Euroviisujen häiriövalaistus?

Hiljattain nähtiin Suomen Euroviisukarsinta. Sen valaistus oli mielestäni täysin ala-arvoinen, sen toteutus vaikutti olevan tärkeämpi asia kuin esiintyjät.

Näyttämövalaistuksessa muotia ovat voimakkaat, usein musiikin tahdissa liikkuvat ja sykkivät valot, värilliset ja valkoiset. Harvoin tullaan kuitenkin ajatelleeksi tämän muotivillityksen haittoja.

Sykkiviä, voimakkaita valokeiloja saatetaan suunnata esityksen aikana jatkuvasti kohti yleisöä. Migreenipotilaat saattavat saada päänsärkyä ja monet muutkin joutuvat sulkemaan silmänsä. Upea näyttämöesitys saattaa jäädä osittain näkemättä. Esiintyjää voi ympäröidä häikäisevien valojen meri, joka heikentää näkyvyyttä mahdollisella videoscreenillä.

Joku esiintyjä on saattanut tarkkaan harkita, minkävärisissä vaatteissa esiintyy yleisölle ja ostanut ehkä uuden puvunkin tätä varten. Meikkaukseen ja tukan värjäykseen on ehkä käytetty runsaasti aikaa. Sitten tulee valaistusmestari ja muuttaa värit, lupaa kysymättä, täysin - todennäköisesti ei-toivotuiksi. Tästä myös usein seuraa, että yleisö ei näe heitä kunnolla, kun esiintyjä näkyy kuin sumun seasta, epäselvänä.

Varsinkin näkövammaiset ja heikkonäköiset kärsivät häikäisevistä laser- ja strobovaloista kuten kaikista muistakin kirkkaista valoista erityisen paljon. Samoin esiintyjät saattavat kärsiä häikäisevästä, sykkivästä valosta. Orkesterin soittajien saattaa olla vaikea nähdä nuotteja, kun paperiin kohdistetaan värivaloja. Kontrasti heikkenee.

Myös televisiossa on tietyissä ohjelmissa havaittavissa sama suuntaus. Kuvaruutu tulee ikäänkuin sameaksi, syntyy sumunäön tunnetta. Ihmisen kasvot eivät erotu kunnolla. Kasvot, tukka ja vaatteet myös värjätään mitä oudoimmilla, luonnottomilla väreillä. Näin ovat kertoneet näkövammaiset tuttavani.

Tämä on pelkästään valaistustekniikan kikkailua. Luullaan, että yleisölle tehdään kaunis vaikutelma. Asia on kuitenkin usein päinvastainen. Onkohan yleisöltäkään kysytty, haluaako se tällaista häiriövalaistusta, eikö esiintyjän pitäisi olla tärkeämpi asia?

Ymmärrän, että tavoitteena on "tehdä taidetta" valaistuksella. Tällainenhan on muodin mukaista. Tuskin tällainen muotivillitys on syntynyt kuitenkaan yleisön pyynnöstä. Sitä pakkosyötetään yleisölle kysymättä lupaa esim. migreenipotilailta, heikkonäköisiltä ja lapsilta. Valaistusta ei kuitenkaan saisi tehdä ihmisen terveyden kustannuksella. Nykyään otetaan huomioon myös ravitsemuksessa esim. laktoosi-intolerantikot, keliaakikot ja diabeetikot. Tupakoitsijat ovat vähentäneet tupakoimattomien terrorisoimista, osittain lainsäädännöllisistä syistä.

Valaisijoilla pitäisi mielestäni olla luminanssimittari, jolla mitataan aiheutettu valon häikäisyvaikutus, aivan samoin, kuin esim. konsertin järjestäjillä on varmaankin myös desibelimittari. Silmiä päin suunnatun lampun pintakirkkaus ei saisi olla suurempi kuin 20 kd/m2. Sen ylittävä jo alkaa tuntua joillakin kipuna silmissä. Silmälääkärit eivät suosittele näin kirkkaita valoja.

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Ainakaan minun mielestäni laservalaistus tai muu voimakas valaistus ei ole esteettinen, koska se on niin sekava. Väreissä ei ole aina hyödynnetty väripsykologiaa vaan ne ovat usein mielivaltaisia. Toki asianmukaisiakin valaistuksia näkee jatkuvasti, mutta valitettavasti tapahtuu aika ajoin ylilyöntejä. Valaistus ei saisi olla sellainen, että huomio kiinnittyy siihen enemmän kuin itse esitykseen.

Onko meillä mitään toivoa saada loppukilpailuun tyylikkäämpi ja silmäystävällisempi valaistus? Jos, niin mielestäni kannattaisi korostaa julkisuudessa, että valaistus on toteutetaan ottaen huomioon myös heikkonäköiset ja migreenipotilaat. Uskon, että palaute olisi hyvin positiivinen kautta Euroopan. Onko Suomella tähän uskallusta? Vai voidaanko tällaista näyttämövalaistusta yleensä toteuttaa muulla tavalla. Ellei, tulisiko kertoa esitykseen tulijoille: "Tämän esityksen valaistus saattaa vaarantaa terveytesi"?