Ihastus

Sanna pyöräili koulua kohti ja tunsi pieniä perhosia vatsassaan. Hän sai niitä aina, kun ajatteli Mikkoa. Mikko oli samalla luokalla hänen kanssaan. Tällä oli tummat hiukset ja ruskeat silmät ja Sanna meni sekaisin aina, kun Mikko vilkaisi häntä. Sanna ei ollut kertonut edes kavereilleen, mitä tunsi Mikkoa kohtaa, he vain nauraisivat hänelle, koska pitivät Mikkoa lapsellisena. Heitä kiinnostivat vain ylempien luokkien ja ammattikoulun pojat. He molemmat seurustelivat amiksen poikien kanssa. Sanna ei heistä oikein pitänyt, he olivat liian vanhoja seurustelemaan seiskojen kanssa.

Sanna laittoi pyöränsä pyörätelineeseen ja lukitsi sen. Avaimen hän laittoi reppunsa taskuun ja lähti kävelemään kohti koulun ovea. Oven aukaistessaan hän oli törmätä Mikon veljeen Lasseen, joka juoksi Sauli perässään ulos. Sannaa hymyilytti, tuntui hyvältä päästä taas tuttuun ympäristöön, jossa oli sopivasti hälinää.

Sanna moikkasi Minnaa, joka tuli häntä vastaan. Minna kääntyi tulosuuntaan ja lähti kävelemään Sannan kanssa. He juttelivat ja istuivat käytävälle odottamaan tunnin alkua. Kohta historianopettaja tuli ja he pääsivät luokkaan. Sanna inhosi historiaa, mutta hän piti historian tunneista, koska sai istua Mikon viereisessä pulpetissa. Hän istui alas ja moikkasi Mikkoa, joka istui hänen viereensä. Nykyaikana heillä oli alkanut löytyä juttua, vaikka he eivät olleet tunteneet vasta kuin kolme viikkoa.
-Mitähän tappi on tälle päivälle keksinyt? Varmaan hän esitelmöi Suomen sodasta, jonka aikana melkein kaikki nukahtavat, paitsi eturivin pingot, Mikko selitti Sannalle. Sanna nyökkäsi hymyillen. Mikolla oli loistava huumorintaju, mitä Minna ja Kaisa pitivät lapsellisena.
Tappi alkoi puhumaan luokan edessä ja Sanna käänsi puolet huomiostaan Tapin puheeseen ja puolet Mikon ajattelemiseen. Tapin oikea nimi oli Tuomo, mutta opettaja sai lempinimensä pienestä koostaan, hän oli pienempi useista oppilaista.
Hän havahtui ajatuksistaan ja höristi korviaan, kun kuuli Tapin puhuvan pistokokeesta. Hän oli vihjaissut viime viikolla, että voisi pitää sellaiset, mutta Sanna oli unohtanut täysin. Tappi aikoi pitää kokeen tänään, eikä Sanna ollut lukenut yhtään ja tunnillakin vain uneksinut, Mikosta. Hän puri hermostuneesti kynäänsä ja katsoi koepaperia, jonka sai edessä istuvalta Saralta. Kysymykset eivät olleet onneksi kovin aikeita ja puolet vastauksista Sanna arvasi, muut hän muisti hämärästi tunnilta. Huokaisten hän työnsi kokeen syrjään ja painoi päänsä pulpetin kannelle. Kunpa tunti jo loppuisi!

Seuraava tunti oli fysiikkaa, jota Sanna niin inhosi. Opettajakin oli niin tosikko ja tunnit olivat tappavan tylsiä. Sanna istui alas ja joku heitti häntä pyyhekumin palasella. Sanna kääntyi katsomaan taakseen ja näki Mikon ja tämän kaverin Sakun nauravan. He heittelivät aina kaikkia tyttöjä pyyhkärin palasella. Sanna kääntyi takaisin eteenpäin ja alkoi tonkia kynäkoteloaan. Hän leikkasi saksilla palasia pyyhkäristä ja juuri kun hän heitti poikia, opettaja huomasi ja käveli Sannan pulpetin luokse.
-Heittikö Sanna kumin palasia? Sanna ei tiennyt, mitä vastata, joten hän vastasi nokkavasti:
-No miltä se näytti, vai onko rouva tulossa sokeaksi? Pojat takarivissä alkoivat nauramaan, sillä Sanna ei ollut koskaan ennen vastannut opettajille yhtä nokkavasti. Ope katsoi Sannaa selvästi ihmetellen vähän aikaa, mutta palasi takaisin pöytänsä taakse. Mikko vihelsi ja Sanna kääntyi katsomaan. Mikko hymyili ja nosti peukkunsa pystyyn. Sanna hymyili takaisin ja kääntyi takaisin katsomaan taululle, jotteivat muut huomaisi hänen punastuneen. Mikon katse sai hänet aina punastumaan. Hän toivoi, ettei kukaan huomaisi ja hänen toiveensa toteutui, kukaan ei huomauttanut siitä mitään. Sanna uppoutui fysiikan kappaleeseen tajuamatta siitä mitään, sillä Mikko pyöri taas hänen mielessään.

