäjä puhui.

Ohjelmamme tauon aikana jatkuu äänestys Kalervo Kummolan tuomiosta. Valamiehistöhän päätti, että Kummola ei ole tehnyt riittävästi väkivallan kitkemiseksi: langettava tuomio tuli niukasti, äänin 3-2.

Jokainen voi yhä ottaa kantaa valamiehistön ratkaisuun: pidensimme äänestysaikaa perjantaihin 16.5. saakka. Ensin kannattaa tietysti katsoa ohjelma Yle Areenasta ja perehtyä Tuomion nettisivuilla oleviin lisätietoihin.

Kiekkofanien jatkoaika.com -sivustolla keskustelu Kummolan Tuomiosta on käynyt kuumana. Suuri osa kirjoittajista ei ilmeisesti ollut huomannut, että ohjelmassa esiintyi myös puolustusasianajaja, jolla oli todistusaineistoa Kummolan tueksi.

Kokonaisuus avautuu ehkä toisella katsomisella...

Matti Virtanen
tuottaja

Rautakanslerin ongelma

20 kommenttia

Turun palloseuran markkinointipäällikkö, Suomen jääkiekkoliiton vt. toimitusjohtaja, jääkiekon SM-liigan toimitusjohtaja, MM-kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, Suomen jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja, Suomen olympiakomitean hallituksen jäsen, jääkiekon Euroopan liigan varapuheenjohtaja, jääkiekkoliiton hallituksen jäsen, jääkiekkoliiton puheenjohtaja, Suomen olympiakomitean valtuuskunnan puheenjohtaja, Tampere Unitedin hallituksen jäsen, kansainvälisen jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja...

Kalervo Kummolan ansioluettelo auttaa ymmärtämään hänen nousuaan yhdeksi Suomen vaikutusvaltaisimmista urheilujohtajista. Hän on aika usein ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan silloin kun vastuunkantajia on etsitty. Seuraavaksi hän pyrkii kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi. Täytyy olla kovia äijiä muissa maissa, jos Tampereen Rautakanslerilta aiotaan riistää hänen uransa huipennus.

(Lisäys, 30.4.: Uutiset kertovat, että Kummola on luopunut ehdokkuudestaan kansainvälisen liiton IIHF:n puheenjohtajaksi. Nykyisen puheenjohtajan Rene Faselin ja Kummolan kesken oli sovittu, että haastaja vetäytyy, koska liitto pysyy oikealla linjalla. Mestarillinen neuvottelutulos.)

Kummolan valtakaudella jääkiekosta on tullut Suomen suosituin urheilulaji, ainakin penkkiurheilijoiden keskuudessa. Hyvin markkinoitu SM-liiga ja jokavuotiset MM-kisat takaavat sen, että kiekkoa ei keväisin pääse pakoon edes paatunein kesäurheilun kannattaja. Jääkiekossa liikkuu myös selvästi eniten rahaa - valistunut arvaus kuuluu, että lähes puolet Suomen oikeista ammattiurheilijoista on juuri jääkiekkolijoita.

Kiekkoilun (ja Kummolan) valta-asema herättää närää muiden lajien piirissä, vaikka urheiluväki suhtautuukin ulospäin tasapuolisen solidaarisesti SLU-perheen kaikkiin lajiliittoihin. Totuus on kuitenkin, että Suomen vähäisistä urheilulahjakkuuksista kilpaillaan, ja raha vetää tietysti kiekon pariin sekä lapsia että heidän vanhempiaan.

Kun Suomen jääkiekko on ainakin testitulosten valossa saanut pidettyä myös dopingongelmat kurissa, niin kiekolla on oikeastaan vain kaksi vihollista: Ilmastonmuutoksen vuoksi luistelutaito ei enää kuulu kaikkien lasten yleissivistykseen. Mutta vielä pahempi pulma saattaa olla Kanadasta meille tuotu ja väärin ymmärretty tappelu- ja halonhakkuukulttuuri.

Verenhimo on tarttuvaa. Kun pelaajat aloittavat tappelun, valmentajilla ja tuomareilla olisi mahdollisuus pysäyttää se heti, mutta sitä he eivät tee. Yleisö voisi kääntää selkänsä väkivaltashowlle, mutta se vain kannustaa pahoinpitelykohtauksia. Tiedotusvälineet puolestaan voisivat tuomita väkivallan ja kääntää kamerat pois tappelukohtauksista (kuten vielä 1970-luvulla oli tapana). Mutta mitä vielä; jopa Yleisradio hehkuttelee turpiinvedoilla, mailalla lyömisillä ja takaapäin taklauksilla. Yle Uutisten rikostoimittajat eivät ole kiinnostuneet näistä pahoinpitelyistä, jotka nakkikioskin jonossa olisivat yleisen syytteen alaisia, törkeitä rikoksia.

Mitä väkivaltaisemmaksi aikuisten peli menee, sitä todennäköisempää on, että lahjakkaiden lasten vanhemmat ohjaavat jälkikasvunsa muiden lajien pariin. Ja hyvä niin, jotta suurten lajien välinen tasapaino säilyyy.

Tuomio-ohjelman toimitusta jäi kiusaamaan yksi asia: kun Kalervo Kummola kerran on ollut Suomen jääkiekon johtavissa tehtävissä yli 30 vuotta, mitä hän on tehnyt väkivallan kitkemiseksi tästä hienosta lajista. Taustakeskusteluissa kävi ilmi, että eipä juuri mitään. Kummolan arvostelijoita ei ollut vaikea löytää - mutta ohjelmaan heitä ei kovin helposti saatu. Suomalaisen jääkiekon virallinen toisinajattelija Alpo Suhonen sentään uskalsi lähteä syyttäjän todistajaksi.

Kummola puolestaan lähetti puolustuksen todistajaksi jääkiekkoliiton toimitusjohtajan Heikki Hietasen. Yhdestä asiasta kaikki olivat samaa mieltä: väkivalta "ei kuulu lajiin". Tappelut kuitenkin jatkuvat kaudesta toiseen - Kummolaa voidaan siitä syyttää, mutta riittääkö näyttö tuomioon?

Matti Virtanen
tuottaja, Tuomio

Sivut

Tuomio-ohjelman blogi eli oikeudenkäyntipäiväkirja tarjoaa kansalle mahdollisuuden kommentoida tuomioita, Tuomion tekijöitä ja heidän sanomisiaan. Päiväkirjaa pitävät tuottajat Matti Virtanen ja Timo Harakka sekä tarvittaessa muut työryhmän jäsenet. Kaikki hyvien tapojen mukaiset kommentit julkaistaan. Ota kantaa!