-Arvaa mitä? Matti on lätkässä suhun, Minna höpötti Sannalle välitunnilla. Matti oli yksi amiksen tyyppi, josta Sanna ei pahemmin pitänyt. Tällä oli vaaleat hiukset ja siniset silmät, jotka saivat monet tytöt hullaantumaan, mutta Sannaan se ei tehonnut.
-Ai, hän tyytyi vain toteamaan.
-Ai?, Minna melkein huusi.
-Etkö sano muuta kuin "ai?", vaikka hän on yksi amiksen tavoitelluimmista tyypeistä? Olet päästäsi vialla!
-Hän ei vain ole minun makuuni, Sanna totesi.
-Ja kukakohan sitte on? Sinulle ei kelpaa kukaan. Sanna punastui Minnan sanoista, sillä Mikko hänelle kelpaisi, mutta sitä hän ei aikonut myöntää Minnalle. Kello soi tunnin alkamisen merkiksi ja Sanna kiitti sitä mielessään, hän pelastui toistaiseksi Minnan höpötyksiltä.

Viimeisen tunnin jälkeen Sanna maleksi hitaasti pyörälleen. Minna oli lähtenyt Lauran kanssa amikselle vastaan heidän poikakavereitaan ja Sanna tunsi itsensä hieman yksinäiseksi. Sanna avasi pyöränsä lukon ja lähti ajamaan kohti metsäpolkua.
Vähän aikaa ajettuaan Minna tunsi, kuinka pyörän ketjut irtosivat ja pysäytti pyörän.
-Voi vittu, Minna tiuskaisi ja potkaisi pyörää, joka kaatui räminällä maahan. Tietenkään velipoika ei vielä ollut ehtinyt opettaa hänelle, miten pyörään laitetaan ketjut. Minna kuuli takaansa ääniä ja kääntyi katsomaan. Mikko pyöräili häntä kohti ja pysähtyi. Hän hymyili, koska oli nähnyt ja kuullut Minnan tiuskimisen.
-Osaatko laittaa ketjuja, vai tarvitko apua? Sanna katsoi Mikkoa hieman nolona, sillä häntä hävetti, jos Mikko oli kuullut äskeisen kohtauksen.
-Olisihan se apu ihan tervetullutta, Sanna sanoi hieman vaivautuneena.
Mikko nosti pyörän pystyyn.
-Pidätkö pyörästä kiinni, ettei se kaadu? Sanna tarttui kiinni pyörästä ja pian Mikko saikin ketjut paikoilleen. Sitten Mikko katsoi käsiään.
-Ei sulla sattuisi olemaan mitään, mihin pyyhkiä kädet?
-Eipä taida olla, Sanna vastasi. He tuijottivat hetken toisiaan, mutta Mikko rikkoi pian hiljaisuuden.
-Saanko mä kysyä sulta suoran kysymyksen, mihin mä haluan suoran vastauksen?, Mikko kysyi. Sanna katsoi Mikkoa vähän ymmällään, mutta nyökkäsi kuitenkin.
-Ootko sä ihastunu muhun? Sannan kasvot muuttuivat punaisiksi, noin suoraa kysymystä hän ei ollut osannut odottaa. Sanna sai änkytettyä vastauksen.
-Ky-kyllä kai mä vähän oon.. Mikko astui lähemmäksi ja sanoi:
-No, sittenhän meitä on kaksi. Sen sanottuaan Mikko kohotti kätensä Sannan kasvoille ja suuteli tätä. Sannan vatsa heitti sata volttia. Tätä hän oli vähiten osannut odottaa. Mikon huulet olivat pehmeät ja Sanna vastasi suudelmaan.
Kun Mikko hellitti otteensa, hänen silmistään säteili lämpöä. Sitten hän alkoi nauramaan ja Sanna katsoi tätä kysyvästi.
-Sinun poskesi on öljyssä, Mikko sanoi ja Sanna pyyhkäisi poskeaan hihalla. Hihaan jäi vähän öljyä ja Sannakin alkoi nauraa. Hän kumartui lähemmäs Mikkoa suu naurussa ja hän suuteli tätä. Sanna oli onnellisempi kuin koskaan ennen, sillä hän oli nyt Mikon kanssa.

-Iina